Viiltävä tuuli käy aamuisin

 

kiiltävään porttiin ja koivuihin

---

Hyytäviä aamuja on ollut ja sitä luntakin tuli kuten luvattiin. Hyvä, että jotain lupauksia pidetääm, joku pitää, hän, joka säät ja ilmat säätää.

 

 

Osta asunto hoida koira 

---

Asunto on vuokralla, mutta koiran hoidan, huomisesta lähtien hoidan kaksi koiraa kymmenen päivän ajan.

 

 

pidä pihaa vaimon kanssa / hanki lapset jos on saumaa / yks tai kaks mut hankkikaa ne

 ---

Vaimoa tai pihaa ei ole, mutta kaksi lasta tuli hankittua ja sille vanhemmalle olen tätä aiki-settiä neuloskellut. Saisi tulla hakemaan sen tänään, jos aikoo saada mukaansa Japaniin. Minä en nyt jaksa lähteä viemään. 

 tutustu naapureihin / vietä niiden kanssa joskus aikaa / järjestäkää kimppakyyti / jos on sama duunimatka

---

Naapureihin törmäilen ajoittain hississä, porraskäytävässä, pihalla. Alan olla tämän rapun pitkäaikaisin asukas, joten monet ovat sen verran tuttuja, että joku sana vaihdetaan silloin tällöin. Nyt on kyllä paljon uusiakin, kun noita kuolemantapauksia on tässä alkuvuodesta ollut jo neljä. On remonttia ja muuttoa koko ajan. Sepelkyyhkytkin ovat palanneet.

 

 

Laita riippukeinu kiinni keväällä / pidä jemmarahaa pankkitilillä / seiso väkevästi sänkys edessä / aamuisin / Laita riippukeinu kiinni keväällä / pese kasvosi ja käytä pyyhettä / aamuisin

---

 Riippukeinua ei ole, mutta käteistä jemmarahaa on kertynyt kukkaroon, kun se yksi naapuri haluaa maksaa sukista ja tietenkin seison sängyn edessä aamuisin, aika usein pesen myös kasvoni ja käytän pyyhettä. Ja olen jopa edistänyt kevätsiivouskalenteriani, vaikka varmaan olette ajatelleet, että sekin on niitä projektejani, jotka hissukseen haipuvat unhon yöhön. Mutta ei!

 

LUUKKU 6: Ihan uudet tyynyt ja petauspatja sänkyyn

LUUKKU 7: Vaihteeksi olkkarin kirjahyllyn uudelleen järjestäminen

LUUKKU 8: Edellsestä johtuen myös makkarin kirjahyllyn järjestäminen

LUUKKU 9: Tehty palapeli laatikkoon ja ompelukone tilalle (joskus ehkä ompelenkin sillä jotain) 

 

 

 Urheilla jos jaksat / pysyt kunnossa ja nukut hyvin 

---

Paljon en nyt jaksa, mutta sen verran kuitenkin, että onnistuin rikkomaan antiikkiset käsipainoni. Luulisi, ettei se ole mahdollista, mutta niin vain kävi. Piti siis ostaa uudet. Aiemmin oli kahdet eripainoiset, mutta nyt ostin vain ne kevyemmät. Onneksi kevyemmät, sillä yllättäin uusi 2 kiloa painaa enemmän kuin vanha. Olikohan niistä antiikkisista aikojen saatossa kadonnut jotain vaikka päällisin puolin näyttivät ihan normeilta. 

hoida lasku lähikauppaan / niin saat suuret alennukset / jokainen markka jonka maksat / veroja auttaa sinua myös

---

Lähikauppias vaihtui. Edellinen kyllä panosti kaikkeen. Oli koristeita, tapahtumia, grillausta, lettujen paistoa, kaikkea. En usko, että uusi jaksaa niin paljon. Aika vähän minäkin lähikauppaa käytän, koska se on kallis ja valikoima on pieni.

 

 lukita muista ovet ja auto / kesällä yö on valoisa yö

---

Autoa ei onneksi ole, mutta oven muistan lukita. Ja mikä tärkeintä, useimmiten muistan myös ottaa avaimen mukaan, kun lähden kotoa. 

 

Muista kaverit entiset / ja soita niille silloin tällöin / pidä niistä listaa jotka / joulukortin lähettää / on tapana kiittää katso silmiin / kätellä voit kun lähdet pois / isä ja äiti ajattelee sua / isä ja äiti ajattelee

---

No, tuntuu, että turhan usein soittelen. Joulukortin lähettäjistä en listaa pidä, koska en joulukortteja lähettele. Muita kortteja kyllä olen paljon elämäni aikana lähettänyt  ja kirjeitä. Mutta kun ei tule vastauksia. kirjoittaminen jää. Voisin, ehkä kirjoittaa jonkun kirjeen kohta puoleen, mutta ensin rupean nuohoamaan nurkkia. Kun shiba tulee, siivous jää. Shiba pelkää imuria. 

---

Menenpä siis ja palaan ehkä taas joskus.

---

Laita riippukeinu kiinni keväällä pidä jemmarahaa pankkitilillä seiso väkevästi sänkys edessä aamuisin Laita riippukeinu kiinni keväällä pidä jemmarahaa pankkitilillä seiso väkevästi sänkys edessä aamuisin Laita riippukeinu kiinni keväällä pese kasvosi ja käytä pyyhettä aamuisin aamuisin aamuisin

 

 

Neulejooga äänimaljoilla ja taiteella

Synttärilahjan siis lunastin eilen. Julkisilla menin. Ja sepäs olikin vaikeaa. Ei se julkisten osuus, mutta lopun kävely. Ei ollut turhaan panostettu kyltteihin. Perille kuitenkin pääsin ihan ajoissakin.

---

Alkuhäslingin jälkeen levittäydyttiin puulattialle joogamattojen päälle. Osalla oli mukana omat, osa lainasi. Minä lainasin. 

---

Yin joogasta oli kuulemma kyse. Jooga ei kuulu kokemuspiiriini, joten uusi elämys. Vilttejä jaettiin siltä varalta, että palelisi. Minulle tuli melkein hiki. Totesin, että, kun on villasukat jalassa, ei vilu pääse käsiksi. Kaikenlaisia muitakin jooga-apuja olisi tarvitessaan saanut, mutta kun en niiden käyttötarkoitusta tiennyt, en ottanut.

---

Lattialla makailtiin eri asennoissa, kyljellään, selällään, mahallaan. Käsiä väänneltiin ylös, alas, sivulle, rinnan alle, lattialle. Ja sitten vain lojuttiin ja hengitettiin. Tehtiin kuulemma jotain eri tavalla kuin yin joogassa kuuluisi. Keskityttiin yläraajoihin, koska neulojat käyttävät paljon käsiä ja hartiat jumittuvat. Pärjäsin ok. Yhdessä asennossa olkapäät sanoivat "ei kiitos".

---

Samalla, kun me lojuttiin ja vääntäydyttiin uusiin asentoihin, toinen nainen (toinen oli siis se joogaohjaaja) soitteli äänimaljoja, joiden värähtely kuulemma laittaa ruumiinnesteet liikkeelle. En huomannut pahempia liikkeitä nesteissäni, mutta kivahan niitä eritaajuuksisia ääniä oli kuunnella. 

---

Hyvin pikaisen loppurentoutuksen (pikainen kyllä riitti, kun oli lähinnä lojuttu) jälkeen, hilauduttiin ylös ja siirryttiin viereiseen huoneeseen pöydän ääreen juomaan teetä, neulomaan ja kuuntelemaan esitystä näyttelystä "Paluu Keniaan". Satuin valitsemaan teepusseista inkiuväärisitruunan. Sepäs olikin hyvää. En ole kovin ihastunut näihin infuusioihin, mutta tämä meni hankintalistalle. Oli Teekanne merkkiä, jota näköjään saa ihan peruskaupasta. Sitä siis ostamaan, kunhan joskus eksyn kauppaan.

---

Heti alkoi pöydän ääressä innostunut pölinä. Puikkohifistelijät siinä vertailivat kokemuksiaan. Minä olen aika onneton suurissa joukoissa (eikös vajaa tusina jo ole suuri joukko?), joten enimmäkseen vain kilisyttelin sukanvartta valmiimmaksi. Museoamanuenssi hiljensi joukon ja halusi kertoa näyttelystä, koska kerran näin ohjelmassa luvattiin. Esitys olikin mielenkiintoinen. En yleensä jaksa kuunnella ohjattuja näyttelykierroksia, mutta nythän istuttiin ja neulottiin. Näyttely on koottu yhdessä Suomessa asuvien kenialaisten kanssa. Kenialaiset ovat kertoneet esineistä ja elämästä Keniassa, joten näyttelyyn on saatu aitoja asiantuntijoita muokkaamaan tekstejä. Kuulemma ihan uusi tapa koota näyttely. Kuulostaa hyvältä tavalta.

---

Ja sitten vain kotia kohti. Sosiaaliset tyypit ehtivät jo muodostaa ystävyyssuhteita, vaihtaa osoitteita ja sopia jatkotapaamisia. Minä jäin odottelemaan kotikyytiä (lahjan antaja tarjosi autokyydin kotiin päin) ja kuvailemaan taivaita. Espoossa oli kaunis auringonlasku.

---

Ihan kiva kokemus, mutta ehkä ei kuitenkaan minua. Tällaisiin osallistujat ovat niin puheliaita ja sosiaalisia, että väkisinkin jään syrjästäkatsojaksi. En osaa tunkea sanottavaani siihen äänivirtaan - etenkään, kun ei ole mitään sanottavaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus vaikka intoudun jostain neuletapahtumasta - joskus, mutta ei nyt taas vähään aikaan. 

---

Koirapoika oli intopiukeena, kun kotiuduin. 

(Ja minä mietin, milloin olisi aika laskea se vapaaksi sateenkaaren tuolle puolen. Kuka silloin toivottaa minun tervetulleeksi?)

 

Myrskyä odotellessa

 

Tuuli pyörittää jo lunta

mutta vielä näkyy polkuni. Tuon oikealla olevan tamppaan joka talvi ihan vain koiralenkkien iloksi. Vasemmalla on yleinen kulkuväylä, jota normiasukkaat hyödyntää. Osa kyllä käyttää minunkin tietä etenkin myrskyjen jälkeen, kun kaikki on peittynyt kinoksiin.

Aurinkokin paistoi perjantaina.

Meillä on nyt täydellisen hieno talvi.

Koirapoikaa vähän harmittaa, kun jalat ei riitä kinoksiin, mutta kyllä se hyppii eteenpäin kuin kauris. Väsyessään tyytyy sitten polkuihin.

Kallio 9.12.2022

Kalliollakin on nyt reippaasti lunta

ja parvekenäkymäni maalauksellisia.

On ollut tummia aamuja

ja iltaisin pimenee hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Talvi on siis hyvä vuodenaika.

Käsistään kätevien vaihtokalenteri tarjosi lankaa, joka on paljon kauniimmanväristä kuin kuvasta voisi päätellä. Lisäksi kaikenlaista pientä tarviketta virkatussa pussissa ja saippuan.

Musta lankakalenteri jo vähän harmaantuu, mutta ei mustu vieläkään. Tuo Ida on ihanan sävyistä harmaansinistä. - Mitä minä näitä lankakuvia edes otan, kun ei värit onnistu?

Minä olen tietenkin lähinnä neulonut. Pitää joskus laittaa valmiistakin kuvia. Neuloessa olen katsonut leffoja ja sarjoja. Willow on ihana, etenkin se alkuperäinen elokuva, mutta ei tuo sarjakaan ole hassumpi. Välillä olen kuunnellut Sormusten Herraa ja Raskasta Joulua. Minun elämäni on niin käsittämättömän jännää ja monipuolista.

Jälkihöyryissä

 Päivän tavoite:

 Lötköile! Kaiken ehtii huomennakin.

Olipahan hieno keikka. Jurot nuorisojulkkikset esiintyivät täydellä teholla itseään säästelemättä.

Kappaleiden järjestys viimeisestä ensimmäiseen toimi loistavasti.

 

 

Tunnelma kohosi illan pimetessä.

Lopuksi ne kaikkein tutuimmat ja viimeksi rappiolla.

---

Toki lopuksi encore.

Taivas hehkui punaisena, kun 30 000 ihmistä vaelsi areenalta ulos.

Oli kaunis ilta ja hyvä mieli.

 

Iltapäivällä sadekuuro pelotteli, mutta onneksi Tampere poutaantui ennen konserttia.

Kotonakin oli kauniin aurinkoista, kun palasin, mutta juuri äsken oli todella rankka sadekuuro. Iski niin yllättäin, että parvekematto ehti litimäräksi ennen kuin tajusin. Kait se joskus kuivuu.

Siirryn tästä suorittamaan päivän lötköilyä, mutta sitä ennen uutisoin:

En pääse nyt itse kommentoimaan, enkä siis edes vastailemaan teille. Kiva kuitenkin, kun olette käyneet. Kiitos jokaisesta kommentista.

---

Heti uutisoinnin jälkeen kommentointi taas pelaa.

Outoa???

Tarjolla tänään Hassisen kone

 Päivän tavoite:

Unohda ikä ja arvokkuus. Heittäydy mukaan joukkohysteriaan.

 

Tänään matkaan naapurikaupunkiin hyvässä seurassa nauttimaan kunnon musiikista ja iloisesta tunnelmasta. On taas käyttöä ennen koronaa ostetuille keikkalipuille. Samalla ämpärilistakin edistyy.

Kohta 81

Käy taas megakonsertissa

On hienoa, että niin monet aiempien päivien tähdet ovat edelleen hyvässä kunnossa ja ovat lisäksi keksineet tavan piristää omia eläkeaikojaan esimerkiksi tekemällä yhä uusia kappaleita ja soittamalla isoissa halli- ja stadionkonserteissa. Tekisikö mieli nähdä Mick Jagger vielä kerran hyppimässä ylös alas lavalla tai kuulla Paul McCartneyn soittavan kitarallaan Yesterdayta?

Älä sitten enää jahkaile vaan toimi!

Eiköhän Hassisen koneen keikka hyvinkin korvaa noita saavuttamattomia maailmantähtiä. 

 

Ei löytynyt vinyylikokoelmastani kuin kaksi Hassisen konetta. Mutta sanat lienevät mielessä, jotta voin kiljua muiden mukana.

Raskasta Joulua

 Se on vuoden pimein päivä. Nautitaan nyt tästä synkkyydestä, kun vielä voidaan. Huomenna alkaa taas valo lisääntyä. Kiihtyvällä vauhdilla lähenee yöttömät yöt, eikä voi piiloutua pimeän turvaan. Nyt siis ilo irti viime hetkistä.

Keikalla Koirapojan kanssa omassa olohuoneessa ei tunnelma nouse ihan kattoon, mutta parempi tämäkin kun ei mitään. Josko kesällä pääsis taas ihan livekeikalle johonkin.

Joulukalenterisatoa. Kohta tämäkin on ohi. Loppuvuosi on yhtä ohimenoa, joten on hyvä, että sitä seuraa uusi vuosi, jolloin voi kaiken alkaa alusta.

Elämäni biisi

 Noloa, mutta tunnustan silti, kun Sus´ kyseli. Olisi mukavaa vetäistä tähän jotain hohdokkaampaa, mutta näillä mennään. Elämäni (ja kuolemani - soitetaan hautajaisissani, jos noudattavat tahtoani) biisi on Eppujen "Pimeyden tango". 

Jostain syystä tämä vetosi minuun aikanaan. Luukutin täysillä kerta toisensa jälkeen aina, kun valmistauduin lähtemään baanalle. Epuistahan minä muutenkin tykkään, mutta etenkin tämä sanoitus koristi sopivasti niitä öitä, jolloin bailattiin ja ehkä jotain toivottiinkin.

Vaihtuu päivä yöksi kaupungin
Sen tumman soiton kutsuhuudon kuulen minäkin
Tahdissa tuon sävelen
Ovestani ulos kävelen
Vaan ei pimeys jää yksin rappukäytävään
Se tarttuu takinliepeeseen kuin vanhaan ystävään
Mua seuraa valoihin, ulos kapakoihin, ilotaloihin

Kuulin kauniin soiton, valojen luota etsin sua
Kuljin valoja päin, mutta ne väistivät mua
Soitto hiljeni, ihmisten luotani lähtevän näin
Yksin pimeyden tangoa tanssimaan jäin

Taas vaihtuu päivä yöksi kaupungin
Jälleen helmoistani löydän tuon synkän kaverin
Kuin uhriansa ainoaa, mua seuraa, mua vainoaa

Vielä valo kirkas pimeyden minusta karkoittaa
Vielä joskus törmään sinuun ja tiedän mitä se tarkoittaa
Joskus vielä täyttyy toive eivätkä valot väistä mua
Siihen asti pimeässä kauheesti kaipaan…

Vielä valo kirkas pimeyden minusta karkoittaa

 

https://www.youtube.com/watch?v=R505atioaRE

Uneton, iloton, saamaton

HUOM!!! Negatiivisuusvaroitus!

Blogistaniassa usein vaaditaan, pitäisi olla positiivinen, kertoa kivoja juttuja, levittää hyvää mieltä, mutta erakkoluonteena kirjoitan lähinnä omaksi "ilokseni", joten katsokaa vain kuvat ja hypätkää suoraan seuraavaan blogiin.

Heräsin taas aamuyöllä valvomaan tunnin pari. Lukeminen ei innostanut. Potterit on loppu. Olen useita kirjoja aloitellut, mutta mikään ei ole imaissut mukaansa. Tyttäreltäni saadut synttärikirjat on kyllä luettava ensisijaisesti, mutta en pääse vauhtiin. Universumien tomu -sarja on vanha, mutta oli löytynyt antikka.netistä. Joskus sarjasta kovastikin tykkäsin. Kun kirjallisuus ei napannut, surfailin sitten aikani kuluksi netissä, muttei sekään oikein iskenyt. Niinpä ryhdyin elämääni ajattelemaan.

Tasaisen harmaata on, ei isoja heilahduksia puoleen tai toiseen. Enemmän synkkää kuin riehakasta. Koiralle joskus nauran, mutta muuten vain möllötän. Ja miten ihmistenkin kanssa jutut on ilottomia. Keräilenkö minä negatiivisuuteen taipuvia ihmisiä vai vedänkö vain itse mielialaa alas kohti valitusta, epäkohtia. Ei paljon nauru rai'u, kun tavataan. Elämän epäkohtia ruoditaan, vakavia asioita, ilmastonmuutosta, sotia, levottomuuksia, sairauksia sentään vähän. Ainahan minä olen ollut synkkä yksin murjottaja, mutta nyt alkaa mennä yli.

Koska unettomuudelle ei voi mitään, eikä sillä sinänsä ole väliäkään, koska voin nukkua milloin vain ja koska väkisinnauraminen ei toistaiseksi innosta, vaikka nauruterapian sanotaan olevan eheyttävää (enkä minä taida haluta "eheytyä"), päätin tehdä jotain sille, mille voin eli saamattomuudelle. Nyt onkin otollinen aika, kun sataa, taivas on pilvessä, ihmiset kulkevat kirkkaanvärisissä sadetakeissa ja kumppareissa, ulkolämpötila on 17 astetta ja tuntuu kuin 16, eikä sisälläkään ole kuin 25 astetta (kivitalon erikoisuuksia - kun tämä massa kuumenee, ei se hetkessä kylmene). Otan isoja jätesäkkejä, pesuaineita, ihmesieniä, mikrokuituliinoja, vanhoja hammasharjoja, apinanraivoa ja syöksyn kodin kimppuun. Se onkin saanut koko kesän olla rauhassa, kerätä pölyä ja likaa, uinua ruususen unta, levittää tavaroita ympäriinsä. Nyt on aika! --- tai ihan kohta, kunhan tästä pääsen vauhtiin... - jos pääsen... - -- pääsenhän minä, enkös pääsekin???

 

Kävin eilen allekirjoittamassa uuden palstaviljelysopimuksen. Onkohan siitä 25 vai 26 vuotta, kun edellisen allekirjoitin. Ovat sääntöjä muuttaneet, mikä vähän hankaloittaa osan elämää. Kun esim. aiemmin sai istuttaa jotain marja-aroniaa ja nykyisin ei. Ovat ehtineet venähtää melkoisesti. Pitääköhän ne nyt kaivaa pois? Minulla ei ole muuta hätää kuin huonosti hoidettu palsta ja ehkä joku marjapuska on liian lähellä reunaa. Niissäkin on nyt tiukat senttisäännöt, kun ennen elettiin kuin pellossa. En tiedä, ehtivätkö jo eilen kiertää tarkastamassa, mutta kaitpa laittavat valituksia, jos näkevät aiheelliseksi. Tapaaminen oli tämän lammen reunalla. Nyt, kun vesi otetaan lähteestä, eikä lammesta, on vesikasvillisuus vallannut lammen pinnan ja värjännyt sen huikaisevan vihreäksi.

Kyllä muuallakin vihertää (kuten vaikka päässäni)

vaikka keltaisia ja ruskeita lehtiä sataa koko ajan maahan.

Illalla kuunneltiin Flowta yhdessä. Koirapoika otaa aina turvalelun mukaan, kun mennään kuuntelemaan outoja ääniä. Hyvin kuului. Perjantaina olikin melkoinen bassonjytke, eilinen vähän rauhallisempaa. Mukavia nämä ilmaiskonsertit.