Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut myös vaarallisten aineiden kuljetuksiin Suomessa

Venäjän hyökkäyssota ja polttoainekäyttöisten autojen väheneminen ovat vaikuttaneet vaarallisten kuljetusten määriin Suomessa.

Onnettomuuspaikkaa kannattaa lähestyä varoen, jos epäilee että onnettomuudessa on osallisena vaarallista ainetta. Lapin pelastuslaitoksen palopäällikkö Jyri Keränen kertoo kuinka tilanteessa kannattaa toimia.
  • Risto Koskinen

Suomessa kuljetetaan vaarallisia aineita kymmeniä miljoonia tonneja vuosittain. Venäjän hyökkäyssodasta johtuneet pakotteet ovat kuitenkin vähentäneet itärajan ylittäviä rautatiekuljetuksia.

– Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksena vaarallisten aineiden rautatiekuljetukset ovat vähentyneet tyypillisestä noin 4–5 miljoonasta tonnista reilusti alle 2 miljoonaan tonniin, kertoo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin johtava asiantuntija Anu Häkkinen.

Rautatiekuljetusten lisäksi vaarallisia aineita kuljetetaan tieliikenne-, ilma- ja aluskuljetuksissa.

Traficom selvittää vaarallisten aineiden kuljetusten määriä viiden vuoden välein. Vuonna 2022 vaarallisia aineita kuljetettiin eri liikennemuodoissa yli 50 miljoonaa tonnia.

Esimerkiksi tieliikenteessä vaarallisia aineita kuljetetaan noin 10–15 miljoonaa tonnia vuodessa.

Eniten kuljetuksia tehdään satamien ja tehdaspaikkakuntien välillä ja liikenteen pääväylillä. Yleensä aineet saapuvat Suomeen meriteitse, mutta osa kuljetuksista tulee myös autoliikenteen mukana Ruotsin ja Norjan rajojen kautta.

– Suurin osa tiekuljetuksista on lämmitysöljyjä ja liikenteen polttonesteiden jakelua, joka tietysti on kotimaankuljetusta eikä rajat ylittävää, kertoo Häkkinen.

Kuvassa on vaarallisten aineiden kuljetuksissa käytettäviä merkkejä eri aineista.
Vaarallisten aineiden kuljetus on merkitty kyltein ja VAK-lipukkein. Kuljetuksen tunnistaa erityisesti oranssin värisestä kilvestä. Kuva: Lapin pelastuslaitos

Sormipattereista radioaktiivisiin aineisiin

Kuljetettavien vaarallisten aineiden skaala on laaja. Niihin luokitellaan muun muassa kauppoihin toimitettavat patterit, aerosolimaalit, litiumakut ja öljyt.

Suurin osa, noin 60 prosenttia, liikenteessä kuljetettavista vaarallisista aineista on liikenteen polttonesteitä ja lämmitysöljyjä. Lisäksi kuljetetaan syövyttäviä aineita, teollisuuden happoja ja kaasuja.

Myös maa- ja metsätalouden tarpeisiin kuljetettavat lannoitteet ja torjunta-aineet luokitellaan usein vaarallisiin aineisiin.

Vaarallisimpia kuljetettavia aineita ovat radioaktiiviset aineet, räjähteet ja erilaiset paineistetut kaasut.

– Jokaisessa kuljetuksessa aineen vaarallisuuteen vaikuttaa sen pitoisuus, määrä ja erilaiset ominaisuudet, korostaa Häkkinen.

Metsä Groupin tehdasrakennuksia, joiden piipuista nousee savua.
Vaarallisia aineita kuljetetaan muun muassa suuriin tehtaisiin. Kuva: Kimmo Hiltula / Yle

Uusi teknologia luo omat haasteet

Häkkisen mukaan suhdanteet sekä mahdolliset teollisuuslaitosten lakkauttamiset ja uusien rakentamiset vaikuttavat vaarallisten aineiden kuljetustarpeisiin.

Esimerkiksi polttoainekäyttöisten autojen väheneminen ja sähköautojen lisääntyminen vaikuttavat tilanteeseen.

– Kun lämmitysöljyjen ja liikenteen polttonesteiden kulutus vähenee siirryttäessä muihin lämmitysmuotoihin tai esimerkiksi sähköautoiluun, myös kuljetustarpeet näille aineille vähenevät. Toisaalta uudet kuljetustarpeet lisääntyvät kun uuden teknologian tuotteita kuljetetaan siinä missä tavallisiakin kulutustuotteita ja teollisuuden kemikaaleja.

– Tällaiset heilahdukset eivät ole nopeita ja suuria, mutta paikallisesti voivat olla merkittäviäkin, jos teollisuuslaitos lakkauttaa tai uusi aloittaa toimintansa, lisää Häkkinen.

Myös kyberturvallisuus huomioitava

Häkkisen mukaan vaarallisten aineiden kuljetuksessa pitää ottaa entistä enemmän huomioon myös kyberturvallisuus.

– Sitä promotaan nyt kaikilla rintamilla. Järjestelmiin tunkeutumista ja häirintää voi kohdistua myös vaarallisten aineiden kuljetuksista vastaaviin yrityksiin.

Häkkinen toivookin, että alan yritykset ottavat tilanteen huomioon entistä paremmin.

– Toivomme, että asia otetaan huomioon yritysten omissa turvallisuusjohtamisjärjestelmissä. Etenkin tulee pohtia, kuinka vaarallisten aineiden kuljetuksista julkaistaan tietoja.