Analyysi: Ahtaajien ratkaisu sitä alleviivaa – edessä voi olla vaikea kevät

Teollisuusliitto sai sopimusneuvotteluilleen AKT:sta vaikutusvaltaisen tukijan. Tämä voi olla vasta esimakua siitä, mitä neuvotteluissa on vielä luvassa, arvioi politiikan toimittaja Marica Paukkeri.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko,  Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti ja JHL:n puheenjohtaja Håkan Ekström.
AKT:n lisäksi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto, Sähköliitto, Rakennusliitto ja Pam ovat ilmoittaneet tukitoimista teollisuuden neuvotteluiden vauhdittamiseksi. Ay-johtajia kuvattuna poliittisten lakkojen aikaan keväällä 2024. Kuva: Silja Viitala / Yle
toimittaja Marica Paukkeri.
Marica Paukkeripolitiikan toimittaja

Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n jäsenliittojen vaatima yhteensä 10 prosentin palkankorotus kahdelle vuodelle vaatii kovien keinojen käyttöönottoa.

Esimakua saatiin, kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT liittyi keskiviikkona yhteiseen rintamaan tukemaan Teollisuusliiton palkkaneuvotteluita. AKT:n vanavedessä mukaan hyppäsi myös Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL.

Näiden ilmoitusten myötä Teollisuusliiton neuvotteluja tukee nyt viisi palkansaajakeskusjärjestö SAK:n liittoa.

Tuki-ilmoitukset eivät tulleet yllätyksenä: liitot ovat jo aiemmin kertoneet tukevansa toisiaan yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Tämä on malliesimerkki siitä, miten työntekijäpuoli on tiivistänyt rivejään. Niin ovat tehneet myös työnantajat.

Ainakaan vielä ei ole merkkejä siitä, että liitot myöskään testaisivat viime toukokuussa voimaan tulleiden lakkolakien rajoja. Esimerkiksi AKT:n ilmoittama saarto satamissa koskee tarkasti vain Teollisuusliiton lakkojen kohteena olevien yritysten lasteja.

Viime toukokuussa voimaan astunut laki rajoitti poliittisia lakkoja ja esimerkiksi tukilakkoja. Lakiin kirjattiin tuolloin muun muassa, että muiden liittojen tukitoimien pitää kohdistua työriidan osapuoleen eivätkä ne saa olla suhteettomia.

Ainakaan vielä työnantajatkaan eivät ole katsoneet näiden raamien ylittyvän. Mikäli tukitoimet vielä laajenevat, tämäkin voi toki tulla eteen.

Varmempaa kuitenkin on, että kun eri alojen sopimusten voimassaolo, yksi kerrallaan, päättyy, liitot tulevat ilmoittamaan omista työehtosopimusneuvotteluihin liittyvistä lakoistaan.

Teollisuusliiton neuvottelujen panokset teknologiateollisuudessa ja kemianteollisuudessa ovat tällä kertaa poikkeuksellisen kovat.

Ay-liike otti viime keväänä takkiin, kun hallitus puski läpi työntekijäpuolen vastustamat työmarkkinamuutokset yksi toisensa jälkeen.

Palkansaajajärjestöt syyttivät lakimuutoksia valmistelleita kolmikantaisia työryhmiä teatteriksi ja ilmaisivat pettymyksensä lopputuotoksiin vaikka vastaantulojakin luonnollisesti tehtiin. Siihen se kuitenkin jäi.

Hallituksen uudistushaluja eivät hillinneet edes etenkin vientialoihin vaikuttaneet, poikkeuksellisen pitkäkestoiset poliittiset lakot.

Joku voisi sanoa, että vaikuttamistyö ei täysin onnistunut. Työntekijäpuolella taas katsottaneen, että kaikki tehtiin mitä voitiin: olivathan uudistukset kuin suoraan työnantajien kynästä.

Kun SAK:n jäsenliitot kertoivat marraskuussa julkisuuteen yhteisestä kymmenen prosentin korotustavoitteestaan, selvää oli, että tavoitteesta peruuttaminen näyttäisi uudelta tappiolta.

Tämä siitäkin huolimatta, että työnantajapuoli piti tavoitetta todellisuudesta irtaantuneena. Toki on selvää, että työnantajat aniharvoin sanovat työntekijöiden esittämien korotusvaateiden olevan kohtuullisia.

Jumi päänavaajasopimuksessa jarruttaa muitakin

Kierroksen ensimmäisiin palkkaneuvotteluihin kohdistuu perinteisesti paljon paineita jo ilman julkisesti sementoitua palkkatavoitettakin.

Teollisuuden sopimusten asettamaa korotuskattoa seurataan tiukasti myös muissa neuvottelupöydissä.

Vientialojen sopimusten merkitystä vankisti entisestään hallituksen niin sanottu vientivetoinen työmarkkinamalli.

Ennen kuin sopimus syntyy teollisuudessa, ei muissakaan neuvotteluissa laiteta nimiä papereihin.

Esimerkiksi ensi viikon perjantaihin päättyvät sopimukset kaupan alan noin 200 000 työntekijällä sekä AKT:n ”kumipyörissä” eli esimerkiksi kuorma-autoliikenteessä ja linja-autoalalla.

Rahtiliikenteeseen rajusti vaikuttavien ahtaajien sopimus on taas katkolla helmikuun lopulla, ja maaliskuussa on matkailu- ja ravintola-alan työntekijöiden vuoro.

Julkisen sektorin ja esimerkiksi hoitajien sopimukset taas päättyvät huhtikuun lopulla – vain pari viikkoa kunta- ja aluevaalien jälkeen.

Jos ja mitä todennäköisemmin kun jumi teollisuuden sopimusneuvotteluissa jatkuu, viivästyy myös muiden sopimusten syntyminen.

Teollisuuden sopimusneuvottelut jatkuvat perjantaina valtakunnansovittelijan johdolla lakkouhan alla. Jos sopua ei löydy, lakot alkavat maanantaina.

Ratkaisun, jonka osapuolet voivat hyväksyä kasvojaan menettämättä, nopea syntyminen näyttää tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä.

Voikin olla, että lakkokierroksia nähdään vielä lisää, sillä SAK-vetoisella ay-liikkeellä on neuvotteluissa pelissä paljon muutakin kuin, omien sanojensa mukaan, palkansaajien ostovoiman korjaaminen.

Nimittäin uskottavuus.

Katso myös:

Näin Teknologiateollisuuden työnantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kommentoivat AKT:n tukitoimia.