– Me haluamme nähdä silmäsi postilaatikosta.
– Ennen vai jälkeen kling-klingin?
Käynnissä on absurdilta kuulostava keskustelu espanjalaisen ohjaajan Aitor Basaurin ja suomalais-ranskalaisen näyttelijän Marc Gassot’n välillä.
Ollaan Kansallisteatterissa Rakkaudesta sähköön -nimisen uuden näytelmän harjoituksissa. Gassot’n esittämä Markku on unohtanut avaimet kotiin ja rämpyttää postilaatikkoa. Turhaan. Kotona odottaa vain yksinäisyys.
Näytelmästä on kehkeytymässä jotain suomalaisittain poikkeuksellista: sanaton teatteriesitys, joka pohjaa klovneriaan.
Siksi Basauri on täällä. Hän aikoo muuntaa näyttelijä Marc Gassot’n klovni Marc Gassot’ksi.
Komiikka aiheuttaa mustelmia
Rakkaudesta sähköön kertoo katkeroituneesta Markusta, joka lääkitsee yksinäisyyttään alkoholilla. Hän ajattelee olevansa uhri.
– Markku on sitä mieltä, että kaikki, mitä hänelle on tapahtunut, on muiden syytä. Siksi hän vihaa maailmaa ja aika paljon itseään, Gassot sanoo.
Synkästä aiheesta huolimatta tapahtumat esitetään koomisessa valossa – ja ilman sanoja. Nyt tehdään fyysistä komediaa ja sen huomaa: Gassot’n käsivarret ovat harjoitusten jäljiltä mustelmilla.
Hän on kiivennyt ikkunasta sisään uudelleen ja uudelleen, työntänyt kätensä kapeasta postilaatikosta kerta toisensa jälkeen ja roikkunut pää alaspäin – ja kaikki tämä vain yhdessä kohtauksessa.
Yleisö määrää tahdin
Marc Gassot on näytellyt teatterissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Hänet tunnetaan myös taitavana miimikkona. Muun muassa hänen Dark Side of The Mime -show’nsa (2014) oli hitti, joka vei hänet arvostetulle Edinburghin fringe -festivaalille. Viime vuonna hänelle myönnettiin teatteritaiteen valtionpalkinto.
Nyt pitäisi kuitenkin unohtaa kaikki se, mitä on näyttelemisestä ja mimiikasta oppinut, ja muuntautua klovniksi.
– On vähän sellainen fiilis kuin kitaristilla, joka menee lavalle ilman kitaraa, Gassot kuvailee tuntojaan.
Miimikko voi turvautua tekniikkaansa. Näyttelijällä on teksti, joka kannattelee ja vie tapahtumia eteenpäin.
Klovneria on erilaista. Siinä oleellista on kontakti yleisöön. Se määrittelee kaiken.
Vaikeinta Gassot’lle on ollut se, että tapahtumia ei vie eteenpäin esiintyjä vaan yleisö.
– Yleisö määrittää sen, miten pitkään teen mitäkin asiaa. Näytelmissä ja miimissä on käsikirjoitus. Niissä tarina vie. Klovneriassa vie yleisökontakti, Gassot sanoo.
Hyvä klovni on läsnä
Esityksen ohjaaja, Aitor Basauri, on pitänyt klovnerian mestarikursseja eri puolilla maailmaa ja tehnyt töitä muun muassa nykysirkusryhmä Cirque du Soleissa.
Hän asuu Espanjassa, mutta toimii brittiläisen, fyysiseen komediaan keskittyvän Spymonkey-teatterin taiteellisena johtajana.
Basauri ajattelee, että hyvän klovnin tunnistaa siitä, että tämä on täydellisesti läsnä ja osaa leikkiä yleisön kanssa.
– Yleisö määrää klovnia: ’Oho, nyt ne nauravat, teenpä vähän lisää tätä samaa. Okei, nyt ne lakkasivat nauramasta. Pitää jatkaa eteenpäin.’ Ei ole mitään, mikä pelastaisi tältä tilanteelta, ei kauniita sanoja tai tarinaa.
Gassot kertoo kuulleensa harjoituksissa melko usein erään Basaurin ohjeen:
– Hän on tolkuttanut minulle: ’Be in the moment, don’t skip things, be in the moment.’ Sitä minä tässä yritän tehdä.
Ilmeisesti oppi on mennyt perille, koska klovnerian mestarilla on kisällistään vain hyvää sanottavaa.
– Marc on jo hämmästyttävän hyvä klovni. Hän on loistava esiintyjä ja taitava – aivan maailmanluokkaa, Basauri hehkuttaa.
Espanjalaiset eivät naura teatterissa
Basauri ajattelee, että huumori saa meidät tuntemaan, että olemme elossa. Ohjaaja kertoo, että hänen kotimaassaan Espanjassa nauretaan paljon perheen kesken.
Siellä ei kuitenkaan arvosteta huumoria, eikä ainakaan koeta tarvetta mennä teatteriin nauramaan. Näin siksi että jokaisella on ainakin yksi hauska sukulainen, joka hoitaa komiikan illallisilla.
– Englannissa sen sijaan arvostetaan huumoria enemmän kuin missään muualla. Se on osa heidän kulttuuriaan. Jopa kuningatar tapasi vitsailla, Basauri sanoo.
Meistä suomalaisista ohjaaja sanoo, että tykkäämme nauraa. Hän kuitenkin arvelee, ettei huumori ole meille niin tärkeää. Suomessa vitsien kertominen ei kuulu arkeen.
Nauru on poliittista
Basaurin mielestä maailma ei tällä hetkellä osaa nauraa itselleen – ja se on iso ongelma.
– Valitsemamme johtajat pilailevat itseään alempana olevien kustannuksella. Se ei ole hauskaa, hän sanoo.
Rakkaudesta sähköön -esityksessä on kyse itsensä hyväksymisestä ja itselleen nauramisesta.
Marc Gassot toivoo, että yleisö saisi esityksestä irti juuri naurua.
– Välillä tuntuu, että kaikki, mitä ympärillä tapahtuu, on järkyttävän vakavaa. Maailmanpoliittisesti me emme olisi tässä tilanteessa, jos ihmiset kykenisivät nauramaan itselleen enemmän. Nauru on poliittista, Marc Gassot sanoo.
Rakkaudesta sähköön on Gassot’n ja Karl Sinkkosen ideoima. Näyttämöllä nähdään Gassot, Tanjalotta Räikkä ja Karl Sinkkonen, joka on myös säveltänyt esityksen musiikin.
Rakkaudesta sähköön saa kantaesityksensä pienellä näyttämöllä, mutta siirtyy syksyllä Kansallisteatterin suurelle näyttämölle.
Rakkaudesta sähköön kantaesitys 19.3. Suomen kansallisteatterissa Helsingissä.
