Suomalaisissa yksilölajeissa on 2000-luvulla tapahtunut merkittävä muutos: Vain harvat urheilijat nousevat enää maailman huipulle.
Vielä vuosituhannen alkupuolella Suomessa oli eri lajeissa lukuisia moninkertaisia olympiavoittajia ja/tai maailmanmestareita. Viimeisen 12 vuoden aikana näin on ollut vain muutamassa yksittäisessä tapauksessa.
Yhdessä tilastoasiantuntija Timo Mannosen kanssa toteutettu yksilölajianalyysi osoittaa, että moni laji on poistunut kokonaan huippu-urheilun mitalikartalta.
Analyysin lähteinä on käytetty Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon ja Huippu-urheilun instituutti Kihun menestysseurantaa, kansallisten ja kansainvälisten lajiliittojen sekä KOK:n verkkosivuja.
– Lisäksi on lajeja, joissa aiempi runsas menestys on vaihtunut kovasti niukempaan mitalimäärään, sanoo Timo Mannonen.
Joissain lajeissa menestystä tulee vielä EM-tasolla, mutta globaalissa kilpailussa jo pistesijankin saavuttaminen alkaa olla vaikeaa. Uusissa lajeissa suomalaisurheilijat pärjäävät vielä jotenkin, ennen kuin kilpailu kiristyy ja lajien asema vakiintuu erityisesti olympiaperheessä.
– Esimerkiksi ammunnassa tulee kyllä mitaleja, mutta pääosin muista kuin olympialajeista. Sama pätee muun muassa soutuun.
Timo Mannonen tekee vapaa-ajallaan urheiluun liittyviä tilastoselvityksiä.
Hän on muun muassa toteuttanut Suomen Koripalloliitolle lisenssiselvityksiä sekä selvityksen vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneiden maajoukkue- ja pääsarjapelaajien pelaajapoluista.
Hän on myös tarkastellut avointa lisenssidataa lentopallon, salibandyn ja jalkapallon lisenssimäärien kehityksestä sekä olympiakomitean ja lajiliittojen rahankäyttöä.
Lähes totaalinen romahdus 2010 jälkeen
Suomessa oli vielä 2000-luvun alussa monessa lajissa maailman parhaita urheilijoita, kuten Minna Kauppi, Samppa Lajunen, Hannu Manninen ja Virpi Kuitunen. Lisäksi esimerkiksi Tanja Poutiainen voitti alppihiihdon maailmancupin kolmasti ja Sari Multala purjehti kolmeen maailmanmestaruuteen.
Tason laskua esimerkiksi yleisurheilussa todistaa se, että Suomi on saavuttanut 2000-luvulla globaaleissa arvokisoissa 10 mitalia, joista kaksi kultaa. Viimeisen 10 vuoden aikana mitaleja on tullut vain kaksi eli Tero Pitkämäen ja Wilma Murron MM-pronssit.
EM-kisoista yleisurheilu on 2000-luvulla saanut 16 mitalia, joista yhdeksän keihäänheitossa. Naiset ovat tuoneet mitaleista neljä. Vuonna 2024 ainoa mitali oli Oliver Helanderin pronssi.
Olympiamenestys kasvanut harvassa lajissa
Vuosina 2000–2012 suomalaisia olympiavoittajia, maailmanmestareita tai maailmancupin voittajia oli kolmisenkymmentä. Vuosina 2013–2024 vastaavaan menestykseen on yltänyt vain seitsemän urheilijaa, jos mukaan lasketaan tennismenestyjät Henri Kontinen ja Harri Heliövaara.
Jos verrataan Suomen arvokisamenestystä ajanjaksojen 2001–2012 ja 2013–2024 välillä mitalien valossa, on olympiamenestys kasvanut vain maastohiihdossa, nyrkkeilyssä ja uinnissa.
MM-kisoissa nousua on tapahtunut keilailussa, nyrkkeilyssä, judossa ja telinevoimistelussa. Laskua on tapahtunut 16 lajiryhmässä.
Jos sama tarkastelu tehdään EM-kisojen menestyksen valossa (2001–2012 ja 2013–2024), ovat mitalimääräänsä kasvattaneet vain paini, judo, pikaluistelu ja sulkapallo.
Mäkihypyn arvokisamitalista kauan
Pohjoismaisissa hiihtolajeissa (olympia- ja MM-kisat) Suomi on ollut parhaimmillaan mitalitilaston toinen (2002 ja 2007).
Vuoden 2023 MM-kisoissa sijoitus oli yhdeksäs. Samoissa MM-kisoissa Suomi jäi myös ilman henkilökohtaista mitalia. Viimeisin maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja oli Anssi Koivuranta vuonna 2009.
Yhdistetyssä ainoa arvokisamitali viimeisen 15 vuoden aikana on Ilkka Herolan MM-hopea vuonna 2021.
Mäkihypyssä arvokisamitaleja ei ole tullut vuoden 2007 jälkeen, ja alppihiihdossakin viimeisin mitali on vuodelta 2009.
Ampumahiihdossa menestys on 2010-luvulla ollut Kaisa Mäkäräisen varassa.
Lumilautailussa Suomeen on 2000-luvulla tullut neljä olympia- ja 25 MM-mitalia, mutta viisi viimeistä arvokisaa on tuottanut vain kaksi mitalia.
Freestylessä 2000-luvun alun jälkeen viimeisen 15 vuoden aikana on saavutettu vain kaksi arvokisamitalia.
Taitoluistelussa Suomi on saanut 2000-luvulla yhden MM-pronssin (Laura Lepistö 2010) ja 10 EM-mitalia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana saaliina on ollut vain kaksi EM-pronssia.
Pikaluistelussa 2000-luku on tuottanut neljä MM-mitalia, joista viimeisin on vuodelta 2013.
Uintiurheilussa Suomi on saavuttanut 2000-luvun aikana neljä olympia- ja MM-mitalia sekä pitkän radan EM-kisoista 21 mitalia.
Suunnistus tuotti mitaleja
Painijat ovat saavuttaneet 2000-luvulla seitsemän MM- tai olympiamitalia, joista Marko Yli-Hannuksela neljä ja Petra Olli kaksi. Viimeisin miesten MM-mitali on vuodelta 2011.
Nyrkkeilyssä Mira Potkonen on saavuttanut kaksi olympia- ja MM-pronssia, kaksi EM-kultaa ja yhden hopean. Miesten viimeisin MM-mitali on Joni Turusen pronssi vuodelta 2001.
Ampumaurheilussa Suomi sai vuosina 2000–2008 neljä olympiamitalia (1-2-1). Tämän jälkeen ei mitaleja ole tullut. Olympialajien MM-mitalien arvoisesti on 2000-luvulla osuttu vain kolmasti ja EM-mitaleja on tullut viimeisen 12 vuoden aikana vain neljä.
Purjehduksessa Suomi saavutti 2000–2012 kolme olympiamitalia (1-1-1). Tämän jälkeen ei mitaleja ole tullut. Viimeisen 12 vuoden aikana olympialuokissa on saavutettu vain kaksi MM-mitalia, kun vuosina 2000–2012 mitaleja tuli peräti kymmenen.
Ei-olympialajeista suunnistus on tuottanut Suomeen 2000-luvulla peräti 55 mitalia, joista 45 osuu vuosille 2001–2013. Viimeisin maailmanmestaruus on vuodelta 2013.
Tenniksessä Jarkko Niemisen vuosista on jo aikaa, mutta Davis Cupin välieräpaikka 2023 sekä Henri Kontisen ja Harri Heliövaaran nelinpelimenestys ovat pitänyt lajin mukana globaalissa kilpailussa.
Judossa arvokisamitalit ovat poikkeuksellisesti tulleet vasta 2020-luvulla: Martti Puumalaisen EM-kulta 2023 ja Luukas Sahan MM-pronssi 2024.