Didrichsenin taidemuseon huippusuositusta Maailmanranta – Reidar Särestöniemi 100 vuotta -näyttelystä paljastui avajaisissa ikävä yllätys. Yksi esillä olevista teoksista osoittautui epäillyksi väärennökseksi.
Museonjohtaja Maria Didrichsen kertoi Ylelle, että epäilykset Reidar Särestöniemen teoksen aitoudesta heräsivät avajaistilaisuuden aikana, jonka jälkeen työ poistettiin näyttelystä.
Museonjohtaja kertoi myös, että maalaus lainattiin näyttelyyn yksityishenkilöltä ja että valinta tehtiin valokuvan perusteella. Epäillyksi väärennökseksi paljastuminen oli järkytys myös teoksen omistajalle.
Helsingin Sanomat kertoi keskiviikkona, että on vahva epäilys, että väärennöksen tekijä olisi tunnettu taideväärentäjä Veli Seppä.
Useat museot kertovat Ylelle, että teoksen valitseminen näyttelyyn valokuvan perusteella ei ole ihanteellinen, mutta usein käytännön sanelema ratkaisu. Kaikki asiantuntijat puhuvat asiasta yleisellä tasolla.
– Teos voi olla ulkomailla, vaikkapa Kanadassa. Aina ei ole resursseja lähteä tarkastamaan teosta ennakolta, kertoo Serlachius-museon kokoelma- ja näyttelypäällikkö Laura Kuurne
Taideteoksen aitouden todistaminen ja toteaminen saattaa äkkiseltään vaikuttaa yksinkertaiselta. Todellisuudessa se on hyvin vaikeaa ja välillä jopa mahdotonta. Nykyisin taideteokselle on mahdollista tehdä pitkälle vietyjä teknisiä tutkimuksia. Ne ovat kuitenkin kalliita, eikä museoilla useinkaan ole mahdollisuutta panostaa yksittäisten näyttelyyn tulevien teosten tutkimiseen.
Laura Kuurne sanoo, että huippuasiantuntijatkin ovat ihmisiä ja erehtyväisiä. Lisäksi taidemaailmassa on liikkeellä huijareita, kuten millä muulla alalla tahansa.
Taidemuseoiden ja säätiöiden kokoelmissa on niin Suomessa kuin muuallakin väärennöksiä ilman, että kukaan tietää niistä mitään, ennen kuin teosta aletaan jostakin syystä tutkia tarkemmin, Kuurne sanoo.
Särestöniemi on paitsi yleisön myös väärentäjien suosikki
Reidar Särestöniemi on yksi Suomen tunnetuimmista ja rakastetuimmista taiteilijoista. Hänen taidettaan on tänä vuonna erityisen paljon esillä Särestöniemen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
Särestöniemi on omintakeisen ja tunnistettavan maalaustyylinsä sekä suuren suosionsa vuoksi myös väärentäjien suosiossa.
Turun taidemuseolla oli suuri Särestöniemi-näyttely vuonna 2013.
Museon johtajan Kari Immosen mukaan teokset lainattiin Rovaniemen taidemuseolta. Museon teoksiin ja tietoihin Immonen koki voivansa luottaa täysin.
Myös Turun taidemuseo saattaa lainata teoksia yksityisiltä taiteen omistajilta. Silloin Immosen mukaan toimitaan tapauskohtaisesti. Joihinkin yksityisistä keräilijöistä voi luottaa lujemmin kuin muihin. Immonenkaan ei pidä poissuljettuna sitä, että jossain tapauksessa lainaan päädyttäisiin valokuvan perusteella.
Niin ikään Särestöniemi-museon johtajan Anne Koskamon mukaan on tavallista, että näyttelyihin tulevia teoksia arvioidaan valokuvan perusteella.
– Ei minusta siinä ole mitään poikkeavaa, toteaa Koskamo.
Valokuvan lisäksi museot tarkastavat teoksen provenienssin. Provenienssilla tarkoitetaan taideteoksen tarinaa, sen matkaa taiteilijalta nykyiselle omistajalle. Mitä vanhempi teos on kyseessä, sitä pidemmän matkan omistajalta toiselle se on yleensä kulkenut. Myös provenienssi voi olla sepite eli väärennös sekin.
Särestöniemi-museolla on paras asiantuntemus arvioida Reidar Särestöniemen teosten aitoutta. Myös Maailmanranta – Reidar Särestöniemi 100 vuotta -näyttelyn järjestänyt Didrichsen käytti tietämystä hyväkseen. Museo konsultoi näyttelyn rakentamisen yhteydessä Särestöniemi-museota muutamasta teoksesta. Väärennökseksi epäillystä teoksesta Didrichsen ei kysynyt mitään.
Juuri Särestöniemi-museon asiantuntija havaitsi esillä olleen Hopeapartainen jänkä laskeutuu tunturilta -teoksen epäillyksi väärennökseksi.
– Tämä on ikävä tapaus, mutta kun väärennöksiä on niin paljon liikkeellä, tällaista voi sattua. Tärkeintä on, että Didrichsenillä reagoitiin asiaan, Koskamo sanoo.
Kansallisgalleria on yleensä se taho Suomessa, joka voi vedenpitävästi todistaa teoksen aitouden. Kansallisgallerian resurssit ovat rajalliset, eivätkä museot voi kevyin perustein pyytää aitouden todistamista sieltä. Lisäksi teoksen tutkiminen saattaa kestää useita kuukausia. Museoiden aikataulut ovat harvoin niin joustavia, että tällaiseen voitaisiin ryhtyä.
Kansallisgalleriasta kerrotaan, että se ei ole osallistunut millään tavalla Didrichsenin taidemuseon Särestöniemi-näyttelyn kuratoimiseen.