Tampereen areena 4. elokuuta 2023. Suomi valmistautuu Japanin MM-kisoihin ja kaataa dramaattisessa ottelussa Liettuan Mikael Jantusen loppusekuntien ratkaisulla. Ottelu on myyty loppuun, Susijengille hurraa Suomen ykkösareenan lehtereillä yli 13 000 fania, hallin katto on lentää ilmaan.
Ottelua katsovat ja ainutlaatuista tunnelmaa äimistelevät myös liettualaisen Basketball Holding Companyn (BHC) osakkaat: maan rikkaimmaksi mieheksi arvioitu ilmailualan miljardööri Gediminas Ziemelis, Venäjälläkin aikanaan rajusti rahaa tehneellä Quadro Capital -rahastolla rikastunut Giedrius Pukas, holding-yhtiön urheiluinvestoinneista vastaava Mindaugas Rainys sekä yhtiön jo pyörittämän, vilnalaisen BC Wolves -liigajoukkueen presidentti Rimantas Kaukenas, 47.
He ovat vaikuttuneita.
Viimeksi mainittu on eurokoripallon pelaajalegenda, kivikovan Italian liigan supertähti ja nelinkertainen mestari.
Hän sai muilta osakkailta tehtäväkseen selvittää, olisiko holding-yhtiön mahdollista laajentua Suomeen ja miten.
Tässä tilanteessa Kaukenas luonnollisesti lähestyi sitä kansainvälisesti verkottunutta koripallohahmoa, jonka Suomesta tunsi, Koripalloliiton valmennusjohtajaa Henrik Dettmannia.
Dettmann yhdisti liettualaiset helsinkiläistä Seagullsia operoivan Deslax-yhtiön omistajapariskuntaan eli Janne ja Sinikka Kulvikiin. Elokuun puolivälissä Seagulls tiedotti, että BHC:stä tulee Töölön Kisahallissa operoivan Korisliigan eliittiseuran uusi osakas. Osuus on aluksi 10 prosenttia, mutta sitä on tarkoitus kasvattaa merkittävästi.
Tämän viikon torstaina Yle Urheilu tapasi Seagullsin perjantaiseen sarja-avaukseen saapuneen Kaukenasin helsinkiläisessä keskustahotellissa Dettmannin junailemassa haastattelussa. Dettmann ei kuitenkaan halunnut olla läsnä haastattelutilanteessa väärinkäsityksien välttämiseksi:
– Medialla on varmasti liettualaisille paljon hyviä avoimia kysymyksiä, jotka ansaitsevat ja tarvitsevat vastauksia. Rimantas on oikea mies vastaamaan niihin, en minä. Olen saattanut osapuolet yhteen, siinä on osuuteni tähän asiaan.
Avoimista kysymyksistä suurin on tietenkin tämä: mitä ihmettä varakkaat liettualaiset sijoittajat haluavat Helsingistä ja museomaisissa oloissa pelaavasta, tappiollisesta Korisliigan seurasta? Mikä on saanut heidät kiinnostumaan tällaisesta projektista ja Suomesta? Mitkä ovat todelliset motiivit?
Hyödyntämätön potentiaali
Tähän kysymykseen fyysisesti edelleen huippu-urheilijaa muistuttava, liiketaloudesta maisterintutkinnon suorittanut Kaukenas on valmistautunut.
– Ilman Suomen koripallomaajoukkueen ympärille syntynyttä kannattajailmiötä emme olisi nyt tässä. Se on ollut vuosia erittäin suuri puheenaihe koko eurooppalaisessa koripalloilussa. Ilmiö paljastaa jo itsessään, että suomalaisessa koripallossa on hyvin paljon hyödyntämätöntä urheilullista ja taloudellista potentiaalia.
Kun Suomeen on tullut ulkomailta yllättäviä urheiluinvestointeja – paraatiesimerkkeinä venäläiselle rahalle rakennettu KHL-Jokerit tai jo edesmenneen jalkapalloseuran AC Allianssin vallanneet ulkomaiset hämärämiehet – se, mikä on näyttänyt liian hyvältä ollakseen totta, on tilinteon hetkellä ollutkin liian hyvää ollakseen totta.
Kaukenas vakuuttaa ymmärtävänsä kysymyksen luonteen hyvin.
– Emme ole tulleet Suomeen pahoin aikein pilaamaan tai tuhoamaan mitään. Meitä kiinnostaa tutkia, onko täällä mahdollista hyödyntää potentiaalia, jota lajissa selvästi on. Projekti on aivan alussa. Jos emme onnistu, tämä ei ole suuromistajistamme esimerkiksi Ziemelisille minkäänlainen taloudellinen riski. Hänelle ja meille tämä on erittäin kiinnostava haaste ja mahdollisuus.
Venäläistä rahaa ei Kaukenasin mukaan kuvioissa ole. Sitä hän ei kiistä, että osa BHC:nkin omistajatahoista, samoin kuin lukemattomat suomalaisyritykset, ovat takoneet aikanaan Venäjällä jättitiliä.
– Liettuassa tämä aihe eli Venäjä on historiamme takia ollut vuodesta 2022 vähintään yhtä herkkä ja luupin alla kuin Suomessa. Menneisyyden tapahtumia emme kuitenkaan voi muuttaa.
Olosuhteet iso haaste
Helsingin tämänhetkinen areenainfrastruktuuri ei ole liettualaissijoittajille salaisuus: yksi suljettuna huolestuttavaa vauhtia rapistuva areena ja kaksi areenahanketta, joiden valmistuminen on kaikkea muuta kuin varmaa.
Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Kisahalli ei ole se paikka, jossa BHC voisi tehdä kunnianhimoisista tavoitteistaan totta.
– Toiminnan kansainvälistäminen vaatii luonnollisesti aivan toisenlaiset peliolosuhteet kuin nyt.
Yle Urheilun luotettavien tietojen mukaan BHC on esittänyt venäläisomistuksessa olevasta, suljetusta Ilmalan areenasta selvästi korkeimman ostotarjouksen, mutta sen maaliinmenosta ei ole varmuutta.
Jos Helsinki Garden -projekti Nordenskiöldinkadulla lähtee joskus käyntiin, se tarkoittaa jollakin aikavälillä Helsingin jäähallin remontointia muille sisäpeleille kuin jääkiekolle. Jollakin aikavälillä.
– Areenan omistaminen saati halliliiketoiminnan operointi Helsingissä ei ole meille päätavoite. Muukin järjestely käy, Kaukenas sanoo.
Tämän jälkeen siirrytään Kaukenasille, eurokorislegendalle, selvästi mieluisimpaan aiheeseen haastattelussa – Seagullsin tulevaisuudenmaiseman maalaamiseen.
Maailman toiseksi kovin
Tällä hetkellä 18 eurooppalaisen huippuseuran operoimaa itsenäistä Euroliigaa pidetään Pohjois-Amerikan NBA:n jälkeen maailman toiseksi kovatasoisimpana koripallosarjana. Euroliigan tavoite on kasvattaa joukkuemäärää 20:een, jopa 24:ään. Kolme venäläisjoukkuetta on saanut liigasta lähtöpassit Ukrainan sodan takia.
Vaikka Suomen maajoukkue eli Susijengi on parketilla tasaveroinen lähes jokaista eurooppalaista maajoukkuetta vastaan, seuratasolla helsinkiläisen joukkueen läsnäolo vanhan mantereen seurakoriksen kuohukermassa kuulostaa äkkiseltään yhtä todennäköiseltä kuin suomalainen kuulento.
Kaukenas sanoo BHC:n näkevän asian aivan toisella tavalla, vaikka suurimmat Euroliigan joukkueet pyörittävät jopa 50–60 miljoonan euron budjetteja ja parhaille pelaajille maksetaan miljoonia euroja kaudessa.
– Ymmärrän, että suomalaisten voi olla vaikeaa hahmottaa asiaa, mutta Helsinki on Euroliigan silmissä hyvin kiinnostava. Teillä on loistava lajikulttuuri, upeita pelaajia kärkenä Lauri Markkasen kaltainen megatähti ja aivan loistavia valmentajia, kuten Tuomas Iisalo tai Gordon Herbert. Asiat eivät tapahdu hetkessä, mutta missään nimessä ei ole epärealistista, että Helsingissä joskus pelattaisiin Euroliigaa.
Liettuaa edustaa Euroliigassa Zalgiris Kaunas. Paikkaa tavoitellaan jossain aikaraamissa myös BHC:n jo operoimalle BC Wolvesille, jonka takki yllään Kaukenas Helsinkiin saapui.
Harva seuraa Suomessa
Euroliigan, harvat, suomalaisseuraajat tietävät, että sarjan urheilullinen taso ja viihdearvo on timanttinen. Liiketaloudellisesti jää toivomisen varaa, mutta samalla valtava kasvupotentiaali.
– Euroliiga on toistaiseksi erittäin heikosti myyty ja markkinoitu tuote. Jos sitä olisivat myyneet ja markkinoineet alan NBA-ammattilaiset, kumppanuus- ja mediasopimusten perässä olisi useita lisänollia, sanoo Kaukenas.
– Jos eurooppalaisen joukkueen pelaajabudjetti on viisi miljoonaa euroa, sitä pidetään jättimäisenä summana. Kun USA:n yliopistopelaajille alettiin vihdoin maksaa korvausta, yliopistojen palkkakatto on 20 miljoonaa dollaria. Taloudellisessa mielessä eurooppalainen koripallo on vitsi.
Haastattelun lopuksi Yle Urheilu vierailee hänen kanssaan Kisahallissa, jossa pelattiin olympiakoripalloa 1952.
Olympiakisoissa 2008 ja 2012 pelannut heittävä takamies pysähtyy aulan museovitriinin eteen. Suuressa mustavalkokuvassa poseeraavat Helsingin olympiafinaalissa pelanneet USA:n ja Neuvostoliiton, Kaukenasin syntymävaltion, pelaajat.
Onkin aika virvelöidä muistojen virtaa.
– Olin 11-vuotias, kun Neuvostoliitto voitti olympiakultaa Soulissa 1988. Se oli meille valtava sukupolvikokemus ja kansallisen itsetunnon vahvistaja.
Syy oli ilmeinen: kultajoukkueen avainpelaajina hääri peräti neljä liettualaista eli Rimas Kurtinaitis, Sarunas Marciulionis, Arvidas Sabonis ja Valdemaras Chomicius. Neljä vuotta myöhemmin Liettua saavutti itsenäisenä olympiapronssin Barcelonassa.
– Se oli itsenäisen Liettuan identiteetille valtava asia.
Vuodenvaihteessa 1990–91 vasta 13-vuotias junioripelaaja kuunteli konetuliaseiden pelottavia ääniä, kun Neuvostoliiton kuolonkorahtelu johti 14 ihmisen kuolemaan Vilnan tv-tornin ympärillä, kilometrin verran Kaukenasin perheen kotoa.
– Juniorivalmentajamme piti hallin oven auki yötä päivää, jotta pysyisimme pois vaarallisilta kaduilta.
Vaikka Kaukenas on nykyään koripallon ja liike-elämän vaurastuttama kotimaansa merkittävä hahmo, hän kertoo mielellään muistavansa myös Neuvostoliiton ajat ja itsenäisen Liettuan alkutaipaleen, jolloin Töölön Kisahallin olot olisivat vastanneet paratiisia.
– Treenien jälkeen oli lottoa, tuliko suihkusta lämmintä vettä tai lainkaan vettä. Liettualainen tehdas valmisti halpoja Conversen Dr. J -kopioita (koripallotossujen klassikkomalli), jotka kestivät kolme viikkoa. Sen jälkeen tossu saattoi vielä pysyä kasassa, jos laittoi alle kahdet villasukat, Kaukenas, kahden Italiassa koripalloilevan tytön isä, nostalgioi hymyillen Kisahallin katsomoparvella.
Samaan aikaan Seagulls harjoittelee parketilla sarja-avausta varten; osa pelaajista tunnistaa seuran uuden osaomistajan ja vilkaisee kuvaussession suuntaan uteliaana.
Mahdollisimman pian Kaukenas haluaa nähdä joukkueen treenaavan ja pelaavan toisaalla. Viimeistään tämä tapahtuu kaudella 2028–29, kun Kisahalli suljetaan peruskorjauksen takia ainakin vuodeksi.
– Tämä on omalla tavallaan upea paikka, mutta Euroliiga-areena tämä ei ole.