Aino Sutinen, sarjakuvantekijä, kuvittaja ja Sarjainfo-kulttuurilehden päätoimittaja sanoo aina olleensa kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.
Hän opiskeli Sussexin yliopistossa Britanniassa sosiologiaa ja kehitysmaatutkimusta. Hän on piirtänyt usein politiikasta, esimerkiksi ympäristökysymyksistä ja feminismistä.
Hänen kynästään on syntynyt matkasarjakuvia, dokumentaarisia sarjakuvia ja historiallisia kirjoja, mukaan lukien kaksi sarjakuvaa Suomen sisällissodasta.
Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan Aino kuuli uutisista. Hän asui aiemmin jonkin aikaa Slovakiassa ja Isossa-Britanniassa, matkusti paljon Itä-Euroopassa ja vieraili muun muassa Odessassa ja Lvivissä, joten tapahtumien kehitys järkytti häntä syvästi.
Huolet Ukrainan sodasta muuttuivat työksi
Sutinen on opiskellut slaavilaisia kieliä vapaa-ajallaan jo monta vuotta. Hän on tehnyt sarjakuva-asioissa kulttuuriyhteistyötä eri maihin – aiemmin myös Venäjälle, mutta ei enää.
Venäjän hyökätessä Ukrainaan hän työskenteli toisen kirja-aiheen parissa, mutta alkoi seurata päivittäin uutisia ja miettiä sotaa jatkuvasti. Hänen ystävänsä ja läheisensä olivat myös huolissaan Ukrainan tilanteesta.
– Olen vain tavallinen uutisia seuraava kansalainen ja kulttuurin kuluttaja. Suomalaisina meidän on myös helppo ymmärtää Venäjän uhkaa historiamme kautta. Me Suomessa joudumme myös satsaamaan puolustukseen aiempia vuosia enemmän, koska Venäjä on niin uhkaava. Piirrän myös tästä.
Ukraina on lähellä, ja tähän liittyy suuri epävarmuus ja huoli.
Kun Aino Sutinen kutsuttiin syyskuussa 2024 avautuneeseen suureen Kuumat kuplat -sarjakuvanäyttelyyn Kouvolan taidemuseoon, hän päätti luoda työn, joka tiivistäisi sen mikä häntä eniten huolestutti. Huoli Ukrainasta laajeni lopulta kirjaksi Ajattelen Ukrainaa koko ajan (Suuri Kurpitsa, 2024).
Ukrainan historia ja kulttuuri avautuvat henkilökohtaisten kokemusten kautta
Aino Sutinen työskentelee dokumentaarisen sarjakuvan parissa. Tyylilajille on ominaista, että graafiset kertomukset sisältävät todellisten tapahtumien osallistujien tarinoita ja muistoja, ja toimivat välineenä historiallisten tapahtumien ymmärtämiseen ja kokemiseen.
– Tallennan tositapahtumia, mutta otan myös taiteellisia vapauksia. Tosipohjaisessa sarjakuvassa voi esimerkiksi helposti näyttää menneitä tapahtumia ja tarvittaessa piirtää oikeita ihmisiä anonyymisti.
Työtään varten Sutinen haastatteli Suomessa asuvaa ukrainalaista opiskelijaa, kahta suomalaista toimittajaa ja yhtä suomalaista sotatieteilijää.
– Olen halunnut dokumentoida sarjakuvaani keskusteluita, joita olen käynyt erilaisten ihmisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Mukana on myös ihmisiä, jotka ovat sodasta eri mieltä kanssani.
Vaikeista ja ajankohtaisista aiheista käydyt keskustelut herättivät taiteilijassa monimutkaisia tunteita. Aino Sutinen uppoutui yhä syvemmälle Ukrainan kulttuuriin, joka kosketti häntä suuresti. Sarjakuvassa on paljon pohdintoja, kokemuksia ja henkilökohtaisia havaintoja.
Hänen sarjakuvissaan heijastuvat historiallisten tapahtumien, kuten Euromaidan-nimellä tunnettujen protestien ja Krimin miehityksen, lisäksi myös erilaiset kulttuuritapahtumat ja ukrainalaiset laulut – aina kansanlauluista euroviisuihin. Sarjakuvan rinnalle Sutinen on luonut ukrainalaisesta musiikista koostuvan Spotify-soittolistan.
– Olen aiemmin piirtänyt tosipohjaisia sarjakuvia esimerkiksi Suomen sisällissodasta. Se on myös hyvin raskas aihe, mutta huomasin että siitä piirtäminen tuntui helpommalta sadan vuoden ajallisen etäisyyden vuoksi.
Ukrainaa tulee tukea vastustamalla Venäjän vaikutusvaltaa ja levittämällä ukrainalaista kulttuuria
Maailman tilanne, erityisesti Yhdysvaltain viimeisimmät presidentinvaalit, lisää taiteilijan mielestä huolta ja ennakoimattomuutta. Hän korostaa, että Ukrainan tukemista on jatkettava – ukrainalaisten toivomilla tavoilla.
Hän muistuttaa, että Venäjän tekemät tuhot ovat mittavia, eikä niitä saa tekemättömiksi, ja Venäjä tulisi saada vastuuseen teoistaan. Yksi suuri kärsijä sodassa on myös ympäristö.
– Venäjä ei saisi voittaa, se on selvää. Minusta on myös tärkeää tunnistaa ja torjua Venäjän informaatiovaikuttamista.
Sarjakuvataiteilijan mielestä aseellisen tuen lisäksi Ukrainaa voi tukea tutustumalla sen kulttuuriin.
Aiemmin Aino Sutinen opiskeli venäjää ja slovakkia, nyt hän opiskelee ukrainaa itsenäisesti podcasteista, sosiaalisesta mediasta, musiikista, kansanlauluista sekä kirjoista ja sanakirjoista. Jatkossa hän aikoo osallistua ukrainan kielen kursseille ja piirtää enemmän Ukrainaan liittyvistä aiheista.
– Uskon, että aiheesta ilmestyy tulevaisuudessa enemmän sarjakuvia.
Aino Sutinen kannustaa tutustumaan muun muassa Heikki Paakkasen vuonna 2023 julkaisemaan sarjakuvaan Slava Ukraini.
Artikkeli on julkaistu myös ukrainan kielellä.