Valtion pyrkimykset parantaa saamelaisten oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa erilaisin lainsäädännöin 1990-luvulla aiheuttivat tietyissä ryhmissä voimakasta vastustusta. Näistä tapahtumista ja niiden vaikutuksista oikeustieteen tohtori Juha Guttorm on koonnut erillisselvityksen saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomitea on keskiviikkona julkaissut kaksi uutta erillisselvitystä saamelaisten oikeusaseman lähihistoriasta. Toinen niistä on emeritusprofessori Veli-Pekka Lehtolan selvitys Suomen valtion saamelaispolitiikasta itsenäisyyden aikana.
Selvitykset taustoittavat historian tapahtumia, jotka ovat johtaneet kiistaan, jota tänäpäivänä käydään saamelaiskäräjälain uudistuksen ympärillä.
– Tätä kiistaa ei voi ymmärtää, jos ei tunne sitä historiaa, mitä 1990-luvulla tapahtui, sanoo Guttorm.
Kiistan keskiössä on kysymys siitä, kuka on saamelainen. Veli-Pekka Lehtola on huolissaan siitä, miten se vaikuttaa saamelaislasten ja -nuorten elämään.
– Nuoret ovat kasvaneet tässä ristiriidassa. Se ei ole hyvä Suomen valtiollekaan, kun yhtenään tulee moitteita YK:sta.
Saamelaisten oikeuksien vahvistaminen herätti vastustusta
Juha Guttorm avaa totuus- ja sovintokomissiolle tekemässään selvityksessä, miten tilanne 1990-luvulla kehittyi ja mitkä asiat vaikuttivat siihen, että vastarinta saamelaisten oikeusaseman parantamista vastaan syntyi.
Lähteinä Guttorm on käyttänyt muiden muassa silloisia lehtijuttuja ja asiakirjoja, kuten kokouspöytäkirjoja ja lausuntoja.
Vastustaminen oli paikoin rajuakin.
– Vastustajien tarkoituksena oli pysäyttää sellaiset lakihankkeet, joiden tavoitteena oli parantaa saamelaisten oikeusasemaa.
Esimerkkinä Guttorm mainitsee vuonna 1990 julkaistusta saamelaislaista ja vuosina 1989–1990 Lapin seutukaavan valmistelusta nousseen vastarinnan. Seutukaavan tavoitteena oli ottaa paremmin huomioon saamelaiskulttuurin ja erityisesti perinteisten elinkeinojen tarpeet ja oikeudet.
– Se herätti varsinkin Enontekiöllä kiivasta vastustusta. Saamelaisia ja silloisia seutukaavaliiton virkamiehiä suorastaan uhkailtiin, kertoo Guttorm.
Maankäyttöoikeuksiin liittyvät pelot ruokkivat vastarintaa
Vastustusta seurasi niin kutsuttu lappalaisliike.
Vuonna 1994 Suomen eduskunnalle annettiin lakiesitys saamelaisten kulttuurisesta itsehallinnosta ja Saamelaiskäräjien perustamisesta. Tätä vastustettiin selvityksen mukaan laajasti valtaväestön keskuudessa saamelaisalueella ja erityisesti Inarin ja Enontekiön kuntien korkeimmalla tasolla.
Guttormin mukaan valtaväestössä pelättiin sitä, että heidän maankäyttöön liittyvät oikeutensa kiristyisivät ja he menettäisivät kokonaan oikeutensa esimerkiksi poronhoitoon.
– Se ei ollut kuitenkaan tuon lakipaketin tavoite millään tavalla, mutta niin se tulkittiin, sanoo Juha Guttorm.
Tämän keskustelun yhteydessä vuonna 1995 alettiin puhua siitä, kuka on saamelainen.
– Esimerkiksi Enontekiöllä valtaväestössä väitettiin, että saamelaiset ovat kieliryhmä, joka on heidän sanojensa mukaan tullut ulkomailta, ja he ovat olisivat niitä varsinaisia saamelaisia, joita kutsuttiin lappalaisiksi.
Kun saamelaiskäräjälaki hyväksyttiin ja tuli voimaan vuonna 1996, vastustajat muuttivat strategiaansa.
Selvityksessä tuodaan ilmi, että vastustajat alkoivat väittää olevansa myös saamelaisia, koska ovat lappalaisiksi aikoinaan merkittyjen henkilöiden jälkeläisiä, ja vaativat päästyä Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Sen teki mahdolliseksi se, että saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään oli lisätty niin kutsuttu lappalaispykälä.
Tätä pykälää ei uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessä enää olisi.
Lehtola: Suomalaiset määrittelivät saamelaisten tarpeet
Saamelaiskulttuurin emeritusprofessori Veli-Pekka Lehtola puolestaan analysoi selvityksessään valtion ja saamelaisten välisiä suhteita 1900-luvun alusta nykypäivään. Selvityksessä vertaillaan saamelaisasioiden kehittymistä vuosien varrella viiden saamelaiskomiteamietinnön pohjalta vuosilta 1905, 1938, 1952, 1973 ja 1990.
Vaikka Suomessa ei ollut virallista valtion sulauttamispolitiikkaa kuten Norjassa ja Ruotsissa, saamelaisten oikeuksia ei myöskään sen kummemmin aikoinaan toteutettu.
Lehtolan mukaan Suomen ajatus tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli vääristynyt. Suomalaisviranomaiset näkivät asian niin, että kun kaikille Suomen kansalaisille annetaan samat perusoikeudet, niin kaikki on kunnossa.
– Sitä ei otettu huomioon, että oikeudet olivat suomen kielellä ja suomalaisten arvojen mukaisia. Tosiasia oli se, että saamelaisten oikeudet eivät toteutuneet. Hyvin tyypillistä oli, että suomalaiset määrittelivät saamelaisten tarpeet ja ratkaisut, kertoo Lehtola.
Tilanne kuitenkin parani 70-luvulla, kun saamelaiskomitea esitti saamelaisvaltuuskunnan perustamista, joka oli ensimmäinen demokraattinen saamelaiselin koko Pohjoismaissa. Samoihin aikoihin muodostunut saamelaisliike alkoi kukoistaa, kunnes 90-luvulla nousi vastarinta.
Selvityksessään Veli-Pekka Lehtola myös pohtii, mistä lähtökohdista valtio on kohdellut saamelaisia ja millaiset asenteet ja roolit ovat vaikuttaneet siihen, miten saamelaisasioista on keskusteltu ja tehty päätöksiä.
Esimerkiksi vaatimus saamelaisten yksimielisyydestä vaikuttaa Lehtolan mukaan yhä päätöksenteossa.
– Jo aiemmin oli ajatus, että saamelaisten pitää olla samaa mieltä kaikessa, ja jos joku saamelainen on jotain esitystä vastaan, niin silloin sitä ei ole mahdollista toteuttaa. Se ajatus on yhä olemassa, että saamelaisten ja vielä muun Lapin maakunnan väestön on oltava yhtä mieltä.
Totuus- ja sovintokomissio on julkaissut useita erillisselvityksiä
Totuus- ja sovintokomissio on jo aiemmien julkaissut useita erillisselvityksiä eri aiheista, kuten porotaloudesta, saamelaisten kokemuksista sote-palveluista, inarinsaamelaisten elämästä ja kolttasaamelaisten kieli- ja koulutustilanteesta.
Erillisselvitykset ovat osa komission loppuraporttia, jossa kerrotaan saamelaisten nykytilanteesta ja siihen johtaneista syistä sekä annetaan suosituksia tulevaisuuteen.
– Odotan, että valtion virkamiehet eri tasoilla lukevat raportit ja vähintään erillisselvitysten tiivistelmät, jotta voisivat päästä siihen tilanteeseen, että sovinnollisuus etenisi, toteaa Juha Guttorm.
Selvitykset ovat nähtävillä komission nettisivuilla.
Korjattu 5.2. klo 16.58 otsikosta saamelaisvastainen liike saamelaisoikeuksien vastaiseksi liikkeeksi.