Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kenestä Naisleijonien johtaja?
Jenni Hiirikoski on ollut Naisleijonien johtaja ja sielu. Nyt monivuotinen kapteeni on poissa terveydellisten syiden takia – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Hiirikoski on pelannut eniten maaotteluita naisten maajoukkueessa, ja uraan on mahtunut 16 MM-kisat ja 4 olympialaiset.
Yle Urheilun asiantuntija Mira Jalosuo muistuttaa, että Hiirikosken merkitys joukkueessa on ollut suuri etenkin kaukalon ulkopuolisissa asioissa.
– Jäälläkin Jenni on pelannut aina kovia minuutteja, 25–30 minuuttia per peli. Nyt peliaika jakautuu todennäköisesti paljon tasaisemmin, Jalosuo arvioi.
Naisleijonissa on nyt johtajan paikka vapaana. Jalosuo uskoo, että yksi pelaaja, joka saattaa ottaa tämän roolin haltuunsa, on Nelli Laitinen. Tässä kuussa 23 vuotta täyttävä puolustaja pelaa kolmatta kauttaan Yhdysvaltojen NCAA-sarjassa Minnesotan yliopiston joukkueessa.
Laitinen on nuoresta iästään huolimatta kuulunut Naisleijonien vakiokokoonpanoon jo usean vuoden ajan ja on toiminut maajoukkueen kapteenina EHT-turnauksessa.
– Nellillä on luonnollisia johtajan piirteitä. Hän on oman seurajoukkueensa kapteeni, joten uskoisin, että hän johtaa joukkuetta jään ulkopuolella.
Kuvat: Heikki Löfman / Suomen Jääkiekkoliitto
Ykkösvahdista kolmosvahdiksi
Anni Keisala oli Suomen joukkueen ykkösmaalivahti Pekingin olympialaisissa. Nyt HPK-vahti on pudonnut Mira Jalosuon mielestä kolmosveskaksi. Suomen ykkösmaalivahdin asemasta kisaavat St. Cloud State -yliopiston riveissä pelaava kaksikko Sanni Ahola - Emilia Kyrkkö.
– On vain hyvä asia, että Suomella on kaksi maalivahtia, jotka ovat pelanneet yliopistojääkiekkoa. He ovat tottuneet pelaamaan pohjoisamerikkalaisia vastaan, eikä se, että kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset ampuvat kiekkoa vähän nopeammin ja kovemmin, ole heille šokki.
Ahola ja Kyrkkö ovat Jalosuon mielestä samalla viivalla, ja kaksikko pelaa todennäköisesti alkusarjan ottelut puoliksi. Kummalle niissä tarttuu kiekko paremmin, on pudotuspeleihin lähdettäessä ykkösmaalivahti.
Suomella on yleensä ollut vahvaa maalivahtiosaamista, mutta Jalosuo kokee, että pohjoisamerikkalaiset maalivahdit ovat tällä hetkellä askeleen edellä. Yhdysvaltojen Aerin Frankel ja Gwyneth Philips sekä Kanadan Ann-Renée Desbiens ja Kristen Campbell kuuluvat ammattilaissarja PWHL:n maalivahtien eliittiin.
– Pohjoisamerikkalaiset maalivahdit ovat tottuneet pelaamaan korkeimmalla mahdollisella sarjatasolla, kun taas Suomen maalivahdit ovat heihin verrattuna kokemattomia. Heidän välillään on vielä iso ero.
Kuka tekee maalit?
Naisleijonien maalinteko on tökkinyt tänä talvena ajoittain melkoisesti, ja viime MM-kisojenkin 7 ottelussa Suomi onnistui viimeistelemään vain 15 maalia. Mira Jalosuon mielestä maalinteon nihkeyteen ovat vaikuttaneet aivan perusasiat, kuten puuttuneet tukitoimet maalinteossa sekä pelaajien henkilökohtainen taito laukauksissa.
Suomen joukkueesta löytyy kyllä maalintekijöitä, sen osoittavat tämän kauden seurajoukkueiden tilastotkin.
Susanna Tapani oli PWHL:n parhaita eurooppalaisia hyökkääjiä. Hän oli runkosarjassa maalipörssin kuudes (27 ottelua, 11+7) ja pudotuspeleissä kolmas (8 ottelua, 3+1).
Ruotsin liigan SDHL:n pistepörssin kärjestä löytyy kolme suomalaista: Petra Nieminen, Elisa Holopainen ja Viivi Vainikka.
Jalosuo kohdistaa odotuksensa ennen kaikkea Tapaniin, Niemiseen ja Holopaiseen.
– Tapanilla oli todella hyvä kausi PWHL:ssä. Hän on kokenut pelaaja ja kestää paineet, Jalosuo totesi.
Yksi mielenkiintoinen nimi Naisleijonissa on Mira Jalosuon mielestä Michelle Karvinen. 35-vuotias hyökkääjäkonkari on tehtaillut uransa aikana MM-kisoissa yhteensä 60 tehopistettä. Hän on tällä lukemalla tasoissa Suomen kaikkien aikojen naiskiekkoilijan, Hockey Hall of Fameen aateloidun Riikka Sallisen kanssa.
– Tuo tilasto kertoo Michellestä paljon. Muun muassa sen, miten pitkään hän on pelannut maajoukkueessa, mutta myös sen, miten hyvä maalintekijä hän on ja miten hyvä pelinlukutaito hänellä on. Luulen, että se yksi piste tulee Michellelle sieltä jostakin.
Viimeistä kertaa tällä pelisysteemillä
Tämän vuoden MM-kilpailut ovat viimeiset, jotka pelataan nykyisellä pelisysteemillä. Vuoden 2011 MM-kisoissa olivat ensimmäistä kertaa käytössä A- ja B-lohkot, joista A-lohkossa pelasivat neljä korkeimmalle rankattua maata. Tuolloin A-lohkon kaksi parasta joukkuetta pääsi suoraan välieriin.
Espoon MM-kisoihin 2019 MM-kisat laajenivat kymmeneen joukkueeseen. Tämän jälkeen A-lohkon kaikki viisi maata ovat pelanneet pudotuspelit B-lohkon kolmea parasta joukkuetta vastaan.
Ensi kaudesta lähtien MM-kisoissa kymmenen joukkuetta jaetaan kahteen samanarvoiseen lohkoon. Lohkojumbot pelaavat putoamisesta, kun taas lohkojen muut joukkueet etenevät pudotuspeleihin.
– Vanha järjestelmä toimi hyvin viimeisiin vuosiin asti. Nyt naisten kiekon taso on noussut ja laajentunut, joten muutos on ajankohtainen.
Jalosuo uskoo, että muutos vaikuttaa myös joukkueiden peliin. Tämän hetkisessä systeemissä A-lohkon joukkueet ovat voineet keskittyä enemmän puolustuspelaamiseen.
– Kun mennään tasaisempiin lohkojakoihin, on todennäköistä, että yksi tai kaksi peliä on enemmän hyökkäyspääpelaamista. Se vaikuttaa jonkin verran valmentamiseenkin.