Judoka Luukas Sahan, 26, vuosi 2024 on tuonut hänelle sensaatiomaisen MM-pronssin, erinomaiset olympiaesitykset Pariisissa ja kaverisuhteen tasavallan presidentti Alexander Stubbiin, 56.
– Kun miettii lähtökohtia ja mitä kaikkea tänä vuonna tapahtui, ja sitä, että olen MM-mitali kaulassani ja ollut presidentin kanssa kalassa, niin voisin sanoa, että vähän yllättynyt olen, myhäilee Saha.
Saha astelee urheilun arvokisamitalistina tänään perjantaina Linnan juhliin ja on lisäksi ehdokkaana kahdessa Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki -äänestyksessä tulevassa Urheilugaalassa tammikuun 16. päivä.
Presidentti Alexander Stubb oli Pariisin olympialaisissa seuraamassa paikan päällä Champ de Mars -judoareenassa molemmat Sahan ottelut ja oli ensimmäisenä lohduttamassa toisen matsin jälkeen äärimmäisen pettynyttä Sahaa.
Presidentin eläytyminen yllätti Sahan.
– Alex oli tosi ylpeä kovasta taistelustani. Itselleni tuli hieno fiilis, kun presidentti oli tunnelmassa oikeasti mukana, eikä vain penkin päässä tuijottamassa. Se oli hieno juttu kokea, sanoo Saha.
Presidentti kalakaverina
Myöhemmin syksyllä Saha ja presidentti Stubb tapasivat myös Tammerkosken vesien äärellä.
– Pääsin aamusta huitomaan @alexstubb kanssa Tammerkosken vesien äärelle. Päästiin keskustelemaan urheilukuulumisten lisäksi myös luontoarvoista, jotka usein vahvasti yhdistävät ihmisiä, Saha kirjoitti sosiaaliseen mediaan syyskuun puolivälissä.
Myös Stubb kirjoitti tapahtumasta omalle Instagram-tililleen:
– Oli mukava rupatella maailmanmenosta ja oppia kalastamisesta. Mitään ei saatu, mutta väliäkö sillä. Korttikin tuli hankittua. Sovittiin, että tulen katsomaan Luukaksen olympiafinaalin Los Angelesissa vuonna 2028, Stubb kirjoitti kuvan yhteyteen.
Turenkilaislähtöinen Saha nousi lähes puskista potentiaalisten suomalaismenestyjien joukkoon ja venyi jättiyllätykseen pronssillaan judon MM-kisoissa Abu Dhabissa toukokuussa 2024. MM-mitali oli ensimmäinen suomalaiselle judokalle aikuisten tasolla 43 vuoteen.
Uroteko oli sensaatiomainen suhteutettuna Sahan vaisuun alkuvuoteen, jolloin hän voitti kansainvälisillä tatameilla vajaassa viidessä kuukaudessa ainoastaan yhden ottelijan.
Saha hävisi ennen 10. toukokuuta kaikki avausottelunsa Almadan GP:ssä, Pariisin Grand Slamissä, Linzin GP:ssä ja Zagrebin EM-kisoissa. Vain Antalyan Grand Slamissa Saha voitti yhden, maailmanlistalla sijalla 135 olleen vastustajansa.
– Vaikka siinä oli tappioputkea, niin alla oli tosi hyvä treenikausi ja itseluottamus. Taisin olla parissa matsissa alle minuutin tatamilla, sitten satutin vielä olkapäätäni ja jouduin jäämään pois Japanin leiriltä. Siinä vaiheessa piti kuntouttaa olkapäätä ja tähdätä uudestaan viimeiseen judon karsintablokkiin.
Legendaarinen viime hetkien kolahdus
Lopulta Suomen maajoukkuevalmentajan, slovenialaisen Rok Draksicin työteliään ja päämäärätietoisen suojatin kaikki palaset klikkasivat tatamilla.
Saha kaivoi toukokuussa kymmenen päivän aikana huipputulokset kevätkauden kahdesta viimeisestä, isosta kilpailusta. Astanan turnauksen kolmossija, joka oli ensimmäinen Grand Slam -mitali suomalaismiehelle koskaan, nosti itseluottamuksen kattoon.
– Olihan Astanan kolmossija jo itsessään tosi kova juttu. Kaikki tietävät tenniksen Grand Slamin ja siihenhän tuota Kazakstanissa hankittua mitalia voi tietyllä tapaa verrata, kuvaa Saha.
Vain puolitoista viikkoa myöhemmin 66-kiloisten sarjassa ottelevan suomalaisen palkintokaappiin kolahti niin ikään historiallinen MM-pronssi 20. toukokuuta. Samalla se nosti Sahan mukaan olympiakoneeseen Pariisiin.
– Niinhän se kuitenkin menee, että MM-mitalit ja arvokisamitalit huomioidaan suuren yleisön silmin. Ihmiset, jotka eivät ole seuranneet minun judouraani ja katsovat myöhemmin tuloksia, voivat puhua yön yli menestyksestä, eli kuinka yhtäkkiä kaikki muuttuu taianomaisesti.
Sahalla ei ole yhtään nuorten tai junioreiden arvokisamitalia. Tämä saattaa osin hämätä hänen tasaista nousuaan kohti maailman kärkeä. Ennen tätä vuotta hän oli kuitenkin sijoittunut viidenneksi kovatasoisessa Pariisin Grand Slamissä 2022 ja seitsemänneksi EM-kisoissa 2023.
Hän muistuttaa, että hänet hyvin tuntevat tahot tietävät tarkalleen, kuinka paljon hän on paiskinut vuosien ajan kovaa perustyötä ja ottanut matkan varrella jo pidemmän aikaa kovia päänahkoja.
– Taso on ollut tietyllä tapaa olemassa, kaikki palaset eivät olleet vain aiemmin loksahtaneet kohdilleen. Nyt sitten aika legendaarisesti viime hetkillä kolahti, kuvailee Saha.
Olympialaiset ja sen jälkeinen painajainen
Pariisin olympialaiset olivat hyvässä vireessä olleelle Sahalle iso pettymys. Hän oli käytännössä lähempänä mitalia kuin moni edes huomioi.
Ensimmäisellä kierroksella Saha voitti vakuuttavasti turkkilaisen Muhammed Demirelin, jolle hävisi vielä kevään EM-kisoissa.
Toisessa ottelussa suomalainen oli äärimmäisen lähellä jymy-yllätystä, mutta sarjan maailmanlistan ykkönen Denis Vieru kesti Sahan väkevän, voimia kuluttaneen alkupainostuksen ja luikahti muun muassa viime sekunnilla pois Sahan jo hetken orastaneesta mattosidonnasta, joka olisi onnistuessaan päättänyt ottelun.
– Pariisin jälkeen parin viikon ajan heräilin yöllä, se oli painajaismaista. Miksi en saanut pidettyä Vierua siinä sidonnassa? Se oli jotenkin niin lähellä. Siinä oli kuitenkin tie auki mitaleille ja sen jälkeen vastassa semmoisia kavereita, jotka olisin kyllä voittanut. Tämä kalvoi pitkään.
– Onneksi minulla oli siinä vaiheessa MM-mitali taustalla. Ei sen hohto ole yhtään kadonnut, ihan sika siisti juttu miettiä sitä aina, Saha myöntää.
Suomalainen huippu-urheilun menestymättömyys puhuttaa penkkiurheiluväkeä. Suomi jäi ensimmäisen kerran kesäolympialaisten historiassa ilman mitalia. Suomen saldoksi Pariisin kesäolympialaisissa kirjattiin yhdeksän pistesijaa.
– Ikävähän sitä on ollut seurata, vaikka en mikään aktiivisin urheilunseuraaja yleisesti olekaan. Tätä vasten meillä on judossa aikamoisia valonpilkahduksia, kun minun MM-pronssini ja toissavuoden Martti Puumalaisen Euroopan mestaruuden lisäksi nuorissa sekä junioreissa on tullut useita arvokisamitaleja.
Henkinen vahvuus
Luukas Saha on osoittanut, että hänellä on kyky kohdata ja käsitellä sekä onnistumiset että pettymykset.
Tampereella asuva judoka on henkisesti poikkeuksellisen vahva urheilija. Saha ei keskity liikaa vastustajiinsa tai heidän vahvuuksiinsa ennen ottelua, vaan pyrkii säilyttämään mielenrauhansa ja keskittymään omaan suoritukseensa.
– Kauhean monet stressaavat yleisesti, enkä puhu mitenkään suomalaisista erityisesti, mutta judokoista ja olympialaisista.
Pisteiden keruu on Sahan mukaan koko ajan takaraivossa judokoille, kun ynnäillään pisteitä ja mikä matsi pitäisi voittaa.
– Minä en katsonut olympiarankingia vissiin kertaakaan koko karsinnan aikana. Menin kisa kerrallaan ja unohdin tavallaan ajatuksen olympialaisista. Tiesin, ettei asian pyörittäminen auta. Enkä tosiaan tiennyt, että minun piti päästä MM-kisoissa vähintään seiskasakkiin päästäkseni Pariisiin, Saha paljastaa.
Myöskään olympialaisissa Saha ei halunnut tietää vastustajiaan ja kaavioita kuin vasta kisa-aamuna.
– Katselin olympiakylässä kalastusvideoita ja söin omia eväitäni, niin sain ajan kulumaan siellä. Yleensä saan aina paremman latauksen, mitä kovempi kaveri tulee vastaan.
Saha myöntää, että Linnan juhlia hänen täytyy miettiä ennakkoon enemmän kuin olympiasuoritusta.
– Sen verran pitää valmistautua, että on asianmukaisesti pukeutunut sinne. Mutta en minä muuten ennakkoon fiilistele, eiköhän sieltä löydy juttuseuraa ihan mukavasti, naurahtaa Saha.