Suomen maajoukkuepelaajat Anna Tamminen ja Eva Nyström pääsivät kokemaan suomalaisille naisjalkapalloilijoille harvinaista herkkua, kun kaksikon edustama ruotsalainen Hammarby ja FC Barcelona kohtasivat naisten Mestarien liigassa torstai-iltana.
Barcelona oli jo varmistanut jatkopaikkansa ja taistelee edelleen lohkovoitosta Manchester Cityn kanssa. Hammarbyllä sen sijaan ei ollut enää panosta, sillä joukkue oli jo menettänyt mahdollisuutensa jatkopeleihin.
Siitä huolimatta joulukuun puolivälissä pelattuun, iltayhdeksältä alkaneeseen otteluun saapui paikan päälle lähes 19 000 katsojaa. Hammarbyn naiset pelaavat isoimpia otteluitaan samalla stadionilla kuin miesten joukkue.
Ruotsin naisten seurajoukkuejalkapallon yleisöennätys 20 428 katsojaa syntyi viime kuussa Hammarbyn kotiottelussa Manchester Cityä vastaan.
Ennätyksen odotettiin rikkoutuvan, sillä Barcelona-otteluun oli myyty jo etukäteen yli 20 000 lippua. Aivan kaikki eivät lopulta saapuneet paikalle, sillä yleisömääräksi kirjattiin 18 746.
Vaikka katsojaennätys jäi tällä kertaa rikkomatta, on Hammarbyn naisten joukkueen ympärille rakentunut vahva kannattajakulttuuri. Suurissa jalkapallomaissa on nähty viime vuosina suuria yleisömääriä myös naisten otteluissa, mutta läpi ottelun laulavat kannattajajoukot ovat yhä harvinaisia.
Tukholmassa ottelun huomasi jo tunteja etukäteen, sillä etenkin Södermalmin kaupunginosan katukuvassa näkyi paljon Hammarbyn pipoja ja kaulaliinoja.
Laulu raikasi jo metrossa matkalla stadionille. Miesten otteluihin verrattuna kannattajajoukossa näkyi silmin nähden poikkeuksellisen paljon naisia.
Väriä tunnusti myös ahkerasti naisten otteluissa käyvä Hammarby-kannattaja Rihard Eriksson. Hänen mukaansa kannatuskulttuuri on kehittynyt valtavasti.
– Nykyään kannattajat laulavat koko 90 minuutin ajan joka ottelussa. Mielestäni olemme siinä tällä hetkellä naisten jalkapallossa johtava seura maailmassa. Jotkut seurat saavat peleihinsä ajoittain enemmän väkeä, mutta he eivät laula, Eriksson sanoi.
Vaikka katsomossa on paljon samoja kannattajia ja laulut ovat pääosin samoja kuin miesten otteluissa, on kannattajatoiminnassa Erikssonin mukaan myös eroja.
– Naisten peleissä kannustetaan Hammarbytä, ei vihata vastustajaa. Se on positiivista katsomokulttuuria.
Myös Barcelona-ottelussa koettiin tunteikkaita hetkiä, kun kannattajat järjestivät seuraikoni Ellen Gibsonille näyttävät jäähyväiset.
Neljävuotiaasta lähtien seuraa edustanut Gibson pelasi viimeisen kotiottelunsa Hammarbyn paidassa. Ennen ottelun alkua päätykatsomoon levitettiin iso Gibsonin kasvokuva ja teksti ”Södermalmin kuningatar”.
Gibson vaihdettiin loppuhetkillä kentälle raikuvien suosionosoitusten saattelemana ja ottelun päätyttyä molempien joukkueiden pelaajat muodostivat hänelle kunniakujan.
Tasonnosto vierasotteluun nähden
Joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen päättyi lokakuussa Espanjassa Barcelonan 9–0-voittoon, joten Hammarby haki kotiyleisönsä edessä kasvojenpesua.
Hallitsevan Mestarien liigan mestarin rutiini, prässipeli ja pallonliikuttelu olivat kuitenkin lopulta jälleen Hammarbylle liikaa. Loppulukemat 0–3 olivat selkeät, mutta ruotsalaiset paransivat selvästi otteitaan lokakuiseen vierasotteluun nähden.
Suomalaispelaajat pelasivat totutusti täyden ottelun. Tamminen vartioi kotijoukkueen maalia ja Nyström pelasi keskuspuolustajana.
Kaksikko oli yhtä mieltä siitä, että Hammarby onnistui kotikentällään paremmin kuin lokakuussa Barcelonassa.
– Ainakin taktisesti onnistuimme tänään paremmin. Saimme pakan pysymään aika hyvin kasassa. Vaikka päästimme harmittavat maalit, olimme mielestäni parempia kuin viimeksi heitä vastaan, Nyström arvioi.
– Mielestäni puolustimme tosi paljon paremmin. Puolustuksemme oli paljon paremmin organisoitu kuin ensimmäisessä pelissä ja olimme tosi uhrautuvaisia. Eivät he päässeet kovin paljoa maalipaikoille, Tamminen komppasi.
Molemmat kuitenkin myönsivät, että vastustaja oli torstai-iltana kivikova.
– He ovat älyttömän hyviä ja taitavia pelaajia, jotka pelaavat pallonhallintafutista ja näkevät, missä on tiloja, Nyström sanoi.
– Tämä oli kovin vastustaja, jota vastaan olen pelannut, Tamminen tiivisti.
Kannattajien tuki auttaa jaksamaan
Vaikka tasoero oli selkeä, kotijoukkueen kannattajapäädyn laulu jatkui lähes katkeamatta aloituspotkusta päätösvihellykseen saakka – ja hyvän tovin vielä ottelun jälkeenkin.
– Onhan se huikeaa, että pääsemme pelaamaan noin ison yleisön edessä. Siellä oli melkein 20 000 meidän faniamme, jotka huusivat ja kannustivat koko pelin. Se antoi meillekin energiaa, Nyström kiitteli.
Myös Tammisen mukaan kannattajien tuoma lisälataus näkyy kentällä.
– Jos verrataan vieras- ja kotipelejä Barcelonaa vastaan, pelasimme paljon paremmin kotona. Toki olemme tässä välissä oppineet pelaamalla muita kovia pelejä, mutta myös yleisön tuki vaikuttaa.
– Siitä saa koko ajan pienen lisäbuustin, jotta jaksaa painaa ja pelata hiukan paremmin. Jos esimerkiksi katkomme keskityksen, yleisö elää siinä mukana.
Neljättä kauttaan Hammarbyssä pelaava Tamminen on päässyt seuraamaan läheltä naisten joukkueen kannattajakulttuurin kehittymistä.
– Ensimmäisenä vuonna meillä oli yhdessä pelissä reilut 18 000 katsojaa, mutta se oli vain yksittäinen peli. Nyt meillä on Kanalplan (joukkueen pääasiallinen kotikenttä) yleensä melkein täynnä ja vieraspeleissäkin on tosi paljon porukkaa. Onhan se tosi siistiä.
Tamminen on erityisen iloinen siitä, että monet Hammarbyn kannattajat ovat löytäneet viime vuosina myös naisten peleihin.
– Se on hienointa kuulla, että jotkut miesten joukkueen fanit ovat innostuneet, kun he ovat käyneet katsomassa pari meidän peliämme. Olemme pystyneet osoittamaan, että naisten futis on viihdyttävää.
Suomalaiskaksikon loppuvuosi on ollut suoranaista jalkapalloilijan unelmaa, sillä suurten seurajoukkuepelien lisäksi he pääsivät joulukuun alussa juhlimaan maajoukkuepaidassa EM-kisapaikkaa.
– En ikinä juniorina unelmoinut ammattilaisurasta, joten en voi sanoa unelmoineeni tällaisesta. Tiedän kyllä, että pääsen tällä hetkellä elämään aika monen pikkutytön unelmaa, Tamminen totesi.