Kaikki oppilaat eivät pysty käymään Suomessa peruskoulua, koska eivät saa siihen tarpeeksi tukea.
Tuen saaminen vaihtelee kunnissa ja jopa kunnan eri kouluissa.
Päättäjät ovat heränneet tukijärjestelmän epätasa-arvoisuuteen. Järjestelmää on tarkoitus uudistaa lakipaketilla, joka on käsittelyssä eduskunnassa.
Lakiuudistuksen on tarkoitus yhtenäistää tarjontaa tasavertaisemmaksi, vähentää byrokratiaa sekä lisätä koulujen mahdollisuuksia tarjota oikea-aikaista tukea. Tavoitteena on, että uudistus otetaan kouluissa käyttöön elokuussa 2025.
Selvitimme, miksi nykyjärjestelmä ei toimi, ja mitä lapselle voi käydä, jos hän jää järjestelmän rattaiden väliin.
Juttua varten on haastateltu kuuden lahtelaisen lapsen vanhempia. Vanhemmat kertoivat joutuvansa taistelemaan lapsensa oikeuksien puolesta.
Tässä jutussa kerromme yhden perheen tarinan.
Tavallinen lapsi
– Meidän tyttäremme on hyvin iloinen – tai oli iloinen ennen näitä tapahtumia, kolmannella luokalla olevan Lotan isä kuvailee lastaan.
Lotan nimi on muutettu, ja vanhemmat esiintyvät nimettöminä, koska uutisessa käsitellään alaikäisen lapsen terveystietoja.
Lotan tarina kerrotaan hänen vanhempiensa kertoman mukaisesti. Yle on nähnyt myös Lottaa koskevia asiakirjoja, jotka tukevat vanhempien kertomusta.
Lotasta ei helposti huomaa, että hänellä on neuropsykiatrisia haasteita, kuten autismikirjon häiriö sekä tarkkaavuuden häiriö.
Jo esiopetuksesta lähtien ongelma on ollut, ettei Lotta sovi mihinkään.
Perhe ei ole halunnut ottaa kehitysvammaisen opetuspaikkaa vastaan, koska Lotta ei ole älyllisesti kehitysvammainen.
Koulussa hän tarvitsee oppimisen tuen sijaan apua tunteiden säätelyyn ja sosiaalisiin tilanteisiin sekä rauhallista oppimisympäristöä.
Jos Lotta kuormittuu, hän käyttäytyy aggressiivisesti.
– Kutsun sitä flippaamiseksi. Ne tilanteet ovat vaarallisia. Siksi tarvitsemme sellaisen ympäristön, jossa trauma ei laukea, äiti kertoo.
Vanhemmat toivoivat Lotalle pienryhmäpaikkaa, mutta vanhempien mukaan paikkoja ei ollut vapaana. Lotta päätyi yleisopetuksen luokalle.
Lotta sai ensimmäisen luokan alussa päätöksen erityisestä tuesta. Vanhemmat pitävät tukisuunnitelmia lähinnä huonona vitsinä. Tukea ei annettu tarpeeksi.
Koulussa pärjääminen vei tytön voimat.
– Hän saattoi olla hetkessä iloinen ja hetkessä uupunut. Hänelle alkoi tulla lisää migreeneitä. Tuli tilanteita, että hän ei koulupäivän jälkeen juurikaan kommunikoinut, kertoo äiti.
Lotta ehti käydä koulua marraskuuhun saakka, kunnes erityisopettajan käytös tuhosi Lotan luottamuksen.
Järjestelmä ei toimi
Joka neljäs oppilas saa tehostettua tai erityistä tukea. Määrä on kasvanut kymmenen vuoden aikana, samoin esimerkiksi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten määrä.
Koulutuksen järjestäjän eli kunnan velvollisuus on käyttää kaikkia laissa määrättyjä tukimuotoja lapsen tarpeen mukaisesti.
Laissa ei määritellä tarkkaan, miten tuen antaminen pitää toteuttaa. Kunnat tulkitsevat lakia eri tavoin.
Opetushallituksen opetusneuvos Jukka Vetoniemi tunnistaa, että välillä oppilaalle ei löydy paikkaa, missä hän voisi oppia ja voida hyvin. Siitä seuraa pahimmillaan pallottelukierre eri paikkojen välillä.
– Nämä ovat harvinaisia tapauksia, mutta niitä on. Se kuvastaa sitä, ettei koulutusjärjestelmämme toimi niin hyvin kuin sen pitäisi.
Tukipäätökset nojaavat vahvasti opettajan näkemyksiin. Opettaja voi käyttää apunaan moniammatillista tiimiä, ja päätöksenteossa on kuultava oppilasta ja huoltajaa.
Autismiliiton mukaan oikeanlaista tukea ei kuitenkaan aina saa, koska resurssien lisäksi opettajien neurokirjon osaaminen vaihtelee paljon.
Poliisi selvitti opettajan toimintaa
Ensimmäisen luokan marraskuussa Lotan koulu järjesti kouluneuvottelun.
Kesken palaverin Lotan erityisopettaja tuli huoneeseen raahaten Lottaa käsivarresta.
Kun Lotta vapautui otteesta, hän piiloutui pöydän alle. Myöhemmin Lotan käteen ilmestyi mustelmia, jotka poliisin mukaan ”ovat mahdollisesti tulleet tarpeettomasta kiinnipidosta”.
Tilanne alkoi, kun Lotta ei suostunut laittamaan toisen lapsen haalaria päälleen.
Erityisopettaja kertoi poliisille ”nähneensä selvästi, että kyseessä on lapsi, joka uhmaa aikuista”. Hänestä erityisopettajan tehtävänä oli asettaa lapselle rajat. Hän kertoi käyttäneensä tilanteessa ”turvallista ohjaamista”.
Ylen haltuunsa saaman poliisin esiselvityksen mukaan asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Poliisi ei ota kantaa siihen, toimiko opettaja tilanteessa sopivalla tavalla.
Rehtorin mukaan opettaja puuttui Lotan käytökseen koulun ohjeiden mukaisesti. Poliisi ei ole aiemmin selvittänyt koulun opettajien toimintaa, rehtori kertoo.
Näin Lotan äiti muistelee tilannetta:
Tapauksen jälkeen Lotta sulkeutui. Hän kärsi pahasta migreenistä, makasi huoneessaan ja oksensi. Lotta lopetti puhumisen, nyppi hiuksia päästään ja kynsi itseään.
Lopulta hoitava taho ehdotti sairaalakoulua. Ensimmäiset kuukaudet hän vietti pöydän alla ja murisi.
Pikku hiljaa Lotan kunto parani ja opinnot etenivät.
Tunnetaitojen opettelu auttoi Lottaa ymmärtämään myös omaa osuuttaan hankalissa tilanteissa. Hänen turvallisuudentunteensa palautui hiljalleen.
Lotan kunto alkoi olla liian hyvä sairaalakouluun.
Lotta sai väliaikaisen paikan pienryhmästä, jossa on kaksi opettajaa.
Perhe kokee, että toinen opettaja on liian autoritäärinen opettamaan Lottaa.
– Tällä hetkellä hän ei pysty käymään koulua. Meillä oli psykiatrin kanssa keskustelu siitä, että hän puree opettajia, äiti sanoo.
Erikoislääkärin kirjauksessa todetaan, ettei koululla ole ilmeisesti tarpeeksi tietoa Lotan autismipiirteistä ja yhteistyö koulun kanssa on haastavaa.
Äidin mukaan Lotalla on tällä hetkellä paljon poissaoloja.
– Helposti ihmiset ajattelevat, että kun lapsi sanoo, että ”mä en halua mennä kouluun”, vanhemmat sanovat, ”no älä mene, ei se haittaa”. Meidän tilanne ei ole se. Meillä on lapsi, joka saa ahdistuessaan pakko-oireita. Hän ei välttämättä pysy jaloillaan ja saa päiväkausien migreeneitä.
Vanhempien mielestä Lotan pitäisi voida opiskella tarvittaessa kotona, koska koti on Lotalle turvapaikka.
Heistä koulutuksen järjestäjältä ei ole löytynyt tarpeeksi tahtotilaa ratkaista ongelmia.
Kaupunki kaipaa täsmennystä, mitä opetus voi olla
Lahden kaupungin oppimisen tuen ja sivistyksen palvelupäällikkö Janina Mäntymaa ei kommentoi Lotan tapausta, vaan kertoo tuen järjestämisestä Lahden kaupungissa yleisellä tasolla.
Mäntymaa toteaa, että oppilaalla on lähtökohtaisesti oikeus käydä koulua yleisopetuksen ryhmässä niin, että hän saa siellä tarvitsemaansa tukea, mutta ryhmämuoto riippuu lopulta oppilaan edusta.
Lahdessa pienluokkapaikat ovat täynnä joissain kouluissa.
– Varmasti on tilanteita, että joudutaan miettimään, kuka oppilaista tarvitsee pienluokkapaikan kipeimmin.
Opettajien on mahdollista saada konsultaatiota neuropsykiatristen vaikeuksien kanssa toimimiseen, jos omat taidot eivät riitä. Mutta opettajalta täytyy löytyä siihen halua.
Mäntymaa painottaa, että tukiratkaisuista päättää opetuksen järjestäjä, mutta niissä huomioidaan terveydenhuollon henkilökunnan lausunnot.
He eivät aina tunne opetusjärjestelmää. Kouluissa pitää tasapainotella tuen ja tavoitteiden kanssa.
– Haluammeko me opettaa lasta siihen, että on aina aikuinen vieressä ottamassa repusta kirjat ja aukaisemassa oikean sivun, vai pitäisikö harjoitella sitä, että oppilas itse kykenee ottamaan kirjan?
Päänvaivaa koulutuksen järjestäjälle aiheuttavat oppilaat, jotka eivät vanhempiensa mukaan voi tulla kouluun. Etäkoulu ei ole ollut Mäntymaan mukaan mahdollinen korona-ajan jälkeen.
– Meitä ohjaa myös oppivelvollisuuslaki. Oppilaalla on velvollisuus suorittaa oppivelvollisuutta ja hänellä on oikeus saada opetusta.
Mäntymaa toivoo, että uudessa laissa määriteltäisiin selkeämmin, mitä opetus ja erityiset opetusjärjestelyt ovat.
Täyttääkö opetuksen järjestäjä lain ja opetussuunnitelman vaatimukset, jos opettajan ainoa yhteys oppilaaseen tapahtuu vain tekstiviesteillä esimerkiksi huoltajan tai terveydenhuollon toiveesta?
Heikot tukitoimet ajavat lapsia pois koulusta
Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen vuonna 2022 tekemässä kyselyssä noin 40 prosenttia vastaajista oli tyytymätön koulunkäynnin tukeen. Vanhemmat kokivat, ettei opettajilla ja koulunkäynnin ohjaajilla ollut tarpeeksi osaamista etenkään neurokirjon lasten tukemisesta.
Autismiliitto kertoo, että kun tukitoimet eivät ole riittäviä varhaisessa vaiheessa, tilanne saattaa ajautua jopa siihen, ettei lapsi kykene kouluun.
Tällaiset lapset ovat vaarassa syrjäytyä kokonaan yhteiskunnasta.
Uutista varten on haastateltu myös opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Erja Vitikkaa, Kehitysvammaisten Tukiliiton asiantuntijoita sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston johtavaa juristia Kreeta Pölöstä.