Tunnetaitojen opettaminen päiväkodeissa kärsii, koska eri tavoin oireilevien lasten määrä on kasvanut eivätkä työntekijöiden resurssit aina riitä huomioimaan lasten tarpeita.
Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija, varhaiserityiskasvatuksen asiantuntija Noora Heiskanen sanoo, että mikäli lapsen tarpeet ohitetaan toistuvasti, menetetään tilaisuus opettaa lasta toimimaan toisin. Tilanteiden ennaltaehkäisy ja purku jälkikäteen olisi tärkeää.
– Ideaalitilanteessa kuljetaan lapsen vierellä, opetetaan käyttäytymistä, selitetään auki tunteita ja harjoitellaan ihan konkreettisesti, mikä on vaihtoehto aggressiiviselle käytökselle, Heiskanen sanoo.
Yle pyysi aiemmin varhaiskasvatuksen työntekijöiltä kokemuksia päiväkotien arjesta. Vastauksia tuli noin 250. Niissä kerrottiin, että etenkin lasten keskittymisen ja tunteiden hallinnan haasteet, levottomuus ja aggressiivinen käytös ovat lisääntyneet. Arjessa ei ole aina mahdollisuutta huomioida lasten erilaisia tarpeita. Samaan aikaan päiväkoteja vaivaa pula kelpoisuusvaatimukset täyttävistä työntekijöistä.
Reunaehdot oltava kunnossa
Heiskasen mukaan työn reunaehtojen on oltava kunnossa. Tällä hän tarkoittaa muun muassa riittävää henkilöstöä ja osaamista, yhteistä toimintakulttuuria ja mahdollisuutta olla lapsille arjessa läsnä.
Heiskanen korostaa ryhmäkokojen merkitystä. Joskus rajatumpi ryhmä voi toimia lapselle paremmin.
– Mielestäni olennaista on, onko päiväkodeilla aidosti mahdollisuus tarkastella ryhmäkokoa lasten tarpeiden mukaan niin, ettei ryhmäkoko ole vakio.
Laissa määritetyistä ryhmäkokojen maksimeista eli siitä, kuinka monta lasta ryhmässä saa olla suhteessa yhteen aikuiseen, tulee Heiskasen mukaan usein minimeitä. Pienempiä ryhmiä ei tehdä taloudellisten tai hallinnollisten syiden vuoksi.
– Silloin häviää mahdollisuus miettiä lapsen tarpeista lähtien, millaisia ryhmiä tarvitaan, Heiskanen sanoo.
Myös moni varhaiskasvattajista kertoi Ylelle, etteivät nykyiset ryhmäkoot ole riittävän pieniä, jos ryhmässä on mukana useita lapsia, joilla on käyttäytymisen haasteita.
Kuin laastari avohaavaan
Enemmistö kokemuksiaan Ylelle jakaneista toivoi kiinnipito-oikeuden kirjaamista varhaiskasvatuslakiin. Kiinnipidolla tarkoitetaan lapsen fyysistä rajoittamista esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi käyttäytyy aggresiivisesti.
Heiskanen ymmärtää kiinnipidon olevan osa varhaiskasvatuksen arkea ja tunnistaa varhaiskasvattajien tarpeen. Lasta, itseä ja muita lapsia on pystyttävä suojelemaan. Heiskasen mielestä julkisessa keskustelussa olisi tärkeää keskittyä siihen, kuinka ennaltaehkäisevät toimet voidaan mahdollistaa varhaiskasvatustyössä.
– Kiinnipitäminen on vähän kuin laastari avohaavaan, jos ei ole mahdollisuutta tehdä ennaltaehkäisevää työtä.
Toistuvat kiinnipitotilanteet ovat merkki isomman rakenteellisen pohdinnan tarpeesta.
– Mistä on kyse, minkä takia tilanne johtaa tähän pisteeseen. On katsottava rakenteisiin ja toimintatapoihin ja kehitettävä niitä eteenpäin.
Heiskanen painottaa, ettei lapsen aggressiivinen käytös ei kerro, millainen koululainen tai aikuinen lapsesta kasvaa. Käyttäytymistä ja tunteiden hallintaa voi oppia koko elämän.
– Jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti tai haastavasti, se ei välttämättä tarkoita, että asiat ovat luisumassa huonoon suuntaan, Heiskanen sanoo.
