Juuri julkaistut uudet ravitsemussuositukset pyrkivät ohjaamaan suomalaisten ruokailutottumuksia. Kaikki eivät pidä valtion puuttumista ruokalautasen sisältöön tarpeellisena.
Tietynlaisen ravinnon syömiseen ohjataan kuitenkin mittavasti jo nyt, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Ylen aamussa.
– Mitä tekee elintarviketeollisuus hinnoittelulla ja mainonnalla? Mitä tekee päivittäistavarakauppa tuotesijoittelulla? Fogelholm listaa.
Hänen mukaansa tämänkaltainen ohjaus ei tavallisesti pyri viemään ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan, vaan päinvastoin.
Nyt valtio pyrkii ohjaamaan ruokavalintoja paitsi terveellisempään myös ympäristöystävällisempään suuntaan.
Fogelholmin mukaan ravitsemussuosituksia käytetään myös terveys- ja yhteiskuntapolitiikan ohjaamisen välineenä. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei kyse ole vain valtion eduista. Ihmisillä on myös oikeus terveyteen.
– Jos kaikki jätetään ihmisten oman harkinnan varaan, niin yleensä silloin he, keillä menee hyvin, tekevät vielä enemmän hyviä valintoja, ja he, joilla menee huonosti, eivät tee niitä valintoja. Kuilu terveiden ja sairaiden välillä nousee ja suurenee.
Helsingin herrat vievät lihan lautaselta
Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinojan mukaan terveyssuositukset osuvat monelle suomalaiselle hyvän aterian keskipisteeseen eli siihen, mikä koetaan tärkeänä ja arvokkaana.
– Se on edelleen monelle suomalaiselle liha.
Kiihtymystä herättää Jallinojan mukaan erityisesti kokemus siitä, että lihan kulutusta pyritään estämään tai rajoittamaan ylhäältä käsin.
– Ikään kuin ”Helsingin herrat” hyökkäävät meidän ruokavalintoja ja ruokavaliota kohtaan, Jallinoja kuvailee.
Lisäksi tietty prosentti suomalaisista on systemaattisesti kaikenlaista valtiollista ohjeistusta, valtamediaa ja akateemista asiantuntijuutta vastaan, Jallinoja sanoo.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan koostamat ja tieteelliseen näyttöön pohjautuvat ravitsemussuositukset osuvat samaan ilmiöön.
Armeija ei marssi pirtelöllä, ajateltiin muutama vuosi sitten
Epäluulon ja kiihtymyksen taustalla on Jallinojan mukaan myös noin kymmenen vuotta sitten alkanut niin kutsuttu vegebuumi, jossa lihan osuutta ravinnosta alettiin haastamaan. Kasvisruokavalio sai paljon myönteistä mediatilaa.
– Tässä kontekstissa kaikenlaiset ohjeet, joissa kritisoidaan uudelleen lihapohjaista kulttuuria, koetaan uhkaavaksi.
Sama ilmiö toistui, kun armeija ilmoitti muutama vuosi sitten kerran viikossa pidettävistä kasvisruokapäivistä. Jallinoja kertoo, että myös tuolloin kiihtymystä herätti ajatus siitä, että ”armeijan pojat eivät voi marssia pirtelöllä”.
Kielteinen asenne kasvispainotteista ruokavaliota kohtaan onkin Jallinojan ja Fogelholmin mukaan melko maskuliininen ilmiö.
Jallinoja korostaa, että myös naiset syövät lihaa ja pitävät sitä tärkeänä, mutta etenkin mediassa nostetaan usein esille juuri lihaa syövät miehet.
– Kysytään, miltä tuntuu kun leikkeleet viedään teiltä, Jallinoja kuvailee.
Fogelholmin mukaan lihansyönnin yhdistäminen maskuliinisuuteen on perua vuosikymmenten takaa.
– Jos lukisi, mitä lehdissä on kirjoitettu viimeisen sadan vuoden aikana, niin kyllä media on myös pönkittänyt sitä, että miestä pitää hemmotella lihalla, Fogelholm sanoo.
Ympäristövaikutukset lautasella
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kokoamat suositukset pohjautuvat viime vuonna julkaistuihin pohjoismaisiin ravintosuosituksiin, joissa huomioidaan terveellisyyden lisäksi myös ravinnon ympäristövaikutukset.
Niissä suositaan kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja, perunaa ja täysjyväviljaa. Lihan ja erityisesti punaisen lihan käyttöä pitäisi välttää sekä terveys- että ympäristösyistä.
Suositukset tulevat vaikuttamaan jatkossa muun muassa siihen, mitä ruokia koulujen ja työpaikkaruokaloiden ruokalistoille otetaan.