Tanskan ja Yhdysvaltain riita Grönlannista on noussut Euroopan otsikoissa ohi muiden kriisien. Presidentti Donald Trump vaatii Grönlantia Yhdysvalloille.
Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb ei ole kritisoinut Trumpin toimintaa julkisesti tai kertonut mitään kouriintuntuvia tapoja, miten Suomi tukisi Tanskaa, jos tilanne kiristyy.
Tästä ei silti pitäisi olla epäselvyyttä. Suomi tukee Pohjoismaana Tanskaa ja kansainvälistä järjestystä eli sitä, että mailla on rajansa ja itsemääräämisoikeutensa. Näin Stubb sanoi torstaina Politiikan toimittajien tilaisuudessa.
Helsingin Sanomissa vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo sanoi pitävänsä ihmeellisenä, että Stubb ei sano, että tilanteen koventuessakin Suomi seisoisi Tanskan tukena.
Honkasalo on vasemmistoliiton kansanedustaja ja myös yksi harvoista, jotka äänestivät Natoa vastaan. Stubb taas on kertonut olevansa Yhdysvaltain ystävä ja julisti ehdokkaana itsensä Nato-Suomen presidentiksi.
Politiikka kuulostaa hampaattomalta. Poliitikoilla on monta syytä, miksi Stubb ja muun Euroopan johtajat pitävät ainakin toistaiseksi kielen keskellä suuta.
1. Tanska on pyytänyt hiljaisuutta
Donald Trump rikkoo jatkuvasti ja tahallaan kansainvälisen politiikan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän puuttuu muiden maiden sisäisiin asioihin, puhuu töykeästi ja näyttää haluavan laajentaa Yhdysvaltojen pinta-alaa.
Eurooppa välttää menemästä samanlaiseen retoriikkaan. Trumpin ärsyttämisestä ei eurooppalaisten mielestä olisi hyötyä.
Trump rikkoo myös kirjoitettuja sääntöjä. Maiden itsemääräämisoikeus on YK:n perussopimuksen keskeisiä kohtia.
Tähän eurooppalaiset johtajat ovat vastanneet: Kun Frederiksen tapasi Saksan liittokansleri Olaf Scholzia, tämä muistutti Venäjän rikkoneen kansainvälistä lakia hyökätessään Ukrainaan. Rajoja ei siirrellä väkivalloin, ja tämä koskee kaikkia, Scholz ilmoitti.
Ylen tietojen mukaan Tanskan pääministeri Mette Frederiksen on toivonut, että esimerkiksi pohjoismaisten johtajien illalliskeskusteluita viime sunnuntailta ei kerrota mediaan. Hän on myös pyytänyt muita eurooppalaisia johtajia olemaan revittelemättä lausunnoillaan ja tekemään hiljaa töitä taustalla. Hygge-diplomatiaa, kuten Stubb sitä nimitti.
2. Eurooppa on riippuvainen Yhdysvalloista
Tanskan kriisissä on ainekset suurempaan, jos tilanne kärjistyy. EU-maat ovat sitoutuneet auttamaan toisiaan ja Natossa hyökkäys yhtä vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.
Naton sisällä hajaannus tekisi siitä kyvyttömän hoitamaan tehtäväänsä eli puolustamaan liittokuntaa. Siksi pääsihteeri Mark Rutten tärkein tehtävä on pitää liitto kasassa ja toimintakykyisenä.
Euroopan taas ei kannata turhia rähistä, sillä se ei olisi uskottavaa. Eurooppa ei pysty puolustautumaan sotilaallisesti omin voimin vaan on riippuvainen Yhdysvalloista.
Jos johtajat alkaisivat laukoa suoria sanoja Yhdysvalloista, Venäjä pääsisi iloitsemaan transatlanttisen suhteen rikkoutumisesta.
Myös Pohjoismaiden kannalta tilanne on kiusallinen. Natossa on vastikään sovittu, että pohjoisen puolustusta johdetaan Yhdysvaltain Norfolkista. Tämä oli Suomen erityinen toive.
Suomi sai viime keväänä valmiiksi oman puolustusyhteistyösopimuksensa DCA:n, defence cooperation agreement, Yhdysvaltain kanssa. Se mahdollistaa Yhdysvaltain joukkojen tulon Suomen avuksi aiempaa helpommin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johto kiirehti, että eduskunta hyväksyy sopimuksen ennen kuin Yhdysvaltain presidentti vaihtuu, varmuuden vuoksi. Taustalla oli ajatus siitä, että asiasta ei tarvitse enää neuvotella mahdollisesti valittavan Trumpin kanssa.
Suomi katsoo olevansa Yhdysvalloille niin hyvä liittolainen ja tärkeässä sijainnissa Venäjän naapurissa, että Yhdysvaltain ei kannata ottaa Suomea silmätikukseen.
Toisaalta Tanskakin on ollut Yhdysvaltain uskollinen kumppani, sillä on tärkeä sijainti Itämeren suulla ja silti se on nyt vaarassa menettää puolikkaan Euroopan kokoisen saarensa.
3. Julkisuudessa ei kannata kommentoida tilanteita, joita ei vielä ole olemassa
Toistaiseksi kukaan ei kerro tietävänsä, mitä Yhdysvallat lopulta haluaa. Haluaako se Grönlannin itselleen? Vai riittäisikö vähempi?
Yhdysvaltain ulkoministerin Marco Rubion mukaan Yhdysvallat tavoittelee Grönlantia turvallisuuden takia. Tanska ei Rubion mukaan pysty huolehtimaan Grönlannin turvallisuudesta, joten Yhdysvaltain olisi joka tapauksessa lisättävä sinne sotilaallista läsnäoloa. Saman tien Yhdysvalloilla voisi olla enemmän kontrollia alueesta.
– Ymmärrän, että tämä on Tanskalle herkkä asia, mutta tämä on Yhdysvaltain kansallinen intressi, Rubio sanoi torstaina uutistoimisto AP:n mukaan.
Kun kartan kääntää niin, että pohjoisnapa on keskellä ja Yhdysvalloista katsoo kohti arktisia alueita, Tanskan jäätikköinen itsehallintoalue Grönlanti on tosiaan niin sanotusti reitillä.
Toistaiseksi ainakaan julkisuuteen ei ole kerrottu, että olisi olemassa Yhdysvalloilta jokin tarkka toive, esitys tai vaatimus, johon Tanska ja sen kumppanit voisivat vastata.
Yhdysvallat ei myöskään ole kertonut, että se suunnittelisi ottavansa Grönlannin haltuun väkivalloin. On vain Trumpin vastaus toimittajan kysymykseen, että hän ei sulje tätä pois.
Trump ei ole toistaiseksi horjuttanut Natoa, paitsi puheillaan.
Kriisi on erikoinen ja vakava. Kun vastassa on impulsiivinen presidentti, asiat voivat saada erikoisia käänteitä.
Siksi poliittiset johtajat eivät kerro, millaisia skenaarioita heidän mielikuvituksensa tuottaa ja mitä Tanska, Suomi tai Nato missäkin tilanteessa tekisivät.
Julkisuuteen he ovat valinneet pragmaattisen linjan, jossa kohdataan tilanne kerrallaan.
EU:n sotilaskomitean johtaja on tarjonnut Grönlantiin eurooppalaisia joukkoja. Tästä ei ole kuulunut mitään tarkempaa. Ranska tarjosi ranskalaisia joukkoja, mutta niitä Tanska ei halunnut.
Sen eurooppalaiset ovat kuitenkin sanoneet ääneen, että rajoja ei siirrellä. On luotettava siihen, että Euroopan maat tukevat Tanskaa, nyt ja tulevissa tilanteissa.