Porin poliittisen vuoden ja koko valtuustokauden piti huipentua tämän viikon perjantaina dramaattiseen kokoukseen: Pori Energian vähemmistöosuuden myynnistä oli tarkoitus päättää valtuuston ylimääräisessä istunnossa.
Toisin kävi. Kaupan hierominen lykkääntyi, ja tällä hetkellä asiaa odotetaan valtuuston pöydälle tammikuussa.
Kyse on merkittävästä asiasta: Kaupungin omistaman sähköyhtiön osakkeista on tarkoitus saada ainakin parisataa miljoonaa euroa. Sen ansiosta Porin alijäämäinen talous voitaisiin kääntää nousu-uralle. Rahaa käytettäisiin kauan odotettuihin suurinvestointeihin, ja jäljelle jäävät varat sijoitettaisiin tuottamaan kaupungille pääomatuloja.
Tiedossa ei ole, miksi kaupanteko on siirtynyt. Yksi mahdollisuus on, että ostajaehdokkaita on ollut liian vähän tai heidän antamansa tarjoukset vaatimattomia. Suunniteltu myyntiaikataulu saattoi alun perinkin olla turhan tiukka.
Poliitikot eivät toistaiseksi ole ottaneet kantaa myynnin puolesta – tämä on luonnollista, koska ostaja, kaupan ehdot tai kauppahinta eivät ole selvillä. Virkamiesjohtokin on teoriassa neutraalilla linjalla, mutta kaupungin viestintäkoneisto on jo valjastettu esittämään kauppaa puolustavia näkökulmia esimerkiksi Youtubessa.
Vastustajat ovat koonneet rintamaansa ja argumentit ovat selvät: myynti olisi housuihin pissaamista, lämmittäisi hetken ja kylmäisi sen jälkeen.
Sekä kauppaa vastustavat valtuutetut että kansalaiset pelkäävät samoja asioita: varsinkin sähkön siirtohintojen nousua, joka seuraisi pääomasijoittajan osinkovaatimuksista. Kaupunginjohtaja Lauri Inna on koettanut kumota tätä pelkoa vetoamalla siirtohintojen nostoa säätelevään lainsäädäntöön, mutta Carunan esimerkki muistetaan liian hyvin.
Kauppa olisi tärkeä Innalle, vaikka hän ei vielä virallisesti olekaan asettunut kaupan puolelle. Ilman Pori Energiasta saatavia rahoja Pori joutunee tekemään vaikeita säästöjä välttääkseen kriisikunnan tittelin. Kaupunginjohtaja istuisi mieluummin rahasäkin päällä.
Päätöksenteon lykkääntyminen alkuvuoteen 2025 lisää poliittisia riskejä. Kuntavaalit ovat jo huhtikuussa. Mitä lähemmäs vaalipäivää päätöksenteko siirtyy, sitä vahvempana esitetään kysymys, miksi kauppaa ei anneta uuden valtuuston päätettäväksi.
On kiistatonta, että Pori Energian myynti ei ollut viime kuntavaalien teemana. Koska asiasta ei vaatimuksista huolimatta järjestetä kansanäänestystä, kuntalaiset voisivat kertoa kantansa vaaleissa, jolloin kaupan hyväksyttävyys olisi suurempi.
Kaupungin johto ja kaupunginhallitus tietävät kuitenkin riskit: kaupan vastustaminen on jo nyt noussut vaaliteemaksi, ja jos myyntiä ei ehditä päättää ennen vaaleja, riski kaupan kaatumisesta vaalituloksen takia nousee isoksi.
Nopean päätöksenteon kannattajat korostavat, että nykyiset valtuutetut tuntevat kaupungin taloustilanteen kokonaisuudessaan eivätkä ole yhden asian miehiä ja naisia. Edustuksellisen demokratian perusperiaate on, että kansa valitsee itselleen edustajat, jotka tekevät päätökset myös eteen tulevista uusista asioista: ennen kuntavaaleja tehty kauppakin olisi siis kansanvallan vaatimusten mukainen.
Toriparlamenteissa, yleisönosastoissa ja nettikeskustelussa äänessä on ollut lähes pelkästään kaupan vastustajia. Heidän riveihinsä on liittynyt pitkä liuta tunnettuja vaikuttajia myös muualta Suomesta: suurimpana nimenä legendaarinen ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.).
Jos kaupunginvaltuusto päätyy hyväksymään kaupan ennen kuntavaaleja, vaikutukset vaalitulokseen ovat arvaamattomat. Tämän on haistanut myös kaupan vastustajien riveihin ilmoittautunut Krista Kiuru (sd.).
Pahat kielet väittävät, että demarit ajavat tahallaan kaksilla rattailla: puolueen enemmistö tukisi kauppaa, mutta Kiurun johtama vähemmistö keräisi kaupan vastustajien ääniä demareille.
Puhdasoppisimmille kuntaomistuksen kannattajille löytyy vaihtoehto vasemmalta: Vasemmistoliitto on jo päättänyt kielteisestä kannastaan.
Siihen kaupan vastustajat eivät ole ottaneet kantaa, miten kaupungin talous tasapainotetaan ilman Pori Energiasta saatavaa rahapottia. Tämä jäänee seuraavan valtuuston huoleksi.