Tämä on suositeltu artikkeli.

Mosambik

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mosambikin tasavalta
República de Moçambique
Mosambikin lippu Mosambikin vaakuna
lippu vaakuna

Mosambikin sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Mosambikin sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Filipe Nyusi
Adriano Maleiane
Pääkaupunki Maputo
Muita kaupunkeja Beira
Pinta-ala
– yhteensä 799 380 km² [1] (sijalla 35)
– josta sisävesiä 1,6 %[1]
Väkiluku (2016) 29 318 301 (sijalla 50)
– väestötiheys 32,96 as. / km²
– väestönkasvu 2,6 % [2] (2019)
Viralliset kielet portugali
Lukutaito 58,8 %
Valuutta metical (MZN)
BKT (2015)
– yhteensä 15,462 mrd. USD [3]
– per asukas 601 USD [3]
HDI (2019) 0,456 [4] (sijalla 181)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 24 % [5]
– teollisuus 19 % [5]
– palvelut 57 % [5]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Portugalista
25. kesäkuuta 1975
Lyhenne MZ
Kansainvälinen
suuntanumero		 +258
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Pátria Amada”
Edeltäjä(t)  Mosambikin kansantasavalta
(1975–1990)

Mosambikin tasavalta (port. República de Moçambique) eli Mosambik (port. Moçambique) on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Etelä-Afrikka, Swazimaa, Zimbabwe, Sambia, Malawi ja Tansania. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen.[5] Mosambikissa on maan tilastokeskuksen arvion mukaan noin 29,3 miljoonaa asukasta, ja sen pinta-ala on hieman alle 800 000 neliökilometriä. Mosambikin pääkaupunki on Maputo, ja maa on monipuoluedemokratia, jonka valtionpäämies on presidentti.

Arabikauppiaat liittivät Mosambikin rannikon kansainväliseen kauppaverkostoon. Portugalilaiset perustivat 1500-luvulla rannikolle useita kauppa-asemia, mutta koko Mosambik siirtyi varsinaisesti siirtomaahallintoon vasta 1800-luvun lopulla. Monet Afrikan siirtomaat itsenäistyivät pian toisen maailmansodan jälkeen. Portugalin siirtomaissa kehitys oli hitaampaa, eikä Portugali halunnut antaa itsenäisyyttä siirtomailleen. Mosambikin itsenäisyyssota alkoi 1964 ja loppui pian itsenäistymiseen Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen. Mosambik oli alkujaan kommunistinen yksipuoluevaltio Mosambikin kansantasavalta, jota Frelimo hallitsi. Renamo-liike käynnisti 1977 yli 10 vuotta kestäneen tuhoisan sisällissodan, joka raunioitti maan talouden.

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista, mutta maassa on huomattavasti hyödyntämättömiä luonnonvaroja ja maan talouskasvu on ollut 1990-luvun alun jälkeen huomattavan nopeaa. Suurin osa väestöstä saa elantonsa omavaraisviljelystä. Mosambik on Portugalinkielisten maiden yhteisön ja Kansainyhteisön jäsen, vaikka maa ei ole koskaan ollut osa brittiläistä imperiumia.[6]

Maantiede ja luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mosambikin maantiede
Mosambikin kartta.
Limpopojokea ilmakuvassa maaliskuussa 2007. Taustalla oikealla näkyy rankkasateita.
Pahkasikoja Gorongosan kansallispuistossa

Mosambik sijaitsee Kaakkois-Afrikassa. Sillä on yhteistä maarajaa Tansanian, Malawin, Sambian, Zimbabwen, Etelä-Afrikan ja Swazimaan kanssa. Mosambikin itäpuolella on Mosambikin kanaali, joka erottaa Madagaskarin Afrikan mantereesta. Maan jakaa kahtia pohjois-etelä-suunnassa Sambesijoki. Itä-Afrikan hautavajoama ulottuu eteläosastaan Mosambikiin. Mosambikin korkein kohta on Monte Binga, joka kohoaa 2 436 metriin merenpinnan yläpuolelle.[5]

Mosambikia halkovista joista suurimpia ovat Sambesi ja Limpopo. Muita merkittäviä jokia ovat Buzi, Chinde, Komati, Maputo, Mazowe, Pungwe, Ruvuma, Save ja Shire. Niihin on rakennettu patoja ja tekoaltaita sähkön tuotantoa varten.[7][8][9] Monet joista tulvivat sadekaudella.[10] Mosambikissa on kaksi suurta järveä. Maan pohjoisosan Njassajärvi on Afrikan kolmanneksi suurin järvi ja kuuluisa kotoperäisistä kalalajeista. Mosambikin alueella järvestä on kolmasosa. Teten maakunnassa on Cahora Bassan tekojärvi.[11]

Nacalan luonnonsatama on 14 metriä syvä ja Kaakkois-Afrikan paras.[12] Maputon pohjoispuolella on miltei puolet maan pinta-alasta kattava rannikkotasanko, joka on maan tärkeimpiä viljelyalueita. Maan eteläosien sisämaa on pääosin kumpuilevaa savannia. Pohjoisosat ovat pääasiassa ylänköä.[13][14]

Limpopon luonnonpuisto maan eteläosassa, Gazan maakunnassa, on osa hanketta, jonka tavoitteena on luoda suuri yhtenäinen suojelualue kolmen valtion alueelle: Mosambikiin, Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan.[15] Koko suojelualueen tavoitekoko on 4,4 miljoonaa hehtaaria.[16]

Mosambikin rannikolla Intian valtameressä olevat Bazaruton ja Quirimbasin saaristot ovat osittain kansallispuistoina ja houkuttelevat turisteja hiekkarannoilla ja koralliriutoilla.[17][18][19]

Etelä-Mosambikin maisemaa hallitsee pohjoista kohti kapeneva rannikkotasanko. Rannikolta sisämaahan mentäessä maa kohoaa portaittain High Veldin laakioiksi.[20] Sisämaan ylängön korkeus on 250–600 metriä.[21] Etelässä on hiekkakivitasankoja ja Sambesijoen pohjoispuolella niitä korkeampia graniittitasankoja. Mosambikin länsirajalla ylänkö muuttuu vuoristoksi. Luoteessa maa viettää jyrkästi Njassajärven rantaa kohti.[20] Mosambikin kallioperä muodostuu maan pohjois- ja luoteisosassa pääosin prekambrisen kauden kivilajeista. Etelämpänä taas on mesotsooisen ja kenotsooisen maailmankauden sedimenttejä.[22]

Eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin eläimistö on monimuotoinen, ja sen metsistä löytyy edelleen aiemmin tuntemattomia eläinlajeja.[23] Eri lintulajeja on havaittu yli 750.[24] Nisäkäslajeja on laskettu 195, matelijoita 228 ja sammakkoeläimiä 59 lajia.[25]

Useimmat norsut, puhvelit ja seeprat elävät maan pohjoisosassa Niassan suojelualueella. Siellä on myös joitakin leijonia ja leopardeja.[26] Niassan alueella elää 450 yksilön populaatio erittäin uhanalaisia hyeenakoiria.[27]

Gorongosan kansallispuistossa oli ennen sisällissotaa noin 2 200 norsua, sodan jälkeen vuonna 1994 niitä löydettiin enää sata.[28] Vuoteen 2011 mennessä määrä oli noussut jo kolmeensataan. Puistoon on istutettu myös naapurimaista tuotuja yksilöitä.[29]

Kasvisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teeviljelmiä ja vuoristomaisemaa Guruén lähellä.

Suurin osa Mosambikin maa-alasta, 70 prosenttia, on miombo-savannia, jonka pääasiallinen kasvisuku on leimupuut. Saman suvun puita ja pensaita kasvaa muuallakin Afrikassa, mutta Mosambikissa leimupuu-pensastot ovat korkeampia ja tiheämpiä kuin muualla. Maan eteläosan savanneilla ja toisaalta pohjoisosien jokivarsilla kasvaa myös akaasioita. Sambesin suistossa ja muilla tulvien vaivaamilla alangoilla on ruoikkoisia soita ja niiden keskellä palmyrapalmuja. Rannikoilla kasvaa palmulehtoja ja tiheää pensastoa. Varsinaista metsää on vain Gorongosa-vuoren rinteiden ja läntisen Zambezian ylänköalueiden sademetsissä sekä Cabo Delgadon ja Dondon kuivien ylänköjen metsissä.[30] Rannikon mangrovevyöhyke on 2 700 kilometriä pitkä ja yksi Afrikan laajimmista.[31]

Mosambikissa tiedetään esiintyvän ainakin 5 600 eri kasvilajia.[25] Kotoperäisiä lajeja on 250. Yksin Chimanimanin vuoristossa kasvaa 45 kotoperäistä lajia. Toinen kasvistostaan kuuluisa alue on kosteikkoalue, joka jatkuu St. Lucian suomaan luonnonsuojelualueelta Etelä-Afrikan puolelta Maputon maakuntaan,[26] ja jopa Xai-Xain kaupunkiin asti.[32]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikissa on trooppinen ilmasto. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun.[13] Lämpimin kuukausi on tammikuu, viilein heinäkuu.[33]

Etenkin maan pohjoisosissa vuotuinen sademäärä on suuri. Sateisimpia osia ovat toisaalta ylänköalueet Zimbabwen ja Malawin rajalla, toisaalta rannikko Maputon ja Beiran väliltä, joka on alttiina pasaatituulten tuomille sateille ympäri vuoden. Tyypillinen sademäärä siellä on 1 000–1 500 millimetriä vuodessa.[34] Sambesijoen eteläpuolella ilmasto on paljon kuivempaa.[13] Siellä vuotuinen sademäärä jää 500–750 millimetriin, paikoin jopa alle 400 millimetrin. Madagaskarin vuoristoinen saari suojaa osaa rannikon alavista osista pasaatituulilta, kovimmilta sateilta ja myös trooppisilta sykloneilta, jotka kulkevat useimmin Madagaskarin itäpuolelta.[34]

Kuivuus, aavikoituminen ja trooppisten syklonien aiheuttamat kaatosateet aiheuttavat ympäristöongelmia. Vuonna 2000 koetut tulvat ja hirmumyrsky olivat pahimmat 50 vuoteen. Sadattuhannet perheet joutuivat lähtemään kodeistaan.[35] Väestön katastrofivalmius on kuitenkin parantunut, ja kevään 2007 tulvatuhot olivat merkittävästi pienemmät. Keväällä 2008 tulva-alueilla tehtiin suuria evakuointeja.[36]

Maputon ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 30 31 29 28 27 25 24 26 27 28 28 29 ka. 27,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 22 22 21 19 16 13 13 14 16 18 19 21 ka. 17,8
Sademäärä (mm) 130 125 125 53 28 20 13 13 28 48 81 97 Σ 761
Sadepäivät (d) 9 8 9 5 3 2 2 2 3 5 7 9 Σ 64
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
30
22
31
22
29
21
28
19
27
16
25
13
24
13
26
14
27
16
28
18
28
19
29
21
S
a
d
a
n
t
a 		130
125
125
53
28
20
13
13
28
48
81
97


Teten ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 35 34 33 34 33 30 29 31 35 38 37 37 ka. 33,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 21 20 17 15 14 16 18 21 22 21 ka. 19
Sademäärä (mm) 152 163 117 13 3 3 3 3 0 8 28 99 Σ 592
Sadepäivät (d) 8 9 6 1 0,9 0,4 0,4 0,2 0,4 0,7 2 6 Σ 35
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
35
21
34
22
33
21
34
20
33
17
30
15
29
14
31
16
35
18
38
21
37
22
37
21
S
a
d
a
n
t
a 		152
163
117
13
3
3
3
3
0
8
28
99


Lähde: BBC

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mosambikin historia

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin ensimmäiset asukkaat olivat saneja (busmanneja). Muutaman viimeisen vuosisadan aikana ennen ajanlaskun alkua alueelle saapui pohjoisesta bantukansojen jäseniä.[6] Keskiajalla Mosambikin rannikolle saapui arabikauppiaita, jotka liittivät sen osaksi Intiaan ja Arabian niemimaalle ulottuneita kauppaverkostoja ja toivat islamin alueelle. Arabien ja persialaisten reitit ulottuivat etelässä Mosambikin saarelle asti, ja koko maa sai nimensä saarella eläneen Musa Bin Biki -nimisen arabisheikin mukaan, jonka Vasco da Gama kohtasi siellä vuonna 1498.[37]

Alueella on elänyt varsin löyhästi organisoituneita heimoja, jotka ajoittain muodostivat liittoja. Keskisen Mosambikin alueella nämä liittoumat yhdistyivät 1100-luvulla Zimbabwen kuningaskuntaan, joka samoin kuin sen seuraaja Mwene Mutapan kuningaskunta sijaitsi nykyisten Mosambikin ja Zimbabwen alueilla.[37][38] Bantukansojen hallitsema Maravi-valtakunta levisi Malawi-järveltä kohti Intian valtameren rannikkoa, ja kattoi laajimmillaan 1600-luvun puolivälissä suuria alueita nykyisen Mosambikin pohjoisosista, Mogincualin ja Angochen välille asti. Nykyisen Niassan maakunnassa eli yao-kansaa, joka muodosti löyhärakenteisen valtakunnan. Nampulan ja Zambezian maakunnissa makuat ja lomwet järjestäytyivät enimmäkseen kyläyhteisöiksi, mutta 1500-luvulla kehittyi jonkinlaisia laajempia valtarakenteita. Etelässä kylä- ja heimotason hallinto säilyi pisimpään, ja ensimmäinen järjestäytynyt valtakunta oli vasta Soshanganen hallitsema Gazan kuningaskunta 1800-luvulla.[38]

Eurooppalaiset yhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa kartasta Africae tabula nova 1570, Abraham Ortelius, Antwerpen.

Portugalilainen Vasco da Gama saapui Mosambikin rannikolle vuonna 1498, jolloin alueella oli useita arabien asutuskeskuksia ja paikallisia sulttaanikuntia. Portugalilaiset rakensivat ja valtasivat 1500-luvulla useita satamia ja tukikohtia Intiaan suuntautuneen kaupan välietapeiksi.[39] Alun perin portugalilaisten tärkein tukikohta oli Mosambikin saarella sijainnut São Sebastião de Moçambiquen kaupunki. Kullan rinnalle kauppatavaraksi nousi ensin norsunluu ja myöhemmin orjat. On arvioitu, että Mosambikin satamien kautta myytiin yli miljoona orjaa.[38] Arabien ja portugalilaisten harjoittama orjakauppa maassa jatkui vuoteen 1877.[39]

Portugalilaisten mielenkiinto keskittyi rannikon kauppasatamiin. Sisämaasta he valtasivat vähitellen arabien perustamia kauppapaikkoja kuten Teten ja Senan. 1600-luvulla portugalilaiset läänittivät suuria alueita prazos-nimisiksi suurtiloiksi.[38] Berliinin sopimuksen ja Transvaalin kultakuumeen jälkeen 1800-luvun lopulla portugalilaiset ottivat myös sisämaan tiukemmin hallintaansa.[39] Vuonna 1878 Portugalin hallitus luovutti suuren osan maata yksityisen, pääasiassa brittiläisomisteisen, Mozambique Companyn hallintaan. Komppanioiden valta jatkui vuoteen 1932.[6] Suurimmat näistä olivat Zambezia Company, joka toimi nykyisten Teten ja Zambezian maakuntien alueella, Mozambique Company Manicassa ja Sofialassa ja Niassa Company Cabo Delgadossa ja Niassan maakunnassa. Näistä vain ensiksi mainittu tuotti voittoa.[38]

Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali sopivat Mosambikin siirtomaan rajoista vuonna 1891.[6] Siirtomaakaudella Mosambikia kehitettiin eurooppalaissiirtolaisten ehdoilla, eikä alkuperäisasukkaiden oloista piitattu.[39] Oloihin turhautuminen nostatti ensimmäisen kapinan vuonna 1917, jolloin Portugali menetti hallinnan osassa siirtomaata peräti kolmeksi vuodeksi.[37]

1900-luvun alussa naapurimaissa Etelä-Afrikassa ja Rhodesiassa perustettiin suuria kultakaivoksia, ja monet etelämosambikilaiset muuttivat sinne töihin.[38]

Itsenäinen Mosambik

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisestä sisällissotaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalilaisia joukkoja Mosambikin itsenäisyyssodassa.

Vaikka toisen maailmansodan jälkeen muut Euroopan maat myönsivät siirtomailleen itsenäisyyden, Portugali päätti pitää omista siirtomaistaan kiinni. Mosambikin asema muutettiin merentakaiseksi maakunnaksi. Samoihin aikoihin myös portugalilaisten maahanmuutto Mosambikiin kasvoi. Vuonna 1975 Mosambikissa asui noin 250 000 portugalilaista.[37]

Vuonna 1962 Dar es Salaamissa perustettiin Mosambikin itsenäisyyden asiaa ajava Frelimo-liike (Mosambikin vapautusrintama). Frelimo käynnisti 1964 sissisodan itsenäisyyden saavuttamiseksi. Mosambik itsenäistyi Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen 25. kesäkuuta 1975. Maahan perustettiin Frelimon johtama marxilainen yksipuoluejärjestelmä. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Samora Machel. Itsenäistymisen jälkeen roturistiriidat kiristyivät, ja moni portugalilaissyntyinen pakeni maasta.[37] Lähtiessään portugalilaiset hävittivät jättämänsä omaisuuden. Yksi siirtomaa-ajan muistomerkki on Maputon rantabulevardilla sijaitseva loistohotellin raunio, jonka hissikuilut portugalilaiset ovat valaneet täyteen betonia.[39]

Rajanaapurit Rhodesia ja Etelä-Afrikka pelkäsivät itsenäisyysaatteiden ja marxismin leviävän Mosambikista laajemmalle, ja ne tukivat Mosambikin kansallisen vastarintaliikkeen Renamon toimintaa. Vastaavasti Mosambik tuki maiden valkoisten vähemmistövaltaa vastaan sotivia sissiliikkeitä, joilla oli tukikohtia Mosambikin puolella. Aseelliset yhteenotot ja rajojen sulkemiset veivät Mosambikilta merkittäviä tuloja, jotka olivat kertyneet maan kauttakulkumaksuista. Frelimon ja Renamon välinen valtataistelu johti pian sisällissotaan.[39]

Yhteenotot Rhodesian kanssa loppuivat 1980, kun Zimbabwe itsenäistyi. Etelä-Afrikka, joka tuki Renamoa, valloitti jopa Maputon hetkellisesti, kunnes maat solmivat rauhan Nkomatin sopimuksella 1984. Etelä-Afrikan puolustusvoimat antoi kuitenkin sopimuksen jälkeenkin salaista tukea Renamolle, jota auttoi myös Malawin presidentti Hastings Banda, joka tarjosi Renamolle turvapaikan maastaan. Mosambikin presidentti Machel vieraili 1986 Malawissa neuvottelemassa Bandan kanssa Malawin tuen lopettamisesta. Paluumatkalla Machel kuoli lento-onnettomuudessa.[40] Hänen seuraajakseen valittiin Joaquim Chissano.[39]

Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon heikentyessä sisällissota päättyi vuonna 1990 aselepoon. Samana vuonna kirjoitettiin uusi perustus­laki. Vuonna 1992 tehtiin rauhansopimus ja Mosambikista tuli monipuoluedemokratia. Vuoteen 1995 saakka sopimusta valvoivat Mosambikissa YK:n rauhanturvaajat.[41] Sisällissodan aikana noin 900 000 siviiliä kuoli ja yli viisi miljoonaa evakuoitiin. 1,7 miljoonaa ihmistä pakeni naapurimaihin. Myös maamiinat johtivat useisiin vakaviin loukkaantumisiin ja kuolemiin.[39]

Rauhan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistolainen Frelimo on voittanut vuosien 1994 ja 1999 presidentin- ja parlamenttivaalit, mutta oikeistolainen Renamo on maan toiseksi suurin puolue. Vuonna 1995 Mosambik liittyi Kansainyhteisöön ensimmäisenä maana, joka ei ole koskaan ollut osa brittiläistä imperiumia. Vuonna 1996 Mosambikista tuli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä.[42]

Vaihtelevat säät, vuosien 2001 ja 2008 tulvat ja vuoden 2009 kuivuus koettelivat maata ja lisäsivät avuntarvetta.[6] Vaikka luonnonkatastrofit koittelivat köyhää maata, talous kasvoi voimakkaasti velkahelpotusten ja talousuudistusten ansiosta.[43]

Vaikka talous kasvoi Mosambikissa, köyhyys oli edelleen laajalle levinnyttä. Tämän epätasapainon takia hallituksen ja Renamon välit kiristyivät uudelleen vuonna 2013, ja Renamo irtisanoutui lokakuussa vuoden 1992 rauhansopimuksesta.[43] Presidentti Guebuzan kahden kauden jälkeen presidentiksi 2014 valittiin myös Frelimoa edustanut entinen puolustusministeri Filipe Nyusi. Hänen vastaehdokkaansa, Remamon Afonso Dhlakama piileskeli ennen presidentinvaaleja vuoristossa ja saapui allekirjoittamaan rauhansopimuksen hallituksen kanssa vain muutama viikko ennen vaaleja.[44]

Lokakuussa 2019 pidetyissä vaaleissa Mosambikia koko sen itsenäisyyden ajan vuodesta 1975 hallinnut Frelimo sai suurvoiton. Vaaleja edeltäen elokuussa 2019 Frelimo ja Renamo olivat allekirjoittaneet uuden rauhansopimuksen tarkoituksena maan kiristyneen tilanteen rauhoittaminen. Renamo syytti hallitusta vaalivilpistä ja se ei tunnustanut vaalitulosta. Presidentti Filipe Nyusi valittiin kuitenkin turvaamana uudelle viisivuotiskaudelle Mosambikin johtoon.[45] Parlamentissa Frelimo lisäsi entisestään enemmistöään saaden yli kaksi kolmasosaa paikoista, joten se voi myös muuttaa maan perustuslakia. Frelimo voitti myös kaikki ensimmäistä kertaa suoraan valitut maakuntien kuvernöörit. Väärinkäytöksistä vaaleissa raportoitiin laajasti.[46]

Vuodesta 2017 lähtien Mosambikin pohjoisosassa, muslimienemmistöisessä Cabo Delgadon provinssissa on toiminut Ansar al-Sunna -niminen terroristijärjestö. Noin 3 000 ihmistä on sen jälkeen kuollut ja satojatuhansia joutunut jättämään kotinsa.[47]

Politiikka ja yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mosambikin politiikka
Mosambikin parlamentti
Presidentti Filipe Nyusi

Mosambik on monipuoluedemokratia. Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Filipe Nyusi aloitti toisen kautensa vuonna 2020[48] ja valitsi pääministeriksi, myös uudelle kaudelle Carlos Agostinho do Rosárion.[49] Mosambikin parlamentti koostuu 250 jäsenestä, joiden toimikausi on viisi vuotta. Äänioikeus on jokaisella kahdeksantoista vuotta täyttäneellä.[50]

Vuoden 2019 vaaleissa Frelimo voitti 184 paikkaa, Renamo 60 paikkaa ja Mosambikin demokraattinen liike (MDM) 6 paikkaa. Vaalit kärsivät väkivaltaisuuksista, epäselvyyksistä ja vilppiepäilyistä.[49] Vaikka Frelimo ja Renamo ovat valtapuolueet, myös MDM on saanut sijaa 2000-luvulla. Se on merkittävä erityisesti paikallispolitiikassa, vaikka valtiollisissa vaaleissa se on menettänyt asemiansa huippuvuosista.[51]

Mosambik on osa Eteläisen Afrikan Kehitysyhteisöä (SADC).[52] Se kuuluu myös Islamilaiseen konferenssiin vuodesta 1994 alkaen. Maan ulkopolitiikan tavoitteena on pitää hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin ja tärkeisiin kehitysyhteistyökumppaneihin. Rotusorron aikana suhteita kiristi Mosambikin avoin tuki Rhodesian ja Etelä-Afrikan sorretuille mustille. Kylmän sodan aikana maata tuki Neuvostoliitto liittolaisineen.[53]

Mosambik liittyi vuonna 1995 Kansainyhteisön (Commonwealth) jäseneksi ensimmäisenä maana, jolla ei ollut historiallisia siteitä Britannian siirtomaavaltaan. Toinen tällainen maa oli vasta vuonna 2009 Kansainyhteisöön liittynyt Ruanda.[54]

Kuolemanrangaistus kiellettiin Mosambikissa vuoden 1990 perustuslaissa.[55] Toisin kuin monissa naapurimaissa, homoseksuaalisuus sinänsä ei ole Mosambikissa laitonta.[56] Lain epäselvä maininta ”luonnonvastaisuudesta” on joskus tulkittu kommentiksi homoseksuaalisuudesta.[57]

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Mosambikin hallitsevan puolueen katkeamaton asema ennen vuoden 1994 ensimmäisiä monipuoluevaaleja ja niiden jälkeen on mahdollistanut sen, että se on saanut merkittävän hallinnan valtion instituutioihin. Oppositio on kiistänyt äskettäisten vaalien tulokset, ja sen aseistettu siipi taisteli matalan tason konfliktissa hallituksen joukkoja vastaan, joka jatkui aselevon allekirjoittamiseen asti vuonna 2016. Sadat tuhannet ihmiset ovat sittemmin joutuneet siirtymään maan sisällä meneillään olevan islamistisen kapinan vuoksi. Mosambik kamppailee myös korruption kanssa, ja siitä sekä muista arkaluonteisista aiheista raportoivat toimittajat ovat vaarassa joutua väkivaltaisiin hyökkäyksiin.[58]

Aluejako ja suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosambik jakaantuu kymmeneen maakuntaan

Mosambik jakautuu 10 maakuntaan eli provinssiin, ja lisäksi pääkaupunki Maputolla on maakunnan asema. Provinssit jakautuvat piirikuntiin,[59] jotka jakautuvat edelleen paikkakuntiin (port. Postos).

Useimmat maakuntien rajat periytyvät siirtomaakaudelta. Vuonna 1892 maa oli jaettu Sambesi-jokea myöten kahtia: Moçambiqueen ja Lourenço Marquesin alueeseen. Moçambique muodostui Cabo Delgadosta (joka oli entinen Niassa Companyn hallintoalue), Moçambiquesta ja Zambeziasta, josta vuonna 1902 erotettiin Teten alue. Eteläosa oli jaettu Lourenço Marquesiin, Inhambaneen, Gazaan, Manicaan ja Sofalaan, joka puolestaan muodostui entisestä Mozambique Companyn alueesta.[60]

Maakunnat toimivat presidentin- ja parlamenttivaaleissa vaalipiireinä.[61] Vuoden 2004 perustuslaissa niille määriteltiin myös oma paikallisvaaleilla valittava hallintoelin, eräänlainen maakuntavaltuusto (port. Assembleias Provinciais), mutta sillä on hyvin vähäiset valtaoikeudet. Valtuusto voi vain hyväksyä (tai hylätä) maakuntahallituksen laatiman budjetin, ja rajoitetusti seurata sen toteutumista. Valtuusto kokoontuu kahdesti vuodessa, kymmenen päivän istuntokaudelle kerrallaan.[62]

Maakunta Väkiluku 2019[63] Pääkaupunki Nro kartassa Pinta-ala (km2)[63]
Niassa 1 933 505 Lichinga 8 129 056
Cabo Delgado 2 455 072 Pemba 1 82 625
Nampula 6 036 169 Nampula 7 81 606
Zambezia 5 428 110 Quelimane 11 105 008
Tete 2 813 229 Tete 10 100 724
Manica 2 056 037 Chimoio 4 61 661
Sofala 2 388 902 Beira 9 68 018
Inhambane 1 516 442 Inhambane 3 68 615
Gaza 1 436 844 Xai-Xai 2 75 709
Maputo 2 131 384 Matola 6 26 058
Maputo (kaupunki) 1 122 607 - 5 300
Katso myös: Mosambikin piirit

Vuonna 2014 Mosambikin suurimmat kaupungit olivat:[64]

  1. Maputo 1,2 miljoonaa asukasta
  2. Matola 893 000
  3. Nampula 605 800
  4. Beira 459 400
  5. Chimoio 304 900
  6. Nacala 238 000
  7. Quelimane 236 000

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin talous kasvoi huomattavan nopeasti sisällissodan jälkeen. Vuosien 1993–2015 välillä kasvu oli 8,4 prosenttia vuodessa. Kasvu on kuitenkin hidastunut sen jälkeen, ja vuonna 2018 kasvu oli 3,3 prosenttia. Kansainvälinen valuuttarahaston mukan trendiin ovat vaikuttaneet eräiden tuotteiden maailman markkinahinnat, vaikeat sääolosuhteet ja keväällä 2016 tapahtuneet lainaepäselvyydet.[65] Nämä ”piilotetut lainat” johtivat ulkomaalaisen avun takaisinvetämiseen, valuutan arvon alenemiseen, ruoanhinnan räjähdysmäiseen kasvuun ja kotitalouksien kulutuksen vähenemiseen.[66]

Mosambikin talous on vahvasti sidottu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja maatalousektoriin. Jälkimmäinen tuottaa noin 24 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta se työllistää yli 70 prosenttia työväestä. Maatalous on pääosin omavaraisviljelyä, ja se on todella herkkä sään ääri-ilmiöille. Mosambik on yksi Afrikan pahiten hirmumyrskyistä, kuivuuksista ja tulvista kärsivistä valtioista.[67]

Mosambikin valuutta on metical, joka korvasi escudon vuonna 1980. Metical jakautuu sataan centavoon.[68]

Luonnonvarat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maputon satama vuonna 2006

Mosambikilla on varsin laajasti luonnonvaroja, joita on pystytty hyödyntämään laajamittaisesti vasta vuoden 1992 rauhan jälkeen.[69] Maasta on löydetty taloudellisti kannattavia varantoja muun muassa kivihiiltä, grafiittia, rautamalmia, titaania, apatiittia, marmoria, bentoniittia, bauksiitti, kaoliniittia, kuparia, kultaa, rubiineja ja tantaalia.[70]

Mosambikin hyödyntämättömät kivihiilivarat ovat maailman suurimpiin kuuluvia, ja brasilialainen Vale ja muut yhtiöt ovat investoineet koksikivihiilikaivoksiin Moatizen piirissä, josta ensimmäinen kuljetus lähti vuonna 2011. Kultavarantojen hyödyntäminen on ollut hidasta, vaikka se on saanut 2010-luvulla monia sijoittajia. Pääosan kaivuusta tekevät kuitenkin epäviralliset kaivajat.[70] Eteläafrikkalainen Sasol puolestaan alkoi ensimmäisenä tuottamaan maakaasua Inhambanen maakunnassa, mistä se kuljetetaan kaasuputkia pitkin Etelä-Afrikkaan.[71] Cabo Delgadon edustalta löydettyjen maakaasuvarantojen ansiosta jotkut ovat arvioineet, että Mosambikista voi tulla 2020-luvulla yksi maailman kymmenestä suurimmasta nesteytetyn maakaasun tuottajista. Pohjoisosien maakaasulöytöjen hyödyntämistä on kuitenkin hidastanut siellä toimivat islamistit.[72]

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Öljyjatropajoja josta valmistetaan saippuaa, tuhoeläinten karkotetta sekä lamppu- ja moottoriöljyjä.

Suuri osa Mosambikin väestöstä elää maaseudulla ja lähinnä omavaraisviljelystä.[5] Tuotantomäärältään suurin maataloustuote on maniokki ja viljelysalaltaan suurin on maissi. Muita keskeisiä maataloustuotteita ovat sokeriruoko, puuvilla, maapähkinä, durra, tupakki, cashew-pähkinä, riisi ja sitrushedelmät.[73] Maan vilja-aitaksi kutsutaan Gazan maakuntaa, ja erityisesti riisin viljely keskittyy Limpopon laaksoon. Inhambanessa kasvatetaan mandariineja, Manicassa ja Maputossa myös muita hedelmiä ja vihanneksia. Zambeziassa kasvaa paljon kookospalmuja ja teetä.[74]

Arviolta 80 % maan väestöstä turvautuu kotitarveviljelyyn ja -kalastukseen. Mosambik ei kuitenkaan ole ruuantuotannon suhteen omavarainen.[75] Tsetsekärpänen estää monilla alueilla lihakarjankasvatuksen, koska se levittää unitautia.[20]

Turismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auringonnousu Ponta do Ouron rannalla

Ennen sisällissotaa Mosambik oli yksi eteläisen Afrikan suosituimmista turistikohteista. Tuhannet eteläafrikkalaiset ja rhodesialaiset turistit vierailivat Etelä-Mosambikin rannoilla ja eteläisen rannikon saarilla. Gorongosan kansallispuisto oli yksi alueen tärkeimmistä turistikohteista. Turismi kuitenkin loppui itsenäistymisen ja sisällissodan puhkeamisen vuoksi. Vuonna 1972 maassa vieraili 292 000 matkustajaa, mutta vuonna 1981 vierailijoita oli vain 1000. Mosambikin rauhoituttua turismi oli maan nopeimmin kasvava teollisuuden ala 1990-luvun lopulla. Maahan nimitettiin turismiministeri vuoden 1999 vaalien jälkeen.[75]

Ulkomaankauppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan bruttokansantuotteesta poikkeuksellisen suuri osa koostuu viennistä, joka on kapea-alaista. Valtio pyrkii tuilla monipuolistamaan vientiä.[76] Vuonna 2008 Mozalin alumiinisulatossa tuotettu alumiini oli maan selvästi suurin vientituote. Mozal tuotti Mosambikin ulkomaanviennistä peräti 54,7 prosenttia. Mozalin tuotteiden yhteisarvo vientiin oli 1,48 miljardia dollaria 2008. Toiseksi suurin vientituote oli Cahora Bassan vesivoimalassa tuotettu sähkö, jota vietiin ulkomaille 221,2 miljoonan dollarin arvosta. Seuraavaksi suurimmat vientituotteet olivat maakaasu (152 miljoonaa), tupakka (132,1 miljoonaa), sokeri (71,4 miljoonaa).[77]

Vuonna 2015 Mosambikin vienti tuotti 3,413 miljardia dollaria, kun tuontiin käytettiin 8,334 miljardia. Ulkomaankauppa oli siis melkein viisi miljardia alijäämäistä. Viennistä peräti 28,5 prosenttia suuntautui Alankomaihin. Seuraavaksi suurimmat vientikohteet olivat Etelä-Afrikan tasavalta, Intia, Singapore ja Britannia. Tuonnista puolestaan 28,8 prosenttia tuli Etelä-Afrikasta. Seuraavaksi suurimmat tuontikumppanit olivat Kiina, Bahrain, Alankomaat ja Portugali.[78]

Kehityksen haasteet ja kehitysyhteistyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaivo Nivalin kylässä Nampulan maakunnassa.

2000-luvun talouskasvusta huolimatta Mosambik on maailman köyhimpiä valtioita, ja esimerkiksi vuonna 2019 sen inhimillisen kehityksen indeksi oli 0,456. Sijoitus oli 181:s.[67][79] Vuodesta 1980 vuoteen 2007 Mosambikin HDI oli kuitenkin noussut vuosittain 1,34 % arvosta 0,280 nykyiseen lukemaan 0,402.[80]

Mosambik on onnistunut vähentämään köyhyysastettansa. Vuodesta 1997 vuoteen 2015 köyhyysaste oli vähentynyt 69,7 prosentista 46,1 prosenttiin. 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla köyhyys on taas kasvanut, varsinkin maaseudulla. Mosambikin hallituksen mukaan vuonna 2019 köyhyydessä eli 55 prosenttia kansasta. Köyhyys on keskittynyt erityisesti maaseudulle, eikä ero maaseudun ja kaupunkien välillä ole edes pienememässä. Kaupungistunut Etelä-Mosambik onkin huomattavasti varakkaampi kuin maaseutuvaltainen pohjoinen.[66]

Mosambik onnistui vuonna 2015 saavuttamaan YK:n vuosituhattavoitteista nälän puolittamisen. Siitä huolimatta maassa on vakavia haasteita ruokaturvan suhteen. Kroonisesta ruokaturvattomuudesta kärsii 24 prosenttia ja aliravitsemuksesta 25 prosenttia kansasta. Virheravitsemuksesta kärsii 43 prosenttia alle 5-vuotiaista.[81]

Hyvästä kehityksestä huolimatta Mosambik on riippuvainen ulkoisesta kehitysavusta, jota se saa myös Suomelta. Suomen tuki Mosambikissa on suunnattu koulutukseen ja maaseudun kehittämiseen ja demokratian edistämiseen.[82] Aikaisempaa tukea metsäohjelmalle leikattiin vuonna 2012 väärinkäytösten takia.[83]

Kehitysyhteistyöllä on saavutettu hyviä tuloksia terveyssektorilla. Rokotusohjelmat ovat johtaneet lapsikuolleisuuden vähenemiseen. Myös malariatapauksia on aiempaa vähemmän, ja puhtaan juomaveden saatavuus on parantunut. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan malaria ja HIV/AIDS vähentävät Mosambikin bruttokansantuotteen kasvua noin prosenttiyksikön vuodessa.[84][85]

Taloushistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aikana Mosambik oli Afrikan neljänneksi teollistunein maa. Itsenäistymisen jälkeen maan teollisuus kuitenkin pysähtyi lähes täysin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, koska lähes kaikki valkoiset lähtivät maasta ja Frelimon talouspolitiikan suunnasta ei ollut varmuutta. Monet yrittäjät jättivät yrityksensä ja tuhosivat koneet lähtiessään. Valkoisen väestön lähtiessä maa menetti koulutetun työvoiman, pääoman ja yritysten johdon. Tilanne pysyi tällaisena aina 1980-luvun lopulle, kunnes 1990-luvulla Frelimo aloitti taloudelliset uudistukset ja yksityistämisen. Yksityiset sijoittajat ostivat valtiolta satoja yrityksiä 1990-luvulla. Osa investoinneista kuitenkin epäonnistui aikaisempien virheiden takia.[75]

Sisällissodan aikana maan talous oli vaikeuksissa työvoimapulan ja Frelimon jäykän suunnitelma­talouden vuoksi. Sisällissodan päättymisen jälkeen maataloustuotanto kääntyi nousuun. Frelimo siirtyi markkina­talouden suuntaan ja yksityisti tuotantolaitoksia useilla tärkeillä teollisuuden aloilla. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki vapauttivat Mosambikin kahdesta kolmasosasta maan valtionvelasta vuonna 1999. Tämä enteili hyvää talouden kasvulle, mutta vuoden 2000 tulvissa tuhoutui yli 100 000 hehtaarin sato, yli 40 000 kotieläintä kuoli ja infrastruktuuri kärsi pahoin.[75]

Maan kaivannaisvarat tunnettiin huonosti siirtomaa-ajalla. Onkin arvioitu, että Mosambikissa suoritettiin enemmän geologisia tutkimuksia vuosien 1977–1983 välillä kuin ajanjaksoa edeltäneiden sadan vuoden aikana. Tutkimuksissa löydettiin rikkaat kivihiili-, suola-, rautamalmi- ja fosfaattiesiintymät. Lisäksi löydettiin kultaa, tantaalia, kromia, kuparia, bauksiittia, nikkeliä ja muita kaivannaisia. Vuonna 1999 Gazan alueelta löydettiin maailman suurin titaaniesiintymä. Lisäksi Mosambikista on löydetty maakaasua esimerkiksi Cabo Delgadon maakunnan pohjoisosista rannikon edustalta. Näitä luonnonvaroja ei kuitenkaan voida hyödyntää ilman mittavia ulkomaalaisia investointeja.[75][86] Vuoteen 2019 mennessä esimerkiksi ranskalainen öljy-yhtiö total oli tehnyt jo 20 miljardin euron suuruiset investointipäätökset maakaasuvarojen jalostamiseksi.[86] Teten provinssista on löydetty malmeja ja teollisuusmineraaleja kuten kivihiiltä, kultaa, rautaa ja fluoriittia. Cabo Delgadossa taas tuotetaan marmoria.[87]

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1992 Mosambik oli yksi maailman köyhimmistä maista. Vuoden 1997 jälkeen Mosambikin talous lähti kasvuun.[5] Vuonna 2015 Mosambikin bruttokansantuote oli maan tilastokeskuksen mukaan 601 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden.[3] Vielä 1980-luvun puolivälissä se oli ollut 120 dollaria.[53] IMF tarkkailee maan taloutta, joka on ollut hyvässä kasvussa; myös inflaatio on laskenut.[76] Vuosina 2003–2013 talous kasvoi 6–8 prosenttia vuodessa, mikä on Afrikan nopeimpia talouskasvulukuja.[5]

Maailmanpankin rahoituksella perustettu Mozalin alumiinisulattamo valmistui vuonna 2000, ja sitä laajennettiin 2003. Tämä yksittäinen projekti tuotti alkuvuosinaan 3 % kansantuotteesta ja 5-10 % talouskasvusta. Se toi myös tärkeää ulkomaanvaluuttaa.[5][88] Toisaalta Mosambik on syyttänyt Maailmanpankkia cashew-pähkinöiden tuotannon romahduksesta: kun maa lopetti maataloustuet, se hävisi kilpailussa tukiaisia jatkaville länsimaille.[89]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin tieverkko on 30 983 kilometriä pitkä. Pääteiden pituus on 6 395 kilometriä, ja päällystettyjä teitä on 7 265 kilometrin verran.[90] Sisämaakaupungeista rannikkokaupunkeihin vievät tiet ovat huonossa kunnossa, ja matka kestää usein kauan. Maassa toimii useita yksityisiä linja-autoyhtiöitä, jotka liikennöivät päivittäin. Mosambikilaisten keskuudessa suosittu liikennemuoto on niin sanottu chapa, kuorma-auto, johon on asennettu matkustajia varten penkit.[91]

Mosambikissa on rautateitä yhteensä lähes 4 800 kilometriä.[5] Ne rakennettiin siirtomaa-aikana tuomaan tarvikkeita sisämaasta Intian valtameren satamakaupunkeihin. Rautatiet kärsivät pahoin sisällissodan aikana, eikä maan eri osien välillä ole toimivaa yhteyttä. Myös tulvat ovat aiheuttaneet pitkiä katkoja rautatieliikenteessä. Pohjoisin osa rataverkostoa yhdistää Nacalan satamakaupungin Malawiin, jolla ei ole omia satamia.[92] Vanhin rataosa on maan keskiosissa, ja se palvelee Beiran satamaa. Siihen kuuluu 600-kilometrinen Senan rata ja 300-kilometrinen Machipanda-rata.[93] Eteläisin osa yhdistyy Swazimaan ja Zimbabwen rautateihin, ja sen satamapaikkoja ovat Maputo ja Matola.[94] Maputon satama on Kaakkois-Afrikan vilkkain, ja sen kautta Mosambikin naapurimaat vievät tavaroita ja raakamateriaalia ulkomaille.[91]

Mosambikissa on 21 lentokenttää, joiden kiitotie on päällystetty.[5] Kentistä kahdeksan on varustettu mittarilentolähestymisten (IFR) vaatimin laittein. Viidellä toimii tulli, joten ne soveltuvat siltä osin kansainväliseen liikenteeseen: Beira, Maputo, Nampula, Pemba ja Vilankulu.[95]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestötiedot
vuonna 2019/2015
Väestönkasvu 2,6[2] %
Syntyvyys 37,9[2] / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 12,4[2] / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 54,5[96]
Lapsikuolleisuus 68,6[96] / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -2[5] / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 11,1[5] %
Lukutaitoisia 61,0[2] % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 16,9 (2014)[5] vuotta
0–14-vuotiaat 44,9[97]
15–64-vuotiaat 52,1[97]
65 vuotta täyttäneet 3,0[97]

Mosambikissa asui vuonna 2019 maan tilastokeskuksen mukaan 29 318 301 ihmistä.[63] Etnisesti Mosambikin väestö koostuu lukuisista afrikkalaisista kansoista. Muita kuin afrikkalaisia on vain prosentin verran. Afrikkalaiset edustavat noin 200 eri etnistä ryhmää. Etninen hajanaisuus on peräisin kolmesta suuresta muuttoliikkeestä. Ensin vuoden 1000 paikkeilla bantuekspansio toi kymmeniä banturyhmiä maahan lännestä ja pohjoisesta. Toiseksi 1800-luvun alkupuolella mfecaneliikkeen aikana maahan muutti etelästä ihmisiä, jotka pakenivat nykyisen Etelä-Afrikan alueelta zulujen valtakunnan väkivaltaista laajenemista. Kolmas, hajanainen muuttoliike on tuonut rannikolle viimeisten 500 vuoden aikana arabeja, persialaisia, intialaisia ja portugalilaisia.[98]

Makuat ja lomwet ovat tärkeimmät ryhmät pohjoisessa. Senat ja ndaut ovat enemmistönä Sambesin laaksossa, ja maan eteläosissa asuu pääosin tsonga- ja shangaan-kansaa. Šonat ovat enemmistönä Sofalan ja Manican maakunnissa.[99] Sambesi jakaa maan etniset ryhmät karkeasti kahteen osaan. Pohjoiset kansat ovat matrilineaarisia ja eteläiset patrilineaarisia. Monet pohjoisistakin ryhmittymistä on kuitenkin 1900-luvun aikana muuttaneet tapojaan patrilineaariseen ja virilokaaliseen suuntaan.[100]

Maputon katedraali.

Perustuslain mukaan Mosambikissa on uskonnonvapaus. Se myös toteutuu suhteellisen hyvin.[49] Noin puolet väestöstä on kristittyjä. Vuoden 2017 tietojen mukaan katolisia oli 27,2 prosenttia, Siionin kristittyjä 15,6 prosenttia ja evankelikaalisia tai helluntailaisia 15,6 prosenttia. Muslimien osuus oli 18,9 prosenttia. Muslimeita on käytännössä kaikissa suurissa kaupungeissa, mutta muslimienemmistöisiä alueita on vain pohjoisessa.[100] Uskonnotomia oli vuoden 2007 väestönlaskennassa 18 prosenttia väestöstä. Uskonnolliset johtajat arvioivat, että suuri osa uskonnottomiksi lasketuista harjoittaa perinteisiä animistisia uskontoja, joille ei ollut omaa vaihtoehtoa väestönlaskentalomakkeessa. Myös kristittyjen ja muslimien uskonnonharjoittamiseen on sulautunut paikallisia perinteitä ja rituaaleja.[101]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat asukkaat puhuvat äidinkielenään paikallisia kieliä. Kaikkiaan maassa lasketaan puhuttavan 18 bantu­kieltä ja useita murteita.[102] Jos kielet jaetaan neljään pääryhmään, makhuwan eli makuan ja sen murteiden puhujia on noin 40 %, tsongan puhujia lähes 20 %, kun taas njandžaa ja šonaa puhuu kumpaakin noin kymmenen prosenttia väestöstä.[103] Virallinen kieli on portugali, jota puhuu äidinkielenään 8,8 % ja toisena kielenään 27 % väestöstä.[5] Arabit, kiinalaiset ja intialaiset puhuvat omia kieliään ja käyttävät portugalia vasta toisena kielenään. Koulutetuimmat mosambikilaiset puhuvat myös englantia, jota opetetaan koulussa toisena tai kolmantena kielenä ja käytetään yritysmaailmassa. Yliopistossa englanti ja portugali ovat pakollisia oppiaineita, ranska valinnainen tietyillä linjoilla.[104]

Kansanterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maputon keskussairaala

HIV/AIDS on maassa vakava kansanterveysongelma, n. 11 prosenttia aikuisväestöstä arvioidaan olevan HIV-positiivisia (2020 tilanne).[5] Sen seurauksena tuberkuloosi on myös yleistymässä. Lääkityksen epäsäännöllisyyden takia tuberkuloosista on kehittynyt myös kantoja, jotka eivät reagoi lääkkeisiin.[105]

Muita tarttuvia tauteja ovat kolera ja muut bakteerien ja alkueläimien aiheuttamat vatsainfektiot, A-hepatiitti, lavantauti, malaria, rutto, skistosomiaasi ja vesikauhu eli rabies.[5] Koleraa on esiintynyt maassa säännöllisesti vuodesta 1973 alkaen. Kevään 2009 sadekaudella koettiin erityisen paha epidemia, jossa kuoli ainakin 157 ja sairastui 12 000 henkeä.[106] 2019 hirmumyrkyn sateiden jälkeen tuli uusi epidemia ja aloitettiin laaja rokotuskampanja. Sen jälkeenkin on nähty epidemioita.[107]

Yleisimmät syöpätaudit Mosambikissa ovat Kaposin sarkooma, kohdunkaulan syöpä, lymfooma, silmäsyöpä ja rintasyöpä.[108] Myös maksasyöpä on Mosambikissa huomattavan yleistä. Arvioitu päivittäinen aflatoksiinin saanti on myös huomattavan korkea; mistään maasta ei ole raportoitu korkeampaa (1974).[109] Aflaktosiinin ja maksasyövän välinen yhteys on havaittu useissa tutkimuksissa.[110] Mosambikissa sairaus on kuutisentoista kertaa yleisempi kuin Yhdysvalloissa.[111]

Maamiinat olivat sisällissodan jälkeen pitkään suuri ongelma, mutta vuonna 2015 maa julistettiin miinattomaksi. Mosambikissa raivattiin sodan jälkeen kaikkiaan 171 000 miinaa. Niihin oli kuollut vuoteen 2013 mennessä noin 2 500 ihmistä, ja ne myös vaikeuttivat maan taloutta.[112]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulu Maputossa

Mosambikin tilastokeskuksen mukaan 39 prosenttia kansasta on lukutaidotonta.[2] Sukupuolten väliset erot lukutaidossa ovat suuret: lukutaidottomuus on kaksi kertaa niin yleistä naisilla kuin miehillä. Maaseudulla lukutaidottomia oli puolestaan 57 prosenttia kansasta, kun kaupungeissa 23 prosenttia ei osannut lukea.[113]

Koska siirtomaakaudella koulutukseen ei kiinnitetty huomiota, maan itsenäistymisen jälkeen yli 90 % väestöstä oli lukutaidottomia. Opetussektorin valtavissa haasteissa on 1990- ja 2000-luvun aikana tehty suuria edistysaskeleita. Vuosina 1997–2003 peruskoulun aloitti jo yli puolet kouluikäisistä lapsista.[84] Koulutukseen osallistumisaste on kasvanut edelleen 2000-luvun aikana, ja vuonna 2019 enää yli 140 000 lasta ei käynyt koulua. Vuonna 2011 lapsia koulun ulkopuolella oli vielä melkein 600 000. Toiselle asteelle vuonna 2017 osallistui 35 prosenttia ja korkeakoulutukseen vuonna 2018 seitsemän prosenttia opiskelijoista. Vuonna 2010 toiselle asteelle oli edennyt 25 prosenttia ja korkeakouluun 4,5 prosenttia.[114]

Koulutus on ollut pääsääntöisesti portugalinkielistä, mutta vuodesta 2004 alkaen on kielellisesti yhtenäisillä alueilla lisätty äidinkielen opintoja peruskoulun kahdelle alimmalle luokalle. Peruskoulutus, ensimmäiset seitsemän vuotta, on ilmaista ja pakollista.[102]

Eduardo Mondlane -yliopisto Maputossa on maan vanhin yliopisto. Se avattiin vuonna 1969.[115] Sen lisäksi merkittäviä yliopistoja ovat Universidade Pedagogica ja katolinen yliopisto (Universidade Catolica de Mocambique). Universidade Pedagogican pääpaikka on Maputossa, mutta se järjestää opetusta myös yhdeksässä muussa kaupungissa. Siinä on kuusi tiedekuntaa.[116] Katolinen yliopisto pitää päämajaansa Beirassa mutta toimii myös kuudella muulla paikkakunnalla.[117]

Kulttuuri ja media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen mosambikilainen asuinrakennus

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savimajoja Vilankulossa

Perinteisimmät rakennukset tehdään paikallisista aineista: savesta, puusta ja ruohosta. Saviseinäiset talot ovat useimmiten pyöreitä, joskus nelikulmaisia, ja niissä on yhdestä kolmeen huonetta. Oksista ja puunrungoista tehdyt kattotuolit kannattelevat ruokokattoa, jonka leveät räystäät luovat varjoisan ulkoterassin talon joka puolelle. Räystäät myös suojaavat käsittelemättömiä seiniä. Seiniä saatetaan koristella luonnonväreillä maalatuilla kuvioilla.[118] Kaupungeissa eurooppalaisvaikutteiset rakennukset muodostavat ”sementtikaupungin” (port. cidade de cimento) kun taas afrikkalaismallisten talojen kaupunginosaa kutsutaan ruokokattokaupungiksi. port. cidade de caniço.[119] Monet siirtomaa-aikana tehdyt rakennukset ovat tuhoutuneet sotien aikana, mutta paikoin, etenkin Pembassa ja Mosambikinsaarella on säilynyt jäänteitä lähes 400 vuotta vanhasta arkkitehtuurista.[120][121]

Kulttuuripolitiikka ja perinteiset taidemuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Makondejen perinteisiä puuveistoksia.

Frelimon kulttuuripolitiikka suosi kirjallisuuden sijasta tanssia, musiikkia, laulua ja kuvataidetta, sillä niitä pidettiin selvemmin perinteisinä taidemuotoina.[122] Maputoon perustettiin pian vuonna 1975 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen taidekeskus Centro de Estudos Culturais in Maputo, jossa kehittyi omaleimaista modernia kuvataidetta.[123] Samoihin aikoihin hallitus perusti myös Kansallisen elokuvainstituutin (INC), jota ei kuitenkaan enää ole.[124] Yksi ensimmäisistä itsenäistymisen jälkeen perustetuista kulttuurilaitoksista on Kansallinen tanssiryhmä CNCD (port. Companhia Nacional de Canto e Danca de Mocambique). Siinä on noin 50 jäsentä. Ryhmä esiintyy vuodessa yli 300 kertaa sekä eri maakunnissa että ulkomaankiertueilla. Se yhdistää modernia tanssia eri etnisten ryhmien perinteisiin kansantansseihin.[125] CNCD aloitti harrastajaryhmänä mutta koostuu nykyisin ammattilaisesiintyjistä.[126]

Mosambik tunnetaan perinteisistä puu- ja norsunluuveistoksistaan. Maan tunnetuin kuvanveistäjä on Alberto Chissano. Erityisesti Cabo Delgadon alueella elävän makonde-heimon perinteisiin kuuluvat symboliset, taidokkaat puuveistokset. Tunnetuin nuorista makondeveistäjistä on Nkatunge. Maalaustaiteilijoista maineikkain on Malangatana. Muita tunnettuja taiteilijoita ovat Euroopassakin näyttelyitä pitäneet Bertina Lopes ja Roberto Chichorro.[127][128][129]

Mosambikilainen musiikki on usein portugalilaisvaikutteista. Yleisin nykymusiikin tyylilaji on marrabenta. Suosittuja yhtyeitä ovat muun muassa Ghorwane,[130] Mabulu, Eyuphuro, ja Kapa Dêch.

Ruotsalainen kirjailija Henning Mankell on viettänyt vuodesta 1986 alkaen puolet ajastaan Mosambikissa, missä hän on Teatro Avenida -nimisen teatterin taiteellinen johtaja.[131]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin kirjallisuus keskittyi siirtomaa-aikana käsittelemään kansallismielisiä aiheita. Tämän vaiheen merkittävimmät kirjailijat olivat Rui de Noronha ja Noémia de Sousa. José Craveirinha alkoi käsitellä 1940-luvulla runoissaan mosambikilaisten yhteiskunnallista todellisuutta ja yllytti kapinointiin. Häntä pidetään nykyään Mosambikin tärkeimpänä runoilijana.[127] José Craveirinha sai Camões-palkinnon vuonna 1991.[132]

Itsenäisyystaistelun aikana Frelimon sissit kirjoittivat taistelustaan runoja. Yksi parhaista tämän vaiheen runoilijoista oli Marcelino dos Santos. Itsenäisyystaistelua seurasi sisällissota, jonka aikana uusina kirjailijoina nousivat esiin Mia Couto, Ungulani Ba Ka Khosa, Heliodoro Babtista ja Eduardo White. Couto on edelleen tärkeä toimija Mosambikin kirjallisuuspiireissä ja hyvin tunnettu portugalinkielisissä maissa. Mia Couton romaaneja on käännetty useille kielille, myös suomeksi. Nykyisistä kirjailijoista merkittäviä ovat myös Lília Momplé ja Paulina Chiziane, jonka Balada de Amor ao Vento oli ensimmäinen julkaistu mosambikilaisen naisen kirjoittama romaani. Muita kirjailijoita ovat João dos Santos Albasini, Heliodoro dos Santos Baptista, Rui Knopfli, Luís Bernardo Honwana ja Noémia de Sousa.[127][132]

Useimmat mosambikilaiset kirjailijat ja runoilijat kirjoittavat portugaliksi. Maassa julkaistaan vuosittain vain noin 20 kirjaa, ja painokset ovat useimmiten vain muutamia satoja.[122]

Ruoka ja alkoholikulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisia jauhamassa riisiä isoissa mortteleissa

Perinteinen mosambikilainen ruoka koostuu paksusta viljapuurosta, joka muistuttaa rakenteeltaan perunasosetta. Siihen voidaan käyttää jauhettua riisiä, maissia tai maniokkia. Lisukkeena on kastiketta, johon käytetään vihanneksia, papuja tai pähkinöitä ja joskus kanaa. Myös hirssiä ja bataattia kasvatetaan kotitarpeiksi.[133][134] Rannikolla käytetään luonnollisesti myös kalaa ja äyriäisiä. Portugalilaisten vaikutus näkyy viinin, myös portviinin, käytössä ruoanlaitossa.[135]

Mosambikissa juodaan alle kaksi litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Noin 23 % vuosittaisista auto-onnettomuuksista johtuu rattijuopumuksesta.[136]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäisen lukutaidon takia televisio ja radio ovat tärkeimmät joukkotiedotusvälineet. Maassa ilmestyy kuitenkin kaksi päivittäistä sanomalehteä, valtion osittain omistama Notícias ja yksityinen Diario de Mocambique. Valtiollinen radiokanava Antena Nacional on useimpien mosambikilaisten pääasiallinen tiedonsaantikanava. Kaupungeissa katsotaan televisiota: valtiollinen TVM ja yksityinen STM ovat tärkeimmät omat kanavat, ja myös portugalilainen RTP Africa ja brasilialaisten omistama TV Miramar saavat paljon katsojia.[137]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen mosambikilainen kalastusalus

Mosambikin ainoa olympiamitalisti on yleisurheilija Maria Mutola. Hän saavutti 800 metrin juoksussa pronssia Atlantassa 1996 ja kultaa Sydneyssä 2000.[138] Mosambik on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin vuodesta 1980.[139]

Mosambikin suosituimmat urheilulajit ovat jalkapallo, koripallo ja kriketti, joita monet mosambikilaiset harrastavat. Mosambikin kuuluisin koripalloilija on naisten NBA:ssakin pelannut Clarisse Machanguana.[140]

Jalkapallon ylin sarjataso Mosambikissa on Moçambola.[141] Mosambikin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen.[142] Afrikan-mestaruuskilpailussa se on päässyt lopputurnaukseen neljästi ja karsiutunut aina alkulohkoissa.[143][144][145][146] Portugalin maajoukkueessa pelannut mosambikilaissyntyinen Eusébio oli vuoden 1966 jalkapallon MM-kilpailujen paras maalintekijä.[147]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anuário Estatístico 2015. Instituto Nacional de Estatística, 2016. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.10.2016). (portugaliksi, englanniksi)
  • Anuário Estatístico 2019. Instituto Nacional de Estatística, 2020. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.10.2016). (portugaliksi, englanniksi)
  • Briggs, Philip: Mozambique, 4th: The Bradt Travel Guide. Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 9781841621777 Google Books. (englanniksi)
  • Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7
  • King, David C.: Mozambique. Marshall Cavendish, 2007. Google Books (viitattu 29.11. 2009). (englanniksi)
  • Sheldon, Kathleen Eddy & Penvenne, Jeanne Marie: Mozambique Encyclopædia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  • Streissguth, Thomas: Mozambique in Pictures. Twenty-First Century Books, 2009. Google Books (viitattu 9.12. 2009). (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Anuário Estatístico 2015, s. 12.
  2. ↑ a b c d e f Anuário Estatístico 2019, s. 4.
  3. ↑ a b c Anuário Estatístico 2015, s. 106.
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Mozambique CIA Factbook. Viitattu 16.9.2021.
  6. ↑ a b c d e Timeline: Mozambique BBC
  7. ↑ Mozambique leads southern Africa in energy resources 2008. Souvereign Publications. Arkistoitu 21.10.2009. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  8. ↑ The Cahora Bassa Dam, Mozambique WWF. Arkistoitu 17.3.2010. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Machado Z: Watching the Water Flow Away 23.10.2009. Inter Press Service IPS. Arkistoitu 28.10.2009. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  10. ↑ 76126 Fear of more flooding to come 7.1.2008. IRIN. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  11. ↑ King, s. 11
  12. ↑ Signing of Japanese ODA Loan Agreement with the Republic of Mozambique 7.3.2013. Japan International Cooperation Agency. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 8.9.2014.
  13. ↑ a b c Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 345. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  14. ↑ Facta – Tietosanakirja, s. 508. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9
  15. ↑ About the Great Limpopo Transfrontier Park Peace Park. Arkistoitu 26.8.2007. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  16. ↑ O Parque Nacional do Limpopo Limpopo National Park (PNL). Arkistoitu 16.1.2021. Viitattu 28.11.2009. (portugaliksi)
  17. ↑ Quirimbas Archipelago Island Safari. Arkistoitu 11.12.2009. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Bazaruto Archipelago Island Safari. Arkistoitu 31.1.2010. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Tentative lists: The Quirimbas Archipelago Unesco. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Maailma tänään, s. 14-15. (Eteläinen Afrikka) Tieteen kuvalehden kirjasto, 1996. ISBN 87-427-0812-5
  21. ↑ Maailma nyt, s. 122-125. (Eteläinen Afrikka) Weilin+Göös, 1993. ISBN 951-35-4925-9
  22. ↑ Mozambique – Geological Outline University of Guelph. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Many New Species Discovered In Hidden Mozambique Oasis With Help Of Google Earth 2009. ScienceDaily. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  24. ↑ List of Birds in Mozambique Birds of the World. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b Mozambique. Environmental Profile Mongabay. Viitattu 21.11.2009.
  26. ↑ a b Fauna and Flora: Mozambique Easy Voyage. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  27. ↑ Support to the development and management of Niassa Reserve Fauna & Flora International / Wayback Archive. Arkistoitu 5.3.2010. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Six South African Elephants Make Their Home In Gorongosa Gorongosa National Park / Wayback Archive. Arkistoitu 23.7.2011. Viitattu 5.6.2014.
  29. ↑ Mozambique: Return of the wild to the fields of battle 2011. The Independent. Viitattu 5.6.2014.
  30. ↑ Mozambique Vegetation Go 2 Afrika. Arkistoitu 4.5.2009. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  31. ↑ Fatoyinbo et al: Landscape-scale extent, height, biomass, and carbon estimation of Mozambique's mangrove forests with Landsat ETM+ and Shuttle Radar Topography Mission elevation data AGU. Arkistoitu 11.5.2011. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Maputaland coastal forest mosaic WWF. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  33. ↑ Maputo, Mozambique BBC Weather. Viitattu 5.6.2014.
  34. ↑ a b Country Guides: Mozambique BBC Weather. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 5.6.2014.
  35. ↑ Mozambique: How disaster unfolded 2006. BBC. (englanniksi)
  36. ↑ Lang S.: Tulvasuojelu tepsii Mosambikissa – mutta kolera tappaa 19.5.2008. KEPA. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.12.2009.
  37. ↑ a b c d e Louis-John Havemann: History of Mozambique Mozambique Happenings. Arkistoitu 26.11.2009. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  38. ↑ a b c d e f Mary Fitzpatrick: Lonely Planet:Mozambique Travel Guide, s. 21–23. (2.painos) Lonely Planet Publications, 2007. ISBN 978-174059188-1 (englanniksi)
  39. ↑ a b c d e f g h Kiljunen, s. 271–271.
  40. ↑ Briggs, s. 17
  41. ↑ ONUMOZ 1996. United Nations. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  42. ↑ Comunidade dos Países de Língua Portuguesa 2004. Unesco. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  43. ↑ a b Encyclopædia Britannica.
  44. ↑ http://yle.fi/uutiset/mosambikille_uusi_presidentti__vaalikilpailija_piilotteli_vuoristossa/7588142
  45. ↑ Mozambique opposition files suit against "massive electoral fraud". France 24. 30.10.2019. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  46. ↑ Mozambique: An unexpected landslide, an expected crisis African Arguments. 14.11.2019. Viitattu 15.1.2020. (englanti)
  47. ↑ Stemming the Insurrection in Mozambique’s Cabo Delgado 11.6.2021. Crisis Group. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  48. ↑ Mozambique country profile 7.8.2021. BBC. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
  49. ↑ a b c Mozambique: Freedom in the World 2021 Country Report Freedom House. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Q&A: Mozambique goes to the polls 27.10.2009. BBC. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  51. ↑ BTI 2020 Country Report — Mozambique, s. 14–15.
  52. ↑ Member States: Mozambique SADC. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  53. ↑ a b Background Note: Mozambique (arkistoitu) 2011. US Department of State. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  54. ↑ Rwanda admitted to Commonwealth news.bbc.co.uk. 29.11.2009. Viitattu 6.3.2020. (englanti)
  55. ↑ Richard Clark: Capital punishment in the Commonwealth 1995–2009. Capital Punishment U.K.. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  56. ↑ Mozambique discovers its gay minority afrol News / Savana. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  57. ↑ Mozambique Global Gays. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  58. ↑ Mozambique: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Districts of Mozambique Statoids. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  60. ↑ Newitt M.D.D.: A history of Mozambique, s. 381. Indiana University Press, 1995. ISBN 978-025334006-1 (englanniksi)
  61. ↑ Electoral notes EISA. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  62. ↑ Frelimo victory confirmed 17.11.2009. Mosambikin Lontoon-suurlähetystö. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  63. ↑ a b c Anuário Estatístico 2019, s. 17.
  64. ↑ Principal Cities Citypopulation. Viitattu 4.6.2014.
  65. ↑ Mozambique: Politics, Economy, and U.S. Relations (PDF) 18.7.2019. Congressional Research Service. Arkistoitu 8.8.2021. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  66. ↑ a b Daniel, Egas: Poverty eradication in Mozambique: Progress and challenges amid COVID-19 16.10.2020. IGC. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  67. ↑ a b BTI 2020 Country Report — Mozambique, s. 18.
  68. ↑ Mozambique Metical Currency Converter. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  69. ↑ Penvenne & Sheldon: Mozambique: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  70. ↑ a b Mozambique-Mining Mozambique - Mining and Mineral Resources Privacy Shield Framework. The International Trade Administration. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  71. ↑ Mozambique-Oil-Gas Mozambique - Oil & Gas Privacy Shield Framework. The International Trade Administration. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  72. ↑ Neethling, Theo: Offshore gas finds offered major promise for Mozambique: what went wrong The Conversation. 30.3.2021. The Conversation Trust (UK) Limited. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  73. ↑ Anuário Estatístico 2015, s. 53.
  74. ↑ Provinces: Gaza, Inhambane, Manica, Zambezia (loput linkit sivun vasemmassa laidassa) Visit Mozambique. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  75. ↑ a b c d e Briggs, s. 19–22
  76. ↑ a b Lotta Valtonen: IMF: Mosambikin talous hyvällä mallilla Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.7.2013. Viitattu 5.12.2009.
  77. ↑ Mozambique: Mozal Still Dominates Exports allAfrica.com. 2.4.2009. Viitattu 20.12.2009. (englanniksi)
  78. ↑ Anuário Estatístico 2015, s. 78–81.
  79. ↑ Mozambique hdr.undp.org. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  80. ↑ HDI Report 2009 UNDP. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  81. ↑ Mozambique World Food Programme. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  82. ↑ Suomen kehitysyhteistyö Mosambikissa 2013. Suomen Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 4.6.2014.
  83. ↑ Väärinkäytökset veivät Suomen tuen Mosambikin metsäohjelmalta 2012. Kepa. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.6.2014.
  84. ↑ a b Mosambik nousee vähitellen köyhyydestä 2006. Global Finland. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 21.11.2009.
  85. ↑ IMF warns Mozambique on mounting AIDS crisis 2006. Reuters. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  86. ↑ a b About the Mozambique Liquefied Natural Gas Project (maakaasukentän sijainti ilmenee videon kartalta) mzlng.total.com. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
  87. ↑ Provinces: Tete, Cabo Delgado Visit Mozambique. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  88. ↑ Encouraging Investemnt and economic growth in Mozambique 2007. IDA & World Bank. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  89. ↑ Mozambique's lost cashew nut industry 2003. BBC. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  90. ↑ Anuário Estatístico 2015, s. 67–68.
  91. ↑ a b Streissguth, s. 62
  92. ↑ Railways back in business (Nacala railway serving Mozambique and Malawi resumes operations) African Business. 2003. Highbeam. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  93. ↑ 73230&theSitePK=40941&menuPK=228424&Projectid=P082618 Beira Railway Project web.worldbank.org. 2004. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  94. ↑ Maputo Corridor MCLI. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  95. ↑ Airports in Mozambique 2009. Air Broker Center International AB. Arkistoitu 28.3.2009. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  96. ↑ a b Anuário Estatístico 2019, s. 18.
  97. ↑ a b c Anuário Estatístico 2015, s. 19.
  98. ↑ King, s. 64
  99. ↑ King, s. 67
  100. ↑ a b Penvenne & Sheldon: Mozambique: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  101. ↑ Mozambique 2012 International Religious Freedom Report (pdf) United States Department of State. Viitattu 22.10.2016. (englanniksi)
  102. ↑ a b Education in Mozambique SACMEQ. Arkistoitu 23.3.2009. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  103. ↑ Gadelii K: Languages in Mozambique african.gu.se. 1981, 1999, 2001. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  104. ↑ Paasche, K.: Mozambique – higher education StateUniversity.com Education Encyclopedia. University of Phoenix. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  105. ↑ Tuberculosis Mozambique 2012. WHO. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 4.6.2014i. (englanniksi)
  106. ↑ 83638 Worst cholera outbreak in a long time IRIN. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  107. ↑ Cholera kills 55 persons in northern Mozambique- UNICEF Africa News. 24.2.2021. Viitattu 16.9.2021.
  108. ↑ Apca.co.ug: The Situation in Mozambique[vanhentunut linkki]
  109. ↑ Assembly of Life Sciences (U.S.). Committee on Diet, Nutrition, and Cancer: Diet, nutrition, and cancer, s. 236. National Academies, 1982. Teoksen verkkoversio.
  110. ↑ Jackson PE, Groopman JD.: Aflatoxin and liver cancer 1999. PubMed. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  111. ↑ Statistics And Causes Of Liver Cancer 2008. NetHealthBook. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  112. ↑ Gutiérrez, Pablo ym.: How Mozambique was cleared of landmines – a visual guide The Guardian. 17.9.2015. Guardian News & Media Limited. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  113. ↑ Learning literacy as a family in Mozambique 1.9.2019. Unesco. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  114. ↑ Mozambique 1.9.2019. UNESCO Institute of Statistics. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  115. ↑ Universidade Eduardo Mondlane (UEM) uem.mz. Viitattu 28.11.2009. (portugaliksi)
  116. ↑ Universidade Pedagógica up.ac.mz. Viitattu 25.11.2009. (portugaliksi)
  117. ↑ Universidade Catolica de Mocambique ucm.ac.mz. Arkistoitu 31.7.2010. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi, portugaliksi)
  118. ↑ Shelter in Mozambique (Wayback Archive) Lutheran Church in Australia. Arkistoitu 2.3.2011. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  119. ↑ Port city & Desire: Ricardo Rangel's Photos (1950s-60s) (wayback archive) Roskilde Universitet. Arkistoitu 23.11.2009. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  120. ↑ Mozambique Colonial History in Mozambique Island Pilot Guides. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 5.6.2014.
  121. ↑ Mozambique Alexa Safari (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  122. ↑ a b Kun kirja ei kannata (Arkistoitu – Internet Archive) Kepa Kumppani 2006
  123. ↑ Stanley J: Mozambique Modern African Art : A Basic Reading List Smithsonian Libraries. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  124. ↑ Kuxa Kanema: The Birth of Cinema 2009. Icarus Films. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  125. ↑ National Song and Dance Company of Mozambique (Ohjelma, 2001–2002 School Matinee Series) 2001. UC Davis. Arkistoitu 11.6.2010. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  126. ↑ Song and Dance Company of Mozambique (Radioaseman soittolistan taustatietoja) WFMU. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  127. ↑ a b c Murphy, Alan et al.: Southern Africa, s. 243-244. Lonely planet. (englanniksi)
  128. ↑ Bertina Lopes Culture Africa Network. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  129. ↑ Roberto Chichorro African Loxo. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  130. ↑ Salminen E: Mosambikin Ghorwane ensivierailulle Pohjolaan 7.5.2009. Kepa. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.12.2009.
  131. ↑ Teatro Avenida Henning Mankell. Arkistoitu 7.3.2014. Viitattu 5.6.2014.
  132. ↑ a b Writers: José Craveirinha (mosambikilainen kustantamo) Plural Editores. Arkistoitu 27.12.2014. Viitattu 21.11.2009.
  133. ↑ Makhuwa Serving in Mission. Arkistoitu 10.1.2011. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  134. ↑ Sena NT Seed Company – Accelerated Bible Translation. Arkistoitu 20.10.2009. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  135. ↑ Mozambique Menus & Recipes from Africa Africa Cookbook. African Studies Center at the University of Pennsylvania. Arkistoitu 29.11.2009. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  136. ↑ Alcohol Country Profile: Mozambique 2004. World Health Organization. Arkistoitu 19.1.2010. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  137. ↑ Mozambique profile 5.3.2013. BBC News. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
  138. ↑ Siukonen, Markku (toim.): Suuri olympiateos 11. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-0-9
  139. ↑ Mozambique Olympics at Sports-Reference.com. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  140. ↑ Streissguth, s. 55
  141. ↑ Living in Maputo (s. 3) 7.3.2008. Club of Mozambique. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  142. ↑ Mozambique – List of International Matches www.rsssf.com. Viitattu 3.6.2009. (englanniksi)
  143. ↑ African Nations Cup 1986 www.rsssf.com. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  144. ↑ African Nations Cup 1996 – Final Tournament Details www.rsssf.com. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  145. ↑ African Nations Cup 1998 – Final Tournament Details www.rsssf.com. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  146. ↑ African Nations Cup 2010 www.rsssf.com. Viitattu 1.9.2010. (englanniksi)
  147. ↑ Eusebio ifhof.com. International Football Hall of Fame. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mosambik&oldid=22709528”