Eräänä keväisenä päivänä keittiömme hedelmäkulhoon ilmestyi kakkaa. Aluksi en tunnistanut ainetta ulosteeksi, sillä kyse oli mustavalkoisista kökkäreistä. Siivosin kikkareet pois, mutta seuraavana päivänä niitä tuli lisää. Ja seuraavana. Vasta kun kerran aamukahvia juodessani kuulin pientä kujerrusta seinästä tajusin: ilmastointiputkeemme oli pesiytynyt lintu.
Soitin taloyhtiön huoltoihmiselle. ”Ahaa, putki pitää verkottaa. Mutta juuri nyt emme voi tehdä asialle mitään. Linnuilla on pesimärauha meneillään”, ammattilainen kertoi.
Ilahduin tästä valtavasti. Periaatteessa olin tiennyt, että laki suojelee lintujen pesimärauhaa keväisin, mutten ollut tajunnut, että lain koura ulottuu minun ilmastointiputkeeni. Saati että ammattilaiset ihan oikeasti noudattavat lakia. (Anteeksi kyynisyyteni.)
En ollut tajunnut, että lain koura ulottuu minun ilmastointiputkeeni.
Siirsin hedelmäkipon paikkaa ja siivosin jätökset aamuisin keittiön tasolta. Seuraavana keväänä lintu keksi toisen pesäpaikan, sillä putken pää tukittiin.
On mukava ajatus, että emo tekee pesän ja munii sinne munat, joista kuoriutuu pikku tirriäisiä – ja Suomen laki suojaa tätä ikiaikaista operaatiota. Harmi vain, että kaikkia lintuja laki ei suojaa. Hakkuita nimittäin ei ole kielletty lintujen pesimäkaudella, joka kestää huhtikuun puolivälistä heinäkuun loppuun.
Suomen laki suojaa tätä ikiaikaista operaatiota.
Aiemmin puuta hakattiin ensisijaisesti talvella. Se on järkevää, sillä kun puu on lepotilassa, se on kevyempi kaataa ja käsitellä. Lisäksi ennen muinoin maaseudulla talvisin oli vähemmän hommia, joten se oli isännille myös luonteva aika työskennellä metsässä.
Luonnonvarakeskuksen tilastot kuitenkin osoittavat, että kesä–heinäkuun hakkuut ovat tuplaantuneet kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Kesäaikaisissa hakkuissa tuhoutuu biologi Panu Halmeen mukaan 100 000 linnunpesää joka vuosi. Kun puut kaadetaan, pesä tipahtaa maahan ja siellä olevat munat tai poikaset murskautuvat tai jäävät hakkuutähteiden alle.
Tämä on yksi syy siihen, miksi moni aivan tavallinen suomalainen lintu on vaivihkaa ajautunut uhanalaiseksi. Tästä mainitaan usein esimerkkinä hömötiainen, joka oli aiemmin neljänneksi yleisin lintumme. Nykyään se on erittäin uhanalainen. (Lisäksi hömötiaisen pesäksi sopivat lahot lehtipuut ovat nykyään vähissä metsätalouden takia.)
Emme me metsänomistajat tätä halua. Mutta emme me myöskään välttämättä tule tätä ajatelleeksi. Riippuu metsäalan yritysten lintumyönteisyydestä, millaisia hakkuita ihmisille suositellaan. Varsinkin minunkaltaiseni kaupunkilaiset, jotka omistavat metsää, mutta eivät osaa siellä touhuta, suostuvat metsänhoitoyhdistyksen ja metsäyhtiön sopimuksiin helposti.
Emme me metsänomistajat tätä halua.
Kesähakkuut tulevat todennäköisesti vain lisääntymään tänä vuonna, ja ymmärrän hyvin kyllä miksi. Tänäkin talvena oli kehnot puunkorjuukelit – joita ilmastokriisi ja leudot talvet eivät totta vie helpota. Myös metsäteollisuuden tehostuminen on johtanut kesähakkuisiin. Nykyään metsää myydään paljon pystykauppana, eli metsäfirma hoitaa puun kaatamisen. (Hankintakaupassa taas omistaja toimittaa puut tien viereen ja metsäyhtiö noukkii ne siitä eteenpäin.)
Ei käy kateeksi metsäkoneyrittäjiä. Metsäkoneketju maksaa yli miljoonan veroineen, ja yrittäjällä on paine niskassaan lyhentää investointien velkaa. Usein yrittäjillä ei ole neuvotteluvaraa hinnasta metsäyhtiöiden suuntaan.
Toisaalta: jotkut työt ovat kausiluontoisia. Vaikkapa hiihtokeskusyrittäjä investoi kalliisiin hisseihin, jotka nököttävät tyhjänpanttina kesät. Jos hakkuita ei saisi tehdä lintujen pesimäaikaan, myös yritysten pitäisi sopeutua tähän. Yhtälö on ilman muuta vaikea, muttei ratkaisematon.
Jos mielii kuulla linnunlaulua elokuun illassa, on parempi jättää metsässä alkukesän munakokkelit tekemättä.
Meitä yksityisiä metsänomistajia on Suomessa 600 000. Suuri osa meistä haluaa metsästä paitsi rahaa, myös säilyttää luonnon monimuotoisuutta – turvaamalla esimerkiksi lintujen elinolot. Kun myymme puuta metsäyhtiölle, voimme liittää hakkuusopimukseen ammattilaisten laatiman luontotavoitelistan, jossa muun muassa kielletään hakkuut lintujen pesimäkaudella. Oman metsän luontoarvoja kannattaa muuten ihan jo rahan takia säilyttää, sillä on todennäköistä, että ympäristöministeriön Marketta-hankkeen edetessä niiden ylläpitämisestä maksetaan kelpo hinta.
Jos mielii kuulla linnunlaulua elokuun illassa, on parempi jättää metsässä alkukesän munakokkelit tekemättä.
Julia Thurén
Kirjoittaja on metsänomistaja ja yrittäjä, joka ei ole erityisen kiinnostunut lintubongailusta.
Kirjoittaja keskusteli kolumnia varten sekä ympäristöasiantuntijan että oman metsänhoitoyhdistyksensä asiantuntijoiden kanssa.