Naiset muodostavat noin kymmenen prosentin vähemmistön kaikista vangeista. Yleisin syy heidän vankilaan päätymiseen on väkivaltarikos.
Rikoksen tekijät ovat säännönmukaisesti myös rikoksen uhreja. Erityisesti tämä pitää paikkansa naisvankien kohdalla. Naisvankilan pomona vuosia työskennellyt Kaisa Tammi kiteyttää asian sanonnalla ”hurt people hurt people”.
Rikostaustaisilla ihmisillä yleensä on vähäinen tai olematon luottamus yhteiskuntaan. Kun elää väkivaltaisessa ympäristössä, jossa paha ei saa palkkaansa, ei synny harhakuvaa, että oikeusvaltio toimisi kaikille.
Asia korostuu nuorilla ihmisillä ja härskiintyy päihdemaailmassa. Erityisen haavoittuvaisia ovat nuoret naiset.
Kun tytöistä kasvoi naisia, he olivat saalistuksen kohteena ja puberteetista eteenpäin eläviä nyrkkeilysäkkejä.
Olen saanut tästä vankilan naistenosastoilla konkreettisen käsityksen. Kun olen käynyt läpi naisten nuoruuden tarinoita, ne kertovat ihmisen pimeydestä.
Hiekkatien päässä nököttävien maatalojen pihoilla paljasjaloin kulkeneet tytöt kiintyivät lapsuudessaan luontoon ja kotieläimiin. Metsä ja lampi, lehmät ja koirat, ovat heidän mielenmaisemaa. Sen rinnalle ilmestyi silmitön väkivalta.
Kun tytöistä kasvoi naisia, he olivat saalistuksen kohteena ja puberteetista eteenpäin eläviä nyrkkeilysäkkejä. Monien taustalla on pitkäkestoisia ja mielivaltaisia pahoinpitelyitä esimerkiksi sähköpiiskalla.
Vaaranalaisimpia ovat huostaanotetut tytöt, jotka ovat erityisen vaikeassa paikassa karkumatkoillaan laitoksista.
Kun juttelen kouluissa tyttöjen kanssa, he vaikuttavat saavan sitä enemmän Snapchat-ehdotuksia aikuisilta miehiltä, mitä heikommassa elämäntilanteessa he ovat.
Suomesta arvioidaan löytyvän kymmeniä tuhansia pedofiileja. Jotkut heistä saalistavat lapsia laskelmoidun systemaattisesti, ja etenkin turvattomissa oloissa kasvavat tytöt saavat niin paljon ehdotuksia puhelimeensa isänsä ikäisiltä miehiltä, että ongelman mittakaavaa on vaikeaa edes hahmottaa.
Kun juttelen kouluissa tyttöjen kanssa, he vaikuttavat saavan sitä enemmän Snapchat-ehdotuksia aikuisilta miehiltä, mitä heikommassa elämäntilanteessa he ovat. Suomi näyttäytyy valtiona, jossa elämän kolhimat lapset joutuvat liian usein hirviöiden käsiin.
Liiskatun ihmisen voi olla ylivoimaista vaatia oikeutta itselleen.
Suuri osa naisvangeista on turmeltuja. Väkivaltahistoria on pitkä, ja etupäässä niin päin, että rikostuomion saanut nainen on ollut väkivallan kohteena.
Samalla oikeusvaltio horjahtelee aika ajoin siltä osin, että moni naisvanki ei koe kykenevänsä puolustamaan itseään kunnolla rikossyytteiltä. Liiskatun ihmisen voi olla ylivoimaista vaatia oikeutta itselleen.
Moraalisesti jotkut tapaukset ovat niin ristiriitaisia, että on vaikea sanoa, miten päin niitä pitäisi katsoa.
Vankien sukupuolieron korostaminen on siltä osin harhaanjohtavaa, että täysin samat ongelmat pätevät miehiin. Ero sukupuolessa tulee kuitenkin päihdeporukoissa selväksi: naiset ajautuvat usein pitkäkestoisempiin ja vaikeampiin tilanteisiin kuin miehet.
Mekanismit ovat samankaltaisia, mutta naisiin kohdistuvat rikokset ovat niin arkipäivää ja pakahduttavan surkeaa todellisuutta, että naiserityisen vankeinhoidon painottamista ei voi liikaa hokea.
Tosin naisilla on myös toisenlaisia erityispiirteitä. Osa vankilaan päätyvistä naisista osaa mestarillisesti manipuloinnin, jolla he laskelmoidusti usuttavat toisia tekemään typeryyksiä.
On lopulta meistä itsestämme kiinni, miten pitkälle ongelmien annetaan mennä ennen kuin niihin puututaan.
Vankiloissa työskentelyni aikana on käynyt ilmeiseksi, että emme huolehdi riittävästi traumataustaisista vangeista. Täysin hunningolla emme ole, mutta moni ihminen luisuu systeemin sormien väleistä ja katoaa siihen sumuun, jossa yhteiskunta on ennemmin vihollinen kuin turvaverkko.
On lopulta meistä itsestämme kiinni, miten pitkälle ongelmien annetaan mennä ennen kuin niihin puututaan – viime kädessä tästä kaikesta keittyy kokonaisrikollisuuden aste.
Nykymenolla etenkin nuorten tekemien rikosten määrä vain nousee. Vika ei ole nuorissa vaan olosuhteissa, joissa he elävät.
Valtio ajatellaan usein byrokratian koneistona. Rikostaustaisten ihmisten elämässä yhteiskunta käytännössä koostuu ihmissuhteista, joita voidaan synnyttää alamaailman ulkopuolelle. Siihen tarvitaan vahvaa tukea.
Erityisen vahvaa tukea tarvitsevat ne ihmiset, jotka ovat sekä uhreja että syyllisiä. Häpeän tunne leimaa sekä rikoksen tekijää että sen kohdetta. Pahimmillaan ihminen häpeää sekä tekojaan että kohtaamaansa nöyryytystä.
Tällaisia ihmisiä elää vankiloissa liikaa.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja on kirjallisuuden ammattilainen, joka opettaa rikostaustaisille ihmisille lukutaitoa eloonjäämistaitona.