Poikkeuksellinen sotarikosoikeudenkäynti jatkui tänään torstaina, kun syytettynä oleva venäläinen Voislav Torden pääsi ääneen Helsingin käräjäoikeudessa.
Syytteet liittyvät Tordenin toimintaan Rusitš-ryhmässä. Syyttäjä katsoo, että ryhmä surmasi 22 ukrainalaista sotilasta ja haavoitti vakavasti neljää 5. syyskuuta 2014.
Torden kiistää syytteet.
Istunnon alkuksi Tordenille esitti kysymyksiä tulkin välityksellä hänen asianajajansa Heikki Lampela.
Venäjää puhuva Torden kertoi lähteneensä kesäkuun lopussa 2014 Norjasta Ukrainan Luhanskiin ”humanitaaristen asioiden” vuoksi.
Hän sanoi, että tarkoituksenaan oli auttaa paikallisia, koska alueella oli humanitaarinen kriisi ja väestö tarvitsi apua.
– Siihen aikaan paikalliset olivat jo perustaneet Luhanskin kansantasavallan.
Tordenin edustama puolisotilaallinen Rusitš-ryhmä on taistellut Venäjän tukeman Luhanskin separatistialueen puolella Ukrainaa vastaan.
Torden kuvaili ryhmän slaavilaista ideologiaa. Hänen mukaansa ryhmä on panslaavilainen, mikä tarkoittaa, että slaavien on kunnioitettava toisiaan ja kaikilla slaaveilla on oikeus kieleen ja kulttuuriinsa.
Rusitš oli Tordenin mukaan itsenäinen ja koostui vapaaehtoisista, eikä se ollut esimerkiksi osa Venäjän sotavoimia.
Torden totesi, että ryhmällä oli yksi komentaja, Aleksei Miltsakov, jota kutsuttiin nimellä Serb. Hän oli tutustunut Serbiin vuonna 2012 kamppailulajiharrastuksen kautta.
– Hän vastasi päätöksistä, eikä komentajan yläpuolella ollut ketään, jolta tämä olisi ottanut käskyjä vastaan.
Torden kiistää, että hänellä olisi ollut komentovaltuuksia. Hän kuvaa ryhmän tuolloista komentajaa ”diktaattoriksi”.
Torden sanoo eronneensa ryhmästä, koska komentajan toimintatavat olivat ristiriidassa hänen periaatteidensa kanssa.
”Näin vain tulimeren”
Torden kertoi näkemyksensä päivästä, jolloin hänen tekemikseen epäillyt sotarikokset tapahtuivat.
Tapahtuneen aikaan hän oli kertomansa mukaan majoittuneena tuntemansa toimittajan luokse. He ajelivat autolla, toimittajan tarkoituksena oli tuona päivänä esimerkiksi haastatella paikallisia ihmisiä.
Lopulta he päätyivät Zorja-nimisen luhanskilaisen pataljoonan tarkastuspisteelle. Juuri tuolla pisteellä sotarikokset syytteiden mukaan tapahtuivat.
Tordenin mukaan he kohtasivat pisteellä muita Rusitšin taistelijoita.
Tarkastuspisteellä oli ryhmän tavaroita. Myös Torden jätti kertomansa mukaan tavaransa pisteelle ja lähti kävelemään toisen Rusits-taistelijan kanssa etäämmälle kohti metsikköä.
Heidän seuraansa liittyivät pian myös Rusitš-komentaja Serb, toinen taistelija sekä Tordenin kanssa liikkunut toimittaja.
Heidän keskustellessaan tapahtui yllättäen ”todella kovaääninen ja voimakas räjähdys”.
Torden sanoi kääntyneensä ja nähneensä vain tulimeren. Samassa alkoi tulitus. Hän ei kertomansa mukaan nähnyt tulitusta, mutta näki paljon savua.
Hän sanoi havainneensa kaksi haavoittunutta, joista toinen oli vakavammin haavoittunut, toinen lievemmin. Torden väitti auttaneensa sitomalla toisen haavoja.
Paikalla oli palavaa kalustoa, ammuksia ja räjähteitä. Torden lausui, että hänen kanssaan ollut toimittaja kuvasi kaiken, mitä paikalla räjähdyksen jälkeen tapahtui.
Torden sanoi tilanteen tulleen hänelle täysin yllätyksenä.
– En osallistunut taisteluun. Minä en ampunut yhtään laukausta.
Kiistää propagandavideon sanoman
Lampela pyysi kertomaan Rusitš-ryhmän propagandavideosta, jossa Torden sanoo muun muassa, että ”armoa ei anneta ja vankeja ei oteta”.
Tordenin mukaan videossa kerrottiin se, mitä komentaja käski sanomaan. Hän kiisti, että videolla olisi sanottu: ”armoa ei anneta”.
– Minä en sanonut niin, kukaan ei sanonut niin.
Hänen mukaansa sotavankeja saa ottaa, heitä voi siirtää hoitoyksikköön ja vaihtaa tarvittaessa päittäin omien kanssa.
Hän kuvaili, että jos vanki on pahasti haavoittunut, tuskissaan ja pyytää, että hänet lopetetaan, kukaan ei tule aiheuttamaan hänelle kärsimystä tai kiduttamaan häntä, vaan hänelle ”annetaan armoa”.
– Eli tehdään armonlaukaus.
Torden kuitenkin kiisti antaneensa mitään tällaisia käskyjä.
Hän totesi, että haavoittuneisiin sotavankeihin tai vihollisiin yleensä tulee suhtautua kunnioittavasti. Hän sanoi periaatteenaan olevan, että sotaa on käytävä rehellisesti.
Torden: Videot olivat vain propagandaa
Iltapäivän aikana syyttäjä esitti kysymyksiä Voislav Tordenille.
Tordenia, aiemmalta nimeltään Jan Petrovskia, syytetään viidestä sotarikoksesta Itä-Ukrainassa syyskuussa 2014. Syyttäjä vaatii hänelle elinkautista vankeusrangaistusta.
Torden vastasi erikoissyyttäjä Lilja Limingojalle liittyneensä Rusitšiin kesäkuun lopulla 2014, kun hän saapui Luhanskiin Norjasta.
Torden kertoi, ettei ollut saanut sitä ennen sotilaskoulutusta, vain ensiapukoulutusta.
– Jokaisen kansalaisen vastuulla on, että hänellä olisi perustiedot hoitamisesta.
Hänen mukaansa Rusitš-komentaja Serb ehdotti, että Torden voisi toimia Rusitš-ryhmän rekrytoijana.
Torden sanoi olleensa 5. syyskuuta 2014 tapahtumahetkellä pukeutuneena univormuun.
Syyttäjän avaintodisteina ovat muun muassa paikalta otetut kuvat, joista eräässä Torden seisoo ase kädessä vainajien lähellä.
Torden kertoo, että kuva on photoshopattu eli kuvaa on käsitelty, eikä se ole aito.
– Se on tehty propagandatarkoitusta varten.
Salissa katsottiin videoita Rusitš-ryhmästä. Yksi niistä on Tordenin haastattelu. Siinä kerrotaan syyttäjän mukaan yksityiskohtaisesti väijytyksestä, sen suunnitelusta ja Tordenin itsensä roolista siinä.
– Tämä tehtiin propagandatarkoituksessa. Tarkoituksena oli luoda legendaarinen kuva ryhmästä. Se oli vain informaatiopropagandaa.
Oikeudenkäynti jatkuu perjantaina 24. tammikuuta.
Tämä oli päivittyvä artikkeli.
Katso myös: