Petteri Kilpinen valittiin lauantaina Suomen olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi selvällä äänivyöryllä. Hän voitti vastaehdokkaansa Tapio Korjuksen ylivoimaisesti lukemin 93–38.
Olympiakomitean hallitukseen puolestaan valittiin seuraavaksi nelivuotiskaudeksi Laura Lepistö, Henrik Dettmann, Erkka Westerlund, Esa-Pekka Mattila, Hanna-Mari Aula, Henrika Backlund, Martti Uusitalo sekä Katarina Naumanen. Heidän lisäkseen hallitukseen kuuluvat KOK:n suomalaisjäsen Sari Essayah ja KOK:n urheilijakomission puheenjohtaja Emma Terho.
Olympiakomitea on ollut rajun ryöpytyksen kohteena suomalaisittain pettymykseen päättyneiden Pariisin olympialaisten jälkeen. Suomi jäi ensimmäistä kertaa historiassaan ilman kesäolympiamitalia, mikä herätti monissa huolta ja närää.
Toni Roponen toimii Olympiakomiteassa lumilajien huippu-urheiluvastaavana. Roponen muistetaan maastohiihdossa vaimonsa Riitta-Liisa Roposen sekä maailmanmestari Matti Heikkisen valmentajana. Lisäksi hän on toiminut Suomen ampumahiihtomaajoukkueen päävalmentajana.
Hän on tyytyväinen uuden hallituksen kokoonpanoon.
– On todella kovia huippu-urheilun osaajia sekä lajiliitto-osaajia. Olen luottavainen, että Olympiakomitealla on hyvä hallitus, joka vie koko suomalaista huippu-urheilua eteenpäin.
Onko tämä siis muutos parempaan?
– Uskomme aina, että on muutos parempaan. Me operatiiviset ihmiset teemme työtä kentällä ja uskomme, että strategisella suunnalla hallitus tukee työtämme, Roponen vastaa.
”Voittavampi kansakunta”
Roponen on ollut pestissään kohta kahden vuoden ajan. Kyseisen ajanjakson aikana huippu-urheiluyksikön johtaja Matti Heikkiselle sekä laji-kisaohjelmien johtaja Leena Paavolaiselle on näytetty ovea.
Jan Vapaavuori puolestaan ilmoitti syksyn alussa, ettei hän pyri jatkokaudelle Olympiakomitean puheenjohtajana. Menestystä ei ole tullut ja Olympiakomitean ympärillä on ollut rajua turbulenssia.
Roponen on tyytyväinen siitä, että huippu-urheilu aiheuttaa Suomessa tunteita.
– On ollut paljon turbulenssia joka suuntaan. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten paljon se herättää mielenkiintoa ihan kaikkialla.
Huippu-urheiluyksikkö ja sen olemassaolo on herättänyt kritiikkiä. Roponen on pestissään kontaktissa urheilijoihin ja valmentajiin. Hän yrittää auttaa lajiliittoja onnistumaan.
– Mielestäni tehostamistuen kautta pystymme erittäin hyvin ohjaamaan resursseja kärkiurheilijoille ja heidän valmentajilleen. On aina prosessi, miten hyvin he ja huippu-urheilijat onnistuvat.
Pariisissa Suomi jäi siis ilman olympiamitalia. Edellisistä talvikisoista Suomi sai peräti kahdeksan mitalia, joista kuusi tuli maastohiihdosta ja kaksi jääkiekosta.
– Totta kai meidän pitää tehdä asioita paremmin, jotta pärjäämme myös kesäolympialaisissa. Pitää löytää parempia resursseja urheilijoille ja kehittää valmentajuutta.
– Pitää miettiä paremmin, miten pystymme olemaan voittavampi kansakunta. Siihen tarvitaan kaikkien yhteistä halua ja tahtoa, Roponen toteaa.
Kärkiurheilijoista enemmän irti
Kritiikkiä on tullut myös siitä, menevätkö tukieurot oikeisiin osoitteisiin eli urheilijoille ja valmentajille. Roposen mielestä siinä on onnistuttu ”erittäin” hyvin ja sitä on suunnattu myös eri lajeille.
Hänen mielestään olennainen kysymys on se, pystytäänkö resursseja hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Avainasemassa on Roposen mukaan se, onko harjoittelu kansainvälisten vaatimusten mukaista.
Roponen sanoo, että loppukädessä lajiliitot vastaavat siitä, saadaanko käytettävissä olevista resursseista ja urheilijoista kaikkea potentiaalia irti. Olympialaisissa Suomella oli vain harvoja sellaisia urheilijoilta, joilta voitiin odottaa mitalia.
Heistä Martti Puumalaisen ja Wilma Murron näkymä oli heikentynyt erilaisten haasteiden takia vuodesta 2023. Tuolloin molemmat olivat lajiensa huippuja.
Olympialaisissa kärkiurheilijoiden onnistumisprosentti olikin liian alhainen.
– Meidän pitää varmistaa kärkiurheilijoiden mahdollisimman optimaalinen valmistautuminen arvokisoihin. Pitää kääntää kaikki kivet, jotta onnistumme oikealla hetkellä.
Roponen puhuu priorisoinnista.
– Uudessa strategiassa valmennusosaaminen on nostettu selkeästi keskiöön. Myös kärkiurheilijoita ja heidän prosesseitaan pitää tukea selkeästi paremmin, jotta menestys on mahdollista seuraavissa kesäolympialaisissa Los Angelesissa.
Milanossa monipuolisempaa?
Tällä hetkellä katse on vuoden 2026 Milano-Cortinan talviolympialaisissa. Ei ole itsestäänselvyys, että Suomi saa sieltä mitaleita.
Pekingin maastohiihdossa ohjelmassa oli suomalaisurheilijoille suosiollisia matkoja, mikä selitti paljon lajin isoa kuuden mitalin pottia.
Roposen mielestä seuraavia olympialaisia silmällä pitäen nyt näyttää kuitenkin hyvältä monessa lajissa. Kärkilaji maastohiihdon lisäksi myös freeskissä on lupaava tilanne. Alppihiihdossa on pitkästä aikaa valonpilkahduksia Eduard Hallbergin ja Elian Lehdon myötä.
Tanja Poutiainen vastasi alppimitalista vuoden 2006 Torinon kisoissa.
– Aika monessa lajissa on tullut onnistumisia heti alkukaudesta. Uskon, että aikaisempiin kisoihin nähden meillä on useammassa eri lumilajissa mahdollisuus menestyä tulevissa olympialaisissa, Roponen näkee.