Ilman puhdistaminen saasteista uhkaa maksaa kovan hinnan.
Vuonna 2020 päätettiin vähentää rahtilaivojen rikkipäästöjä. Polttoaineessa sai jatkossa olla vain 0,5 painoprosenttia rikkiä, kun raja ennen oli ollut 3,5 prosenttia.
Laivat siirtyivät käyttämään vähärikkisempää polttoainetta tai rikkipesureita. Päästöt vähenivät reippaasti.
Päätöksen odotetaan pelastavan satojen tuhansien ihmisten hengen, kun muun muassa sydäntaudit ja keuhkosyövät vähenevät.
Saasteiden vähentämisellä on kuitenkin kääntöpuolensa.
– Isoilla merillä – Atlantilla, Tyynellä valtamerellä – pilvien elinikä on pienentynyt ja varsinkin niiden heijastuskyky on vähentynyt, joka sitten vaikuttaa siihen, että meillä ilmasto lämpenee jonkin verran nopeammin, tieteen akateemikko Markku Kulmala sanoo.
Hiukkaset ovat pilvien tiivistymisytimiä
Rikillä on hyvin merkittävä rooli pilvien synnyssä.
Kun rikkidioksidia pääsee pakokaasujen mukana ilmaan, se muuttuu kemiallisesti rikkihapoksi. Yhdessä ammoniakin ja vesihöyryn kanssa rikkihappo muodostaa pienhiukkasia.
Kooltaan hiukkaset ovat aluksi hyvin pieniä, 1–2 nanometriä eli millimetrin miljoonasosaa. Ilmassa hiukkasiin tiivistyy lisää rikkihappoa, ammoniakkia ja erilaisia hiilivetyjä. Hiukkasten koko kasvaa.
Kun hiukkaset ovat noin 100 nanometrin kokoisia, ilmamassan kohotessa niihin tiivistyy vettä eli ne alkavat toimia pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Pilvet muodostuvat.
– Mitä enemmän näitä pienhiukkasia on, sitä enemmän on pilvipisaroita, sitä kauemmin pilvet elävät ja sitä enemmän ne heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen, Kulmala selittää.
Rikkipäästöjen synnyttämien pienhiukkasten määrässä on suurta alueellista vaihtelua. Se johtuu siitä, että pienhiukkaset elävät vain lyhyen aikaa, muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
Merellä laivojen jättämissä savuvanoissa on entistä vähemmän rikkidioksidia ja siten vähemmän pilviä.
Kuinka paljon tämä sitten vaikuttaa maapallon keskilämpötilaan?
Kulmala sanoo, että kysymykseen on hankala vastata. Ilmamassojen liikkeisiin vaikuttaa moni asia, muun muassa ilmakehän ja meren vuorovaikutus.
– Paras arvio tällä hetkellä on noin 0,1–0,2 astetta, Kulmala sanoo.
Se on paljon.
Pariisin sopimuksen tavoitteena on rajata keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan. Tavoite on muuttunut vuosi vuodelta vaikeammaksi, ja siksi maapallon elinolojen kannalta jokaisella desimaalilla on paljon merkitystä.
Viime vuonna keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa tuon rajan, tosin ainakin osittain El Niño -sääilmiön vuoksi.
Ongelma oli tiedossa
Ilmansaasteiden vähentämisen seuraus ei tullut yllätyksenä. Kulmala muistaa antaneensa aiheesta haastattelun 10–15 vuotta sitten.
Yhtenä vaihtoehtona on esitetty ilmastonmuokkausta eli pienhiukkasten keinotekoista lisäämistä. Sen synnyttämä tiheämpi pilvipeitto heijastaisi liian lämmön takaisin avaruuteen.
Kulmala suhtautuu ilmastonmuokkaukseen ja ”hokkupokkustemppuihin” varovaisesti. Rikkihiukkasiin liittyy myös se vaara, että ne happamoittavat vesistöjä ja maaperää.
– Meidän pitää ensin tutkia sitä teoreettisesti mallien avulla ja ehkä pienillä kokeilla. Pitää ajatella myös sitä, mikä muu kuin rikki voisi olla turvallisempi vaihtoehto, Kulmala sanoo.
Vaihtoehto on jo mielessä, mutta sitä Kulmala ei vielä halua sanoa.