Sukupolvi X on suurten ikäluokkien villit lapset, me, jotka vietimme kehitysvuotemme 70- ja 80-luvuilla leikkien pihalla käpysotaa ilman aikuisten valvontaa, kännykän sijasta kotiavain kaulassa, ilman pyöräilykypärää, ilman pipoa pakkasilla.
Me olimme brutaaleja. X oli boomereiden vapaan kasvatuksen hedelmä, märkä ja väkivaltainen sukupolvi. Se karkasi röökikaltseille välkillä, tappeli koulun jälkeen lipputangolla ringin huutaessa verta ja luuta, se joi pään täyteen perjantaisin keskikaljalla ja kiljulla tai halvalla viinillä interrailin hostellissa.
Nörtti, läski ja vammainen olivat niin yleisiä sanoja, että oli kun olisi kommentoitu säätä.
Olimme räävittömiä. Nörtti, läski ja vammainen olivat niin yleisiä sanoja, että oli kun olisi kommentoitu säätä. Niitä käytettiin kavereistakin. ”Rillipäät älkööt vaivautuko”, kirjoitettiin Suosikin kaverinhakupalstalla.
Aina saattoi saada turpaansa, jos sen avasi väärässä paikassa. Kiusaaminen ei tarkoittanut, ettei oteta toista mukaan leikkiin. Se tarkoitti päätä vessanpöntössä.
Jos halusi seurustella, ei voinut kirjoittaa tuntemattomana nettiin tai lähetellä muokattuja selfieitään maailmalle. Piti mennä pyytämään slovariin koulun discossa, piti lähestyä tuntematonta raflassa ja riskeerata kasvojen menettäminen.
Kaikki eivät tästä myllystä selvinneet, mutta ne jotka selvisivät, kouliintuivat iskunkestäviksi. Mikä ei tappanut, vahvisti.
Emme ajatelleet fanittavamme mustaa ihmistä: fanitimme heitä koska he olivat hyviä.
Samaan aikaan X oli tavallaan suvaitsevaisin sukupolvi mitä on ollut. Kun fanitimme Mike Tysonia ja Whitney Houstonia, emme ajatelleet fanittavamme tässä mustaa ihmistä: fanitimme heitä koska he olivat hyviä.
Meillä oli Aliensin Ripley ja Sarah Connor pumppuhaulikkonsa kanssa, eikä kukaan ajatellut että onpa voimauttava girl boss, oltiin vaan että cool. Emme hylänneet Queenia Freddie Mercuryn homouden takia. Olimme sokeita tällaisille epäolennaisuuksille, emme välittäneet. Kukin sai tulla cooliksi haluamallaan tavalla.
Sukupolvi X sai elää poikkeuksellisen vapauden vaiheen Kekkoslovakian suomettumisen ja woken sensuurin välissä. Edellisen toi meille boomerit, jälkimmäisen millenniaalit, heidän toisen avioliittonsa iltatähdet. Syvässä epäcooliudessaan he ovat luontaisia liittolaisia keskenään: kummallakin on vallankumouksellisia aatteita, jotka eivät jätä muita rauhaan.
X on epäpoliittinen sukupolvi. Se elää ja antaa niiden elää, jotka eivät häiritse muita. Jos x:llä oli aatteita, se oli alkuperäinen punk, se, joka ylisti rohkeutta ja vapautta tehdä omaa juttuaan. Juokse, villi lapsi! Sensuuri on sille kuin äiti, joka ei päästänyt lastaan ulos leikkimään meidän kanssa. Säälimme sekä lasta että äitiä.
Yhdysvaltain viime vaaleissa Trumpin äänesti voittoon sukupolvi X. Nuoriso oli Kamala Harrisin puolella ja boomerit jäivät istumaan aidalle. En voi olla kuvittelematta, että X sai lopulta tarpeekseen näiden rasittavan epäcoolista wouhkauksesta ja löysi muistinsa kasetilta vanhan klassikon:
We’re not gonna take it,
No, we’re not gonna take it
We’re not gonna take it
Anymore
Nyt sukupolvi X on viisissäkymmenissä. Uransa huipulta se seuraa, kuinka sukupolvi Z saapuu työelämään.
Eetoksensa mukaisesti X antoi lapsilleen vapautta.
Meidän lapsemme. Diginatiivi Z, tuo teknologiayhtiöiden köyryselkäinen karja, joka on viettänyt elämänsä yksin kukin kahlehdittuna omaan luolaansa, ja katselee ruuduistaan luolan seinälle heijastuvia kuvia kuvitellen niiden olevan elämää.
Ja tämä on sukupolvemme suurin epäonnistuminen. Eetoksensa mukaisesti X antoi lapsilleen vapautta. Mutta nyt tähän vapauteen vain liittyi uusi teknologia, jonka tuhovoimaa emme osanneet kuvitella.
Miten olisimmekaan. Me vietimme lapsuuden pihaleikeissä naapureiden kanssa, Tetristä pelasimme kaverin kanssa vuorotellen. Kun potkaisi pallon kerrostalon seinään, kavereiden päät kurkistivat ulos ikkunoista.
Ajatus, että joku haluaisi viettää elämänsä yksin ruutua tuijottaen oli meille silloin ja on meille yhä käsittämättömän nörttiä.
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija vuodelta 1977, joka miettii oliko sattumaa, että Elon Musk (s. 1970) nimesi Twitterin uudelleen X:ksi ja julisti sinne räävittömän sananvapauden.