Suomen ja Norjan välinen kalastussopimus Näätämöjoesta neuvotellaan uusiksi. Sopimus on vanhentunut eikä se tarjoa keinoja lohen tilanteen parantamiseen.
Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Tapio Hakasteen mukaan sopimus pitäisi saada joustavammaksi, jotta sallittuja kalastusaikoja voitaisiin tarvittaessa muuttaa.
– Tavoitteena on sopia kuten Teno- ja Tornionjoella, jossa aikoja voidaan lyhentää tai pidentää, riippuen kalakantojen tilasta, Hakaste sanoo.
Lohikantojen hoidossa on huomioitava erilaisia uhkatekijöitä, kuten Gyrodactylus salaris -lohiloinen ja kyttyrälohi.
Nimismiehet ja lääninhallitukset ovat vielä mukana
Nykyinen sopimus on vuodelta 1977. Muutamaa pykälää muutettiin vuonna 1984.
– Sopimuksessa kirjoitetaan esimerkiksi nimismiehistä ja lääninhallituksista, joita ei ole enää olemassa. Sopimus on kuitenkin saatu toimimaan suomalais-norjalaisen Näätämöjoen kalastuksen yhteistyöryhmän yhteistyöllä, Hakaste kertoo.
Suomen ja Norjan ensimmäinen Näätämöjoen kalastussopimus on vuodelta 1964. Tenojoella ensimmäinen kalastussopimus on solmittu jo 1800-luvun puolella.
Valtioneuvosto nimitti eilen uudistamistyön neuvottelukunnan. Siinä on ministeriön virkamiesten lisäksi mukana saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja Inarin kalatalousalueen edustus.
– Haasteena on sovittaa yhteen kaksi maata ja erilaisia kulttuureja. Kalastus on runsaampaa Norjassa, mutta suurin osa poikasista syntyy Suomen puolella. Myös kolttasaamelaisen kulttuurin huomioiminen on tärkeää, Hakaste sanoo.