Helsingissä sijaitsevan Urhea-hallin uumenissa mitataan 211-senttisen, joululomalla piipahtaneen Miikka Muurisen syliväliä – eikä pituuskasvu ole vielä pysähtynyt. Nyt sormenpäät yltävät 218 sentin päähän toisistaan.
Toinen pohjoisamerikkalaisia kiinnostava mitattava asia on ulottuvuus. Muurinen oikaisee kätensä korvan vierestä kohti kattoa ja sormenpäät osuvat 290 sentin korkeudelle.
Korirauta on 305 senttimetrin korkeudella kentän tasosta, joten Muurisen tarvitsee hypätä ainoastaan 15 senttiä yltääkseen korirenkaaseen.
Myös Muurisen lajitaidot yhdistettynä hyvään liikkeeseen ja kovaan ponnistusvoimaan tekevät hänestä poikkeuksellisen yksilön.
Hänet onkin rankattu Yhdysvalloissa viiden tähden lupaukseksi, jonka kaikki liikkeet ovat tarkan seurannan alla.
– Onhan se (tähtistatus) hyvältä tuntunut, ei sitä voi kieltää. Se on ollut myös vähän vaikeaa, koska kritiikkiä tulee kaikkialta ja jengi tietää, kuka minä olen. Olen minä ihan tykännyt ja sopeutunut siihen enemmän viimeisen parin kuukauden aikana, juttelee Muurinen.
Tällä hetkellä Muurinen dominoi AZ Compassin lukiojoukkueessa Arizonassa.
– Koripallo on iso asia Yhdysvalloissa, kulttuuri on paljon isompi kuin Euroopassa. Meillä on hyvä joukkue kasassa ja aina tietää, että peleihin tulee paljon jengiä katsomaan. Onhan se hienoa.
Yhdysvaltoihin muuton myötä Muurinen kertoo katsovansa koripalloa nyt eri tavalla. Muurinen paljastaa, millä asenteella hän lähtee joka ikiseen lukiopeliin.
– Ennen pelejä asennoidun eniten siihen mielenmaisemaan, ettei kukaan pysty pysäyttämään minua. Koetan siten tehdä aina parhaani.
Miikka kertoo juttelevansa lähes päivittäin koripalloa pelanneiden vanhempiensa Kimmo Muurisen ja Jenni Laaksosen kanssa.
– Sieltä tulee hyödyllistä infoa. Kummitätini Niina Laaksonen on myös siinä mukana, kun hänkin on pelannut maajoukkueessa monta vuotta.
– Kysyn heiltä usein, jos minulla on jotain mieleni päällä. He antavat myös palautetta, mikä on pelkästään hyvä juttu. Tällä hetkellä pääpaino itselläni on korin alla pelaamisessa ja siinä, että olisin siellä aktiivisempi sekä oppisin lisää vakioliikkeitä, Muurinen sanoo.
Pienillä letkautuksilla vastustajan peli sekaisin
Muurinen kertoo nauttivansa, kun hän pääsee joskus vastustajan ”pään sisälle” pienillä agitointiletkautuksillaan. Siitä suomalaiselta on nähty jo esimerkki sosiaalisessa mediassakin.
– Kyllä sen vaikutuksen huomaa ja se auttaa. Vastustaja ei pelaa silloin omaa peliään, ja heidät on helpompi voittaa.
– Euroopassa tähän ”trashtalkiin” ei kukaan ole lähtenyt mukaan, se toimii vain Yhdysvalloissa. Jengi on lähtenyt aika hyvin minun juttuihini mukaan, virnistää Muurinen leveästi.
Yliopistovalinta edessä
Jo 15-vuotiaana maailmalle lähtenyt Muurinen päätti syksyllä lähipiirinsä kanssa, että hän jatkaa myös ensi kauden lukiossa ennen isoa päätöstään, mihin yliopistoon hän suuntaa lukion jälkeen.
Pohdittavaa riittää, sillä pöydällä ovat tarjoukset kaikilta Yhdysvaltain merkittävimmiltä yliopistojoukkueilta. Yhteensä tarjouksia on tullut nuorelle suomalaiselle yli kaksikymmentä.
– Siihen (yliopistovalintaan) liittyvät isosti valmentaja ja se, miten hän peluuttaa minun pituisiani ja tyylisiäni pelaajia. Sitten siihen tulee mukaan se, minkälainen paikka on kyseessä. Eli tuntuuko se kodilta, onko siellä hyviä ihmisiä ja onko siellä hyvä olla.
Lupaavaa suomalaista on tyrkytetty vuoden 2026 NBA-draftin kärkikymmenikköön, jopa seitsemäntenä varattua Lauri Markkasta korkeammalle.
Legendaarinen SLAM-julkaisu on arvioinut Muurisen olevan parhaimmillaan draft-ikäluokkansa maailman kuudenneksi paras.
Muurisen aikomuksena on hoitaa yliopistoura ”one and done” -periaatteella, eli hän pelaisi vain yhden kauden ennen ilmoittautumistaan NBA:n varaustilaisuuteen runsaan kahden vuoden kuluttua.
Päätös on tyypillinen kaikkein lupaavimmille pelaajille, joita pidetään suurella todennäköisyydellä kärkivarauksina.
– Tavoitteenani on paikka NBA:n draft-ikäluokan top5:n joukossa – ihan vähintään. Se vaatii jatkuvaa, tasaista kehitystä seuraavan kahden vuoden ajan.
Mikä erottaa hänet vielä NBA-pelaajasta?
– Lihaksia pitää hankkia lisää ja uskoisin, että peliälyä on ainakin kehitettävä lisää, Muurinen tietää.
Naz Reid ja EM-kotikisat
Muurinen poimii kysyttäessä suosikkipelaajakseen NBA:ssa yllättäen Minnesotan sentterin, ison laiturin Naz Reidin.
– Reidillä on mielenkiintoisia liikkeitä ja tykkään, miten hän pelaa. Hän on vähän minun tyylinen pelaaja ja tekee samoja asioita. Koen, että voin ottaa häneltä pelitavallisia juttuja itselleni. Pari hyödyllistä asiaa olen jo ottanutkin, sanoo Muurinen.
Elo-syyskuussa Tampereella pelattavat EM-kotikisat on jo ympyröity isosti kalenteriin.
Korisfanit voisivat visioida Susijengin etukentälle vaikkapa Lauri Markkasen, Mikael Jantusen ja Miikka Muurisen.
– Olisi mahtava pelata kotikisoissa 18-vuotiaana, se on tavoite. En ole ennen pelannut Laurin kanssa, enkä tiedä, mitä osaisin edes odottaa siltä. Mutta olisi tuo kova kolmikko ja vertailun kestävä etukenttä, eikä sitä helpolla pysäytettäisi, Muurinen sanoo.