Saamelaisen poronhoidon tilanteesta Suomessa on valmistunut kaksi uutta selvitystä. Tutkijat Anne-Maria Magga ja Oula-Antti Labba ovat laatineet Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle erillisselvitykset, jotka tarjoavat katsauksen perinteisen elinkeinon oikeudelliseen asemaan ja siihen liittyviin haasteisiin.
Tutkija Anne-Maria Maggan selvitys tarkastelee suomalaisen poronhoitolainsäädännön ja paliskuntajärjestelmän vaikutuksia saamelaiseen poronhoitoon ja erityisesti sen perinteiseen siidajärjestelmään.
Siida on pohjoissaamenkielinen sana, joka tarkoittaa tokkakuntaa eli yhdyskuntaa, joka hoitaa poroja yhdessä. Yhdessä paliskunnassa voi olla useita eri siidoja. Suomessa poronhoito pohjautuu virallisesti kuitenkin paliskuntajärjestelmään, eikä saamelaisilla poronhoitajilla ei ole omaa virallista poronhoidon hallintoelintä.
Maggan selvityksessä todetaan, että lainsäädäntö ei tunnusta saamelaisen poronhoidon erityispiirteitä eikä saamelaisten oikeuksia perinteisiin laidunmaihin. Tämän vuoksi saamelaisen poronhoidon tilanne on erittäin vaikea useassa paliskunnassa.
Saamelaisporonhoidon ja siidojen heikko oikeusasema Suomen lainsäädännössä mahdollistaa Maggan mukaan saamelaisiin poronhoitajiin ja siidojen laidunmaihin kohdistuvat laidunaluevaltaukset ja oikeudenloukkaukset. Lisäksi se vaikeuttaa perinteisen saamelaisen poronhoitotavan ja vuotuiskierron harjoittamista, lisää ylilaidunnusta, vaikeuttaa poronhoitajien sopeutumista ilmastonmuutokseen ja aiheuttaa poronhoitajille ja saamelaisnuorille epävarmuutta elinkeinon tulevaisuudesta.
– Tämä taas vaarantaa saamelaisporonhoidon siirtymisen tuleville sukupolville elinvoimaisena elinkeinona, jollaisena saamelaiset haluavat sen säilyttää, Magga kirjoittaa.
Poronhoitolaki ei turvaa saamelaisten oikeuksia
Tutkija Oula-Antti Labba keskittyy selvityksessään saamelaiseen poronhoitoon liittyviin oikeuksiin Suomessa oikeusjärjestyksen näkökulmasta ja valottaa historian tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet poronhoidon mukautumiseen.
Myös hän toteaa, että nykyinen poronhoitolaki ei turvaa riittävästi saamelaisten porolaidunoikeuksia eikä tapaoikeutta.
Saamelaisten ylimuistoiseen nautintaan ja siidojen asemaan perustuvia oikeuksia sekä kollektiivisia alkuperäiskansaoikeuksia ei ole tunnustettu Suomen lainsäädännössä. Saamelaisilla poronhoitajilla ei ole omaa virallista poronhoidon hallintoelintä Suomessa. Poronhoitoa rajoittavaan muuhun maankäyttöön vaikuttava keskeinen lainsäädäntö ei asteittaisista parannuksista huolimatta vastaa kansainvälisen oikeuden nykytilaa.
– Saamelaisten poronhoidon oikeudellinen asema on Suomessa monella tapaa heikompi kuin Ruotsissa ja Norjassa, Labba kirjoittaa.
Tutkijat: Poronhoitolakia tulisi uudistaa
Magga ja Labba esittävät, että Suomessa aloitettaisiin poronhoitolain uudistustyö. Laissa tulisi selvitysten mukaan tunnustaa saamelainen poronhoito ja siidajärjestelmä. Poronhoitolain tulisi lisäksi noudattaa kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden turvaamia alkuperäiskansaoikeuksia ja vahvistaa saamelaisten poromerkkijärjestelmän oikeudellista suojaa ja säilymistä.
Selvityksissä esitetään toimia myös esimerkiksi saamelaisten kotiseutualueen vanhojen metsien suojelemiseksi, saamelaisten maa- ja vesioikeuksien turvaamiseksi sekä muuhun maankäyttöön vaikuttavan lainsäädännön kehittämiseksi.
– Nämä kaikki toimenpide-ehdotukset, mitä erillisselvityksessä esitetään, ovat julkisia, joten jokainen, joka tuntee pistoa sydämessään, voi niitä ryhtyä heti toteuttamaan, sanoo totuus- ja sovintokomission puheenjohtaja Hannele Pokka.
Selvitykset ovat osa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission erillisselvitysten sarjaa. Komission tehtävänä on selvittää saamelaisten kokemaa syrjintää ja assimilaatiota sekä tuoda esiin keinoja sovinnon rakentamiseksi alkuperäiskansa saamelaisten ja Suomen valtion välillä.
Pokka kertoo, että komission teettämien erillisselvitysten teemat perustuvat kuulemisaineistoon. Raportti luovutetaan joulukuussa 2025 valtioneuvostolle.