Kuva on piirtynyt verkkokalvoilleni, enkä saa sitä sieltä pois. Edesmenneen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jo nyt edesmennyt pääsihteeri Leonid Brezhnev retkottaa nojatuolissa pelkät uimahousut jalassaan. Uimahousut ovat mallia neuvostoliitto ja nousevat melkein kainaloihin asti.
Neuvostoliitossa kommunistisen puolueen pääsihteeri oli maan korkein johtaja. Kuva vilahtaa Arthur Franckin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa dokumenttielokuvassa The Helsinki Effect. Se kertoo Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista helteisessä Helsingissä heinä-elokuun vaihteessa 1975. Dokumentti tulee elokuvateattereihin 11. huhtikuuta.
Tämän kokoluokan huippukokous silloin vielä syrjäisenä pidetyssä Helsingissä oli tapaus. Paikalla olivat liki kaikkien Euroopan valtioiden sekä Yhdysvaltain ja Kanadan päämiehet (eikä yhtään naista).
– Jännitteet olivat tuolloin hyvinkin vastaavat kuin nyt. Oli Lähi-itä, oli Israel ja Palestiina. Tänä päivänä tietysti on Venäjä, mutta silloin oli Neuvostoliitto, joka kilvoitteli maailmanvallasta USA:n ja tuolloin juuri suurvallaksi nousseen Kiinan kanssa, Franck pohtii.
Valkokankaalla tapahtuma tekee vaikutuksen. Musta auto toisensa jälkeen kaartaa liput liehuen Finlandia-talon eteen. Koko läntisen maailman uutismediat tähtäävät kameroineen suureen saliin kokoontunutta arvovaltaista joukkoa.
Yleisradio tallensi konferenssin filmille hetki hetkeltä. Paikalla oli peräti 14 kuvausryhmää. Muun muassa tämän kuvausurakan satoa The Helsinki Effect -elokuva käyttää hyväkseen.
Miten tehdä vetävä elokuva kokoustamisesta?
Helsinki Effectin ohjaaja-käsikirjoittaja Arthur Franck muistetaan muun muassa dokumenttielokuvasta Tamminiemen pesänlikaajat. Myös siinä liikuttiin kekkoslovakialaisissa tunnelmissa, mutta lähinnä suomettuneen Suomen mediapolitiikan parissa.
Nyt Franckin käsittelyssä on maailmanpolitiikka ja kylmä sota sekä 1970-luvun kuumin puheenaihe, liennytys. Tuloksena on lennokas ja tunteellinenkin elokuva ehkä maailman epäseksikkäimmästä aiheesta.
Elokuvaa käsikirjoittaessaan Arthur Franck vältti ajattelemasta suomalaista katsojaa, jolla on ehkä omakohtaisia muistoja Etykistä tai jolle on kerrottu konferenssista koulussa.
– Tietyt asiat ovat meille suomalaisille itsestään selviä. Sen takia päätin, että kerron tämän tarinan katsojalle, jolle asia ei ole entuudestaan tuttu, Franck kertoo.
Ylen ja muiden kansainvälisten televisioyhtiöiden arkistofilmien lisäksi Franck löysi aiheeseen paneutuessaan uudemman ja varsin kiinnostavan lähteen.
Etyk oli kokonaisuudessaa vuosia kestävä prosessi ja sen kokousten kulku dokumentoitiin huolella. Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger määräsi, että myös pienemmissä kokoonpanoissa käydyt keskustelut kirjoitetaan muistiin, litteroidaan.
Palaverit kulissien takana
Keskustelulitteroinnit uinuivat ruususen unta yhdysvaltalaisissa arkistoissa vuoteen 2008 asti. Sen jälkeen ne vapautettiin salauksesta ja annettiin muun muassa tutkijoiden ja nyt myös elokuvakäsikirjoittajan käyttöön.
– Television arkistofilmeissä näkyy se, mitä Etykistä haluttiin näyttää ulospäin. Muistiot taas kertovat, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Näiden kahden materiaalin välillä on jännite, jota halusin tutkia ja se näkyy toivottavasti elokuvakankaallakin, Franck kertoo.
Maailman nokkamiesten intiimit keskustelut tuovat The Helsinki Effect -dokumenttiin aivan uuden tason. Suurvaltajohtajat kiukuttelevat, naureskelevat ja höpöttelevät, heittävät läppää.
Ulkoministeri Kissinger on pitkästynyt, kokoukset ovat hänestä haukotuttavia. Presidentti Gerald Ford ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brezhnev kehuvat puolin ja toisin toisen painon pudonneen.
Tekoäly herätti henkiin edesmenneiden valtiomiesten äänet
Valtionpäämiesten keskustelut kuullaan The Helsinki Effect -elokuvassa kuin puhujien itsensä suusta. Yleensä dokumenteissa käytetään tekstin elävöittämiseen näyttelijöitä. Franck on kuitenkin käyttänyt hyväkseen äänikloonausimulointityökalua.
Se tarkoittaa sitä, että tekstin ”esittää” tekoäly puhujien aidonkuuloisilla äänillä.
– Oli yllätys, että tekoäly tekee tämän niin hyvin. Se pystyi ikään kuin kloonaamaan Kissingerin, Brezhnevin ja Fordin äänet. Äänet eivät ole täydelliset, mutta sanoisin, että elokuvallisessa mielessä tyydyttävät, Franck tuumii.
Brezhnev puhuu näissä kohtauksissa englantia, koska litteroinnit oli tehty englanniksi. Todellisuudessa hän puhui venäjää ja käytti tulkkia.
– Teknologia voi yllättäen inhimillistää hetkiä, ihmisiä ja hahmoja. Elokuvassa kerrotaan avoimesti, miten äänet on tehty, ettei katsojalle tule huijattu olo, sanoo Arthur Franck.
Helsingin henki ja Etyk-perhosen siivenisku
Leonid Brezhnevin tavoite Etykissä oli sementoida toisen maailmansodan jälkeiset rajat Euroopassa. Neuvostoliiton johtaja halusi muun muassa estää Saksojen yhdistymisen. Ehkä hän kuuli jo itäblokin sosialistimaiden yhteisön natisevan liitoksissaan.
Brezhnev koki Etykin päätöslauselman voittona Neuvostoliitolle. Samalla hän tuli kuitenkin hyväksyneeksi lännen mukaan ujuttamia lievennyksiä kansalaisten sanan- ja liikkumavapauteen. Juuri tätä monet tutkijat pitävät the Helsinki effectinä, joka antoi alkusysäyksen Neuvostoliiton kaatumiselle.
Elokuva vaikuttaa tämän päivän maailmanpoliittisessa tilanteessa ajankohtaiselta. Nyt puhutaan diplomatian kuolemasta ja seurataan jännittyneinä Venäjän ja Yhdysvaltain johtajien äkkinäisiä liikkeitä.
– Myös kylmän sodan aikana koettiin dramaattisia hetkiä ja ajateltiin, että nyt mennään kohti sotaa. Se oli pelottavaa, sillä ydinaseet olivat juuri tulleet näyttämölle.
Etyk lähestyi tilannetta hitaan diplomatian keinoin. Franck haluaakin elokuvallaan valaa uskoa ja näyttää, että kaikki on tilapäistä. Ehkä taas näemme, miten aletaan ”liennyttää” ja siirrymme kohti vakaampia aikoja.
Korjattu elokuvan nimi The Helsinki Effect, kun aiemmin oli Helsinki Effect.