– Tämä väitteesi A-studiossa ei tainnut olla ihan näyttöön perustuva? Voit osoittaa epäilykseni vääräksi linkkaamalla tähän väitettäsi tukevat tutkimukset, kiitos.
Näin Suomen luontopaneelin puheenjohtaja ja ekologian professori Janne Kotiaho kommentoi väitteitä, joita Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola esitti Ylen A-studiossa keskiviikkona.
Kotiaho kommentoi Mäki-Hakolan väitteitä viestipalvelu Blueskyssa tuoreeltaan keskiviikkoiltana.
Soitimme Kotiaholle lähetyksen jälkeen. Hän nostaa A-studio-keskustelusta erityisesti kolme Mäki-Hakolan väitettä, jotka on korostettuna alla. Pyysimme myöhemmin kommentit myös Marko Mäki-Hakolalta.
Väite: Suomi ei saavuta tavoitettaan olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä hiilinielujen kautta.
– Tämähän ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportista käy ilmi, että koko metsämaan nielu on sitä suurempi, mitä alhaisemmat hakkuut ovat. Jos hakkuut vähenisivät vuositasolla noin 15–20 prosenttia, hiilinielut todennäköisesti mahdollistaisivat hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisen, sanoo Kotiaho.
Mäki-Hakolan mukaan tilannetta on muuttanut maaperäpäästöjen yllättävän iso kasvu ja korostaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessoreiden Ilkka Leinosen ja Annika Kankaan näkemyksiä asiasta.
– Tämä mielestäni kuvaa hyvin tutkimusmaailman vastakkainasettulua näissä asiossa, Ja tätä kautta pitäisi ymmärtää, että hiilinielujen kautta ilmastotavoitteiden saavuttaminen on aika haastavaa, Mäki-Hakola jatkaa.
Väite: Jos vähennämme hakkuita, ajaudumme sellaiseen kierteeseen, jossa metsät ikääntyvät entisestään. Tällöin hiilensidonta pienenee entisestään, minkä seurauksena olemme entistä haastavammassa tilanteessa hiilinielujen kanssa tulevaisuudessa. Jos haluamme pitää hiilinielut kunnossa, meidän pitää uudistaa metsiä.
– Suomen talousmetsät ovat keskimäärin hyvinkin nuoria, noin 60 vuotta. Ne eivät ole millään mittapuulla vanhoja. Ilmastopaneelin raportin mukaan hiilinielut kasvavat hakkuiden vähentyessä ainakin vuosisadan puoliväliin saakka. Hakkuita maltillistamalla saamme hiilinielun kasvuun. Se on vaan niin, väitti MTK:n Mäki-Hakola mitä tahansa, sanoo Kotiaho.
Mäki-Hakola nostaa väitteensä tueksi viime vuoden puolella julkaistun tutkimusartikkelin metsien kasvukäyristä eri puolilta Suomea.
– Sen mukaan Suomen puuston kiivain kasvu on alle 40-vuotiaissa metsissä kaikilla kasvupaikoilla ja kaikissa maakunnissa. Jos tämän ikäluokan metsiä on vähemmän kuin aikaisemmin, niin se on osasyy siihen, miksi metsien kasvu on hidastunut ja hiilinielu pienenee.
Väite: Kun metsää hakataan ja pannaan jalostettu taimi kasvamaan, kasvaa taimi parikymmentä prosenttia nopeammin. Hiilensidonnan alkaminen ei vie pariakymmentä vuotta. Se tapahtuu paljon nopeammin.
– Jälkimmäinen väittämistä ei pidä paikkaansa tai on tahallisesti harhaanjohtava. Ruotsalaisen tutkimusjulkaisun mukaan avohakkuuta seuraa tosiasiassa hiilipäästö. Kasvaessaan kasvillisuus alkaa sitoa hiiltä, mutta vasta parinkymmenen vuoden kuluttua avohakkuusta saavutetaan hetki, jolloin sidonta on kumonnut hakkuun aiheuttaman päästön ja hakkuuala alkaa jälleen toimia hiilinieluna, kertoo Kotiaho.
Mäki-Hakola sanoo välittäneensä Kotiaholle saman edellä mainitun ruotsalaistutkimuksen heti Kotiahon viestipalvelu Blueskyssa esitetyn pyynnön jälkeen. Mäki-Hakola kertoo, että tutkimus osoittaa metsien muuttuvan hiilinieluksi jo kymmenen vuoden kuluttua. Hän kokee, että tutkimuksen tulkinnassa on mennyt kaksi asiaa sekaisin.
– Hiilinielu ja hiilivarasto ovat eri asioita. Hiilinielun kohdalla hiilen sidonta on suurempi kuin sen päästöt. Ja tuon tutkimuksen mukaan se on kymmenen vuotta. On eri asia, vaikkakin tärkeä asia, milloin metsään on varastoitunut kumulatiivisesti hiiltä niin, että se kumoaa aikaisempien vuosien menetykset. Kumpi näistä on sitten tärkeämpää, on toinen keskustelunaihe.
Katso koko keskiviikon A-studio tästä.
Juttua muokattu 14.2. klo 16.30. Tarkennettu, että Janne Kotiaholle soitettiin erikseen A-studio-lähetyksen jälkeen.
Juttua muokattu 16.2. klo 14.15. Lisätty Marko Mäki-Hakolan kommentit.