Kun Valo, 12, ja Lumo, 10, tulevat koulusta, mummi on lämmittänyt heille valmiiksi lasagnea ja tarjoaa jälkkäriksi Tupla-patukat.
Mummi jututtaa lapsia koulupäivästä.
Mummi eli Eine Kauppinen, 88, on päätynyt poikkeukselliseen asumisratkaisuun tyttärensä, vävynsä ja heidän kahden lapsensa kanssa.
Kauppinen elää saman katon alla tyttärensä perheen kanssa – ei kuitenkaan samassa asunnossa. Paritalossa Vantaalla isompi puoli on tyttären perheen käytössä. Kauppinen elää pienemmässä kaksiossa naapurina.
Kotitalouksia erottaa seinä, mutta ovista lampsitaan sisään lupia kyselemättä.
Se, että kolme sukupolvea päätyi asumaan yhdessä uuteen punaiseen hirsitaloon, vaati monta sattumusta ja valtavan määrän työtä.
Kaikki osapuolet ovat ratkaisuun tyytyväisiä, ja nyt he kertovat, miten arki paritalossa rullaa.
Eine Kauppisen asunto on paritalon pienempi puolikas.
Lapsiperhe elää seinän takana suuremmalla puolella
Ulko-ovet ovat aivan rinnakkain, joten kyläilemään pääsee helposti
Mummila meni purkuun
Sirpa Kauppinen ja Jukka Villstedt olivat etsineet omakotitaloa pitkään. Perhe epäröi valmiin talon ostamista, koska niin monessa vaikutti olevan riskirakenteita tai sisäilmaongelmia.
He päättivät rakentaa oman. Alkoi tontin metsästys, joka kesti vuosia.
Kun perhe vieraili mummilassa, vävy ihaili usein sen pihapiiriä.
– Aina kun tulimme tähän pihaan, tämä tuntui Vantaan parhaalta tontilta, Jukka Villstedt sanoo.
Eine Kauppisen talo oli rakennettu mäkiselle maalle puiden katveeseen. Täällä myös Sirpa Kauppinen vietti lapsuutensa, ja on siksi kiintynyt maisemiin.
Lopulta Eine-mummi ehdotti, että purettaisiin 1970-luvun huonokuntoinen rakennus ja suunniteltaisiin tilalle paritalo.
Lapsiperhe ostaisi tontin ja vastaisi rakennuttamisesta. Lopulta perhe muuttaisi isolle puolelle ja Eine-mummi pikkupuolelle vuokralle.
Pankki myönsi rakennushankkeeseen tavallista paremman lainan, koska talon toinen puoli tuottaisi vuokratuloa.
Ajatus tuntui kaikista luontevalta, ja perhe ryhtyi tuumasta toimeen. He päättivät rakentaa luonnonmateriaaleista mahdollisimman sisäilmaystävällisen talon, joka kestäisi sukupolvelta toiselle.
Näin Sirpa Kauppinen kertoo talon rakentamisesta:
Sirpa Kauppinen on ympäristöalan diplomi-insinööri, joka on ollut kiinnostunut rakentamisesta pienestä pitäen. Perheellä on tallessa hänen lapsena tekemiään piirustuksia, jotka ovat hirsitalojen suunnitelmia.
Niinpä Kauppinen teki paritalostakin luonnoksen, joka jalostettiin valmiiksi piirustuksiksi arkkitehdin kanssa. Vanha talo purettiin pandemian kynnyksellä ja uutta taloa alettiin rakentaa pikkuhiljaa. Aivan joka nurkkaa ei vieläkään ole viimeistelty.
Yhteisasumisesta hyötyvät kaikki
Voisi kuvitella, että kolmessa polvessa asuminen aiheuttaisi välillä hankauksia.
Kun kinaa tulee, asiat liittyvät kuitenkin enemmän äiti ja tytär -suhteeseen, Sirpa Kauppinen sanoo.
Jos mummi esimerkiksi puuttuu pukeutumiseen tai lastenhoitoon, se saattaa mennä Sirpa Kauppisella ihon alle. Tämän on pannut merkille myös isoäiti, ja hän sanoo varovansa kasvatuksen kommentointia.
Yksityisyydelle ei ole vedetty sen kummempia rajoja.
– Mummi varoo tunkeilemasta. Hän tulee koputtamalla sisään mutta vain meidän alakertaan, jossa on olkkari ja keittiö. Makkarit ovat yläkerrassa, Sirpa Kauppinen kertoo.
Mummin puolelle tullaan kylään myös koputtamatta.
Kesällä koko porukka kokoontuu päivälliselle Eine-mummin terassille, mutta muuten yhteiset ruokailut ovat harvinaisempia. Sekä äiti että tytär kertovat, että kyläilyä voisi harrastaa enemmänkin.
Jos lapsilla tunteet kotona kiehuvat, he pääsevät tuulettamaan niitä mummilan puolelle. Sinne kuulemma hakeudutaan myös katsomaan telkkaria, jos ruutuaika oman kodin puolella on käytetty loppuun.
Mummi voi myös huolehtia lapsista, jos vanhemmat haluavat mennä kahdestaan ulos.
Eine Kauppinen kokee, että asumisratkaisu on mahdollistanut hänelle itsenäisen elämän ilman tarvetta kotihoidolle.
Hän saa apua monissa käytännön asioissa. Tytär esimerkiksi kuskaa häntä harrastuksiin ja käy joka ilta laittamassa silmätipat. Kauppa-asiat hoidetaan yhteisesti. Vävy auttaa teknisten laitteiden kanssa ja raskaiden tavaroiden nostamisessa.
Tärkeintä on kuitenkin seura – erityisesti eloisat lapsenlapset. Itsekseen eläminen olisi paljon yksinäisempää.
Eine Kauppinen kertoo, miksi hänen ystävänsä kadehtivat tämän asumisratkaisua.
Käytännössä huoneistojen välillä vieraillaan ainakin lyhyesti päivittäin. Sirpa Kauppinen sanoo, että paritaloratkaisun vuoksi hän saa viettää äitinsä kanssa enemmän aikaa vähemmällä vaivalla.
– On hirveän iso helpotus, ettei tarvitse kantaa huolta äidin voinnista. Ei pidä jännittää, onkohan se nyt kunnossa, kun se ei vastaa puhelimeen. Voin vain kurkata naapuriin, Sirpa Kauppinen selittää.
Valon ja Lumon mukaan on aika ihanaa, että mummilaan ei ole pitkä matka.
– Mummi on rakas, Lumo sanoo.
Viimeksi edellisenä iltana Lumo on käynyt mummin luona esittelemässä hyvää koetulosta. Mummi on palkinnut ysistä yhdeksällä eurolla.
Paritalon pääty saa joskus toisen vuokralaisen
Vielä joitakin vuosia sitten Eine Kauppinen veti joogaharjoituksia neljänä päivänä viikossa. Nyt hänen liikkumisensa on kuitenkin rajoittunut lonkka- ja polvikipujen vuoksi.
Sirpa Kauppinen pitää mielellään vanhenevan äitinsä lähellä.
– Jos hän tarvitsee huolenpitoa, niin on helppoa, että hän on tässä lähellä.
Perhe arvioi, että nykyjärjestelyllä voidaan mennä vielä pitkään, mutta myös muutoksiin tulevaisuudessa on varauduttu.
Lapsiperhe on ajatellut, että jos mummi ei enää seinän takana asuisi, paritalon päätyyn otettaisiin toinen vuokralainen. Asuntolainassa riittää kuitenkin maksettavaa vielä pitkäksi aikaa.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.