Susanna Laamanen, 47, muistaa elävästi, kuinka paniikkikohtaus iski kesken hoitotilanteen. Instrumentit lensivät, kun hän yllättäen ryntäsi pois tuolista ja löysi itsensä kyhjöttämästä vastaanottohuoneen nurkasta.
– Se on kuin ruumiista irtautumista. Katselen, kun joku muu tuolissa riehuu ja ajattelen, että ole nyt rauhassa. Seuraavaksi olenkin sikiöasennossa pöydän alla, Laamanen muistelee, nyt jo naurahtaen.
Laamanen työskentelee leikkaussalissa sairaanhoitajana. Hän näkee työssään avoimia kehoja ja käsittelee kirurgin apuna instrumentteja kauhistumatta.
Vapaa-ajallaan vantaalaisnainen hyppää laskuvarjohyppyjä ja kilpailee MM-tasolla maastojousiammunnassa.
Paniikkikohtauksia Laamanen on kuitenkin kokenut vain hammashoidossa. Vähän aikaa sitten hän joutui menemään pakon edessä päivystykseen. Kohtelu oli ystävällistä, mutta se ei Laamasen pelkoon auta.
– Hampaan poistaminen ei sattunut ollenkaan tuplapuudutuksen ansiosta, mutta kun ei se puudutus paniikkikohtaukseen auta! Kaksi hoitajaa makasi pyynnöstäni päälläni operaation aikana, että pysyisin paikallani, Laamanen muistelee.
”Ei tänne ole pakko tulla”
Kaikki hammashoitoa pelkäävät eivät pelkää kipua, vaan pelon syitä on monia. Laamasen pelon laukaisee ennen kaikkea avuttomuuden tunne. Myös aiemmat kokemukset pelottavat.
– Hammaslääkäri on ärsyyntynyt ja tiuskinut, että kaikkia pelottaa. On sanottu, että lopeta itku ja pysy paikallasi, kun on porattu ilman puudutusta, Laamanen kertoo.
Muita tavallisimpia pelon aiheuttajia ovat tukehtumisen tai oksennusrefleksin pelkääminen sekä häpeä suun näyttämisestä.
Kysyimme hammaslääkäriä pelkääviltä, miten heidän pelkoonsa on vastaanotolla suhtauduttu. Osa kertoi, että kohtelu oli ollut välinpitämätöntä tai epäkunnioittavaakin.
Hammaslääkäri sanoi, että ei tänne ole pakko tulla.
Seppo, 64, pelkää kipua
Hammaslääkäriä pelkäävät kertoivat myös parhaat vinkkinsä pelon hallitsemiseen. Selvästi eniten pelkoon auttoi tuttu ja ystävällinen hammaslääkäri.
Laamasenkin hammashoitokäynnit ovat onnistuneet, kun hän vuosikausien etsimisen päätteeksi löysi ”sen oikean”. Laamasen hoidon tekee aina tuttu hammaslääkäri sedaatiossa eli kevytnukutuksessa.
Muita pelkoa hillitseviä tapoja joukkoistukseen vastanneiden mukaan ovat pelosta kertominen, kuulluksi tulemisen kokemus sekä toimenpiteistä kertova hammaslääkäri.
Vastaanotolla voi myös pyytää pitämään taukoja tai sopia hoidon keskeyttävästä käsimerkistä.
Joillekin helpotusta tuo pystympään asentoon jätetty hoitotuoli tai mahdollisuuksien mukaan välineiden vähentäminen suussa.
Hoitohenkilökunta kertoi hauskoja juttuja. Se oli hyvä asia, koska se vei ajatukset pois operaatiosta.
Iida, 20, pelkää kipua, avuttomuutta ja oksennusrefleksiä
Taide auttoi Maria
Mari Perttolalle, 41, mielikuvaharjoittelut tai musiikin kuuntelu eivät riitä.
Hän kärsi Laamasen tapaan pitkään paniikkikohtauksia laukaisevasta hammaslääkäripelosta, ennen kuin pääsi uudessa kotikaupungissaan Akaassa pelkopotilaisiin erikoistuneelle lääkärille.
Rauhoittavan esilääkityksen lisäksi Perttola löysi apua taiteesta. Hänen Hammaslääkäripelkoinen-teoksessa hampaat huutavat kivusta ja huuto huutaa pelosta.
– Teoksen kanssa tehty työ auttoi käsittelemään asiaa. Se herätti keskustelua ja huomasin, että moni kärsii samasta pelosta, Perttola kertoo.
Joskus hammaslääkärikin pelkää
Nyt Mari Perttolaa kuitenkin ahdistaa jälleen. Hammashoitolassa on ehdotettu rauhoittavasta esilääkityksestä luopumista. Lääkärin mielestä olisi tärkeää, että Perttola kokisi, että voi käydä hoidossa ilman lääkitystä.
Mehiläisessä pelkopotilaita hoitava hammaslääkäri Julia Ranta tietää itsekin hyvin, miltä tuntuu, kun pelko valtaa mielen. Lapsena hän pelkäsi hammaslääkäriä.
– En tarkkaan osaa sanoa, mistä pelko johtui. Tunne oli kuitenkin hyvin todellinen, Ranta sanoo.
Hyvät kokemukset auttoivat pääsemään pelosta yli. Siksi Ranta ymmärtää, miksi pelkopotilaille ehdotetaan hoidon kokeilemista ilman esilääkitystä.
– Olen nähnyt, miten itsensä ylittäminen herättää potilaissa innostusta.
Vedin hoidon aikana nestettä henkeen. Olin tukehtua ja sain paniikkikohtauksen. Henkilökunta ei ollut yhtään empaattista ja totesi vain, että nyt on jatkettava. Sen jälkeen olen pelännyt hirveästi.
Mari Perttola
Paniikkireaktion aikana tuetaan eikä moitita
”Lopeta itkeminen.” ”Rauhoitu.” ”Ei tänne tarvitse tulla.” Muun muassa tällaisia vastauksia Yle.fi:n joukkoistukseen kokemuksiaan kertoneet pelkopotilaat olivat vastaanotolla saaneet.
Hammaslääkäri Julia Rantaa kommentit puistattavat. Hän on itse hyvin tarkka, että pelkopotilaita ei painosteta missään tilanteessa, sillä pelon syyt ja voimakkuudet vaihtelevat.
Hän toivoo, että kukaan ei jättäisi ainakaan tuomitsemisen pelossa menemättä hammaslääkärille.
– Minusta on älyttömän hienoa, että ihminen pelosta huolimatta uskaltautuu vastaanotolle. Ja jos tulee paniikkireaktio, niin sitten se tulee. Silloin tuetaan ja pohditaan yhdessä, mitä voidaan tehdä.
Osa haastateltavista esiintyy jutussa ainoastaan etunimellään. Yle on varmistanut haastateltavien tarinat ja henkilöllisyydet.