Energiayhtiö Korpelan Voima aikoo purkaa Toholammilla sijaitsevan Parkkikosken vesivoimalan ja padon.
Lestijoessa Sykäräisissä olevan voimalaitospadon tilalle rakennettaisiin pohjapato.
Voimalaitoksen paikalle aiotaan rakentaa koskimainen uoma, jonka kautta myös kalannousu on mahdollista. Voimalaitos on muodostanut vaelluskaloille lähes täydellisen esteen.
Padon purkaminen mahdollistaisi vaelluskalojen nousun joen yläjuoksulle.
Lestijoki on Tornionjoen ohella ainoa Perämereen laskeva alkuperäinen meritaimenjoki.
Vaelluskalakantojen elvyttämisohjelma Nousun koordinaattori Heikki Holstin mukaan padon purkaminen Toholammilta parantaisi merkittävästi meritaimenkannan tilaa. Se vapauttaisi noin sata kilometriä joki- ja purouomaa vaelluskalojen lisääntymisalueiksi.
– Joen yläjuoksulla on paljon virtavesiä. Joen latvaosilla ja puroissa veden laatu on hyvä. Siellä on pääuoman lisäksi sivu-uomia, jotka sopivat meritaimenelle poikastuottoalueeksi.
Kimmoke padon purkamiseen tuli Nousu-ohjelman taloudellisesta tuesta. Korpelan Voima on arvioinut hankkeen maksavan 250 000 euroa, puolet siitä tulisi ely-keskuksen ohjelmasta.
Veden korkeus aiotaan pitää nykyisellään
Parkkikosken voimala ei ole ollut tuotannossa 1980-luvun jälkeen.
Korpelan Voimalla on kalatievelvoite Parkkikoskella, mutta sitä ei ole laitettu toimeen. Pienitehoinen voimala rakennettiin vuonna 1974. Vaasan läänin kuvernööri antoi jo 10.12.1912 luvan jauhomyllyn rakentamiselle.
Voimayhtiöllä on pato myös Kannuksen Korpelassa. Korpelan Voima rakensi sen yhteyteen kalatien vuonna 2014.
– Valitettavasti viime vuosien aikana lohikalojen määrät ovat olleet tosi pieniä siinä kalatiessä. Olennainen kysymys onkin, toimiiko kalatie hyvin vai johtuuko se siitä, että Lestijokeen nousee ylipäänsä vähän vaeltavia yksilöitä eli meressä käyneitä isoja taimenia, kertoo Holsti.
Suunnitelman mukaan Korpelan Voima purkaa sillan alapuolelta betoniset patorakenteet sekä voimalaitosrakennuksen. Rakentamisen lähtökohtana on saavuttaa kalataloudellisesti luonnonmukainen koskialue.
Suunnittelun lähtökohdaksi määriteltiin vallitseva totuttu vesikorkeus, jota paikalliset ovat pitäneet yllä patoon lisättävillä puurakenteilla.