Monen mielestä TJ Carriesta ei pitänyt koskaan tulla NFL-pelaajaa. Mahdollisuudet tulla urheilijaksikin näyttivät ohkaisilta, kun lääkäri kertoi 15-vuotiaalle nuorelle musertavat uutiset.
Carriella oli sydänvika, joka vaati avosydänleikkausta. Hän toipui vaikeasta operaatiosta yli puolitoista vuotta.
Rajusta kokemuksestaan huolimatta Carrie onnistui toteuttamaan lapsuudenunelmansa. Vuonna 2014 NFL-seura Oakland Raiders varasi hänet seitsemännellä kierroksella. Kulmapuolustaja on edustanut sittemmin monia NFL-joukkueita ja tienannut pelivuosinaan yli 20 miljoonaa euroa.
Carrien mukaan hän onnistui, koska harjoitteli jatkuvasti enemmän kuin muut. Vuonna 2016 hän kertoi käyttävänsä harjoitusten yhteydessä aivoteknologiaa, joka auttoi häntä treenaamaan kovaa.
Carrie hyödynsi aivojen tasavirtastimulaatiota eli tDCS-menetelmää, jossa tiettyjä aivojen osia stimuloidaan heikolla sähkövirralla. Carrie käytti yhdysvaltalaisyritys Halo Neurosciencen kehittämiä kuulokkeita, joista lähti sähkövirtaa motoriseen aivokuoreen. Motoriselta aivokuorelta lähtee muun muassa liikekäskyjä lihaksille.
– Halon laite antaa minulle kilpailuetua ja auttaa suoriutumaan kovimmalla tasolla, pelaaja hehkutti yrityksen mainosvideolla.
Monet urheilijat kokeilleet
Carrie ei ole ainoa huippu-urheilija, joka on turvautunut viime vuosina aivojen stimulointiin. Yhdysvalloissa menetelmä on herättänyt innostusta, kun globaalin urheilumahdin edustajat ovat pohtineet keinoja tulla nopeammiksi, vahvemmiksi ja taitavammiksi.
Aivojen stimulointia ovat käyttäneet USA:ssa muun muassa NFL-pelaajat, yleisurheilijat, golfaajat, pyöräilijät ja mäkihyppääjät.
– USA:ssa useat kaupalliset toimijat myyvät stimulointilaitteita ja kertovat niiden lisäävän suorituskykyä. Näitä laitteita myydään kenelle tahansa, aihetta tutkinut espanjalaistohtori Alberto Carrio kertoo Yle Urheilulle.
Barcelonalaisessa Pompeu Fabran yliopistossa työskentelevä Carrio sanoo, että markkinoilla on erilaisia aivojen stimulointiin tehtyjä laitteita. Osa niistä muistuttaa tavanomaisia kuulokkeita tai korvanappeja.
Tutkimusnäyttö stimuloinnin seurauksista vaihtelee, mutta Carrion mukaan aivojen stimulointi voi parantaa urheilijoiden keskittymiskykyä, tehokkuutta ja palautumista. Aiheeseen perehtynyt miekkailija Niko Vuorinen on samoilla linjoilla.
– Tästä voi olla potentiaalista hyötyä kaikissa lajeissa, joissa on tarvetta taistella väsymystä vastaan, pitää keskittymiskykyä yllä tai oppia ylipäänsä taitoja, Vuorinen sanoo.
Vuorinen itse ei ole testannut kyseistä aivoteknologiaa, mutta uskoo, että siitä voisi olla miekkailun kaltaisessa lajissa tuntuvaa hyötyä.
– Miesten kalpamiekkailussa voi olla maailmancupissa 400 osallistujaa. Kisat kestävät todella pitkään. Otteluja on paljon, mutta yksittäisessä ottelussa turpiin voi tulla kymmenissä sekunneissa.
– Vaatimustaso keskittymiskyvylle ja taistelulle väsymystä vastaan on hirveän suuri. Tällainen teknologia voi auttaa merkittävästi suoriutumista kisan aikana.
Suomen urheilussa stimulointilaitteet ovat vielä harvojen käytössä. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtava asiantuntija Ville Vesterinen tietää muutaman yksittäisen suomalaisurheilijan kokeilleen aivojen stimulointia, mutta muuten aihe on hänen mukaansa Suomessa aika tuntematonta maaperää.
”Voi olla aidosti vaarallista”
Vaikka useampi urheilija on toiminut USA:ssa aivoteknologian mainoskasvona, aihe on urheilupiireissä eräänlainen tabu. Osa ei halua kollegoiden tietävän harjoittelumetodejaan, osa pelkää joutuvansa selittelemään toimintaansa.
Yksi ongelma on, ettei urheilijoiden aivojen stimuloinnin seurauksista ole vielä tarpeeksi luotettavaa tutkimustietoa.
– Ei tiedetä, miten tällaisen teknologian käyttö vaikuttaa pitkällä aikavälillä urheilijoiden mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Urheilijat eivät halua välttämättä kertoa käyttävänsä menetelmää, jonka turvallisuudesta ei ole takeita, espanjalaistutkija Alberto Carrio pohtii.
Carrio uskoo kuitenkin menetelmän lisäävän suosiotaan urheilumaailmassa. Hän sanoo olevansa varma, että kesän olympiakisoissa Pariisissa oli urheilijoita, jotka ovat stimuloineet aivojaan.
Aiheesta käydään tiedepiireissä voimakasta debattia. Carrio kannattaa aivostimuloinnin rajoittamista urheilussa niin kauan kuin menetelmän vaikutuksia ei tunneta kunnolla.
– Jos käyttöön liittyy epävarmuuksia, tällaisen teknologian käyttöä pitäisi valvoa. Käyttöä ei pitäisi sallia ehdoitta niin kuin joissain maissa nyt tehdään. Tämä voi olla aidosti vaarallista.
Moni Carrion kollega on samaa mieltä. Osa tutkijoista on toivonut Maailman antidopingtoimiston Wadan luokittelevan aivojen stimuloinnin kielletyksi menetelmäksi, niin sanotuksi neurodopingiksi.
Niko Vuorinen ei ole kannassaan yhtä jyrkkä. Hän muistuttaa, että aivojen stimuloinnin rajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa.
– Lääkeaineen jäämät voi havaita virtsanäytteestä, mutta tällaisen havaitseminen on paljon vaikeampaa. Silloin päädytään ihan käytännön tason kysymykseen, että voidaanko jotain kieltää, jos asiaa ei voi uskottavasti valvoa?
Isoja kysymyksiä tulevaisuuteen
Tiedepiireillä on edessään paljon tutkimustyötä. Alberto Carrio on huolissaan, että menestys- ja mitalinhimo sokaisee ihmisiä ja urheilijoiden hyvinvoinnista tulee toissijaista.
– On yleisessä tiedossa, että monissa järjestelmissä urheilijoiden on vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kun huippu-urheiluun tulee aine tai keino, joka parantaa suorituskykyä, kaikki ryntäävät käyttämään sitä. Urheilija, joka haluaisi tutkia metodin terveysriskejä tarkemmin, voi joutua todella vaikeaan paikkaan.
Carrio sanoo, ettei nyt olisi varaa tehdä samoja virheitä kuin 1980- ja 1990-lukujen villeinä dopingvuosina. Halu tavoitella menestystä keinolla millä hyvänsä tuhosi myöhemmin monta ihmiselämää.
– Kemiallisen dopingin käytöllä on ollut hirveitä seurauksia urheilijoiden terveydelle. Meidän on ymmärrettävä, että tälläkin voi olla ikäviä vaikutuksia.
Lähteitä: Nature, National Library of Medicine, Sports Illustrated, The Heart Dialogues