Kun Kaisa Mäkäräinen kävelee Joensuun kaduilla ja saapuu ruokailemaan paikalliseen lounasravintolaan, päät kääntyvät ja ihmiset seuraavat häntä.
Mäkäräinen on vuosien aikana tottunut tähän. Hän on tottunut näkemään nimensä otsikoissa, pysähtymään kadulla antamaan nimikirjoituksia, vaihtamaan ihmisten kanssa kuulumisia ja poseeraamaan yhteiskuvissa.
Julkisuus on kasvanut Mäkäräisen menestyksen myötä, eikä kaikkeen julkisuuteen voi tänä päivänä vaikuttaa.
Sosiaalinen media, keskustelupalstat ja erilaiset viestintäsovellukset suoltavat ihmisten kommentteja ympäri vuoden. Nimettömänä tai nimimerkin takaa lauotut haukut kirpaisevat, vaikka olisi kuinka kokenut konkari.
– Kyllähän sellainen tuntuu pahalta. Ei sitä voi kieltää, Mäkäräinen myöntää Yle Urheilulle.
– Mutta ajattelen, ettei se ole niin merkityksellistä, vaan tärkeää on, miten ihmiset kohtaa henkilökohtaisesti.
"En kysy julkisesti neuvoja"
Vaikka keskustelupalstoilla tai sosiaalisessa mediassa kuinka neuvottaisiin Mäkäräistä ampumapenkalla tai haastatteluissa toimimisesta, ei siitä ole hyötyä. Mäkäräinen elää omassa pienessä maailmassaan, johon ei hirveän monta ihmistä mahdu.
Näin Mäkäräisen tekemisiin vaikuttavat vain harvojen mielipiteet. Urheiluasioissa hän kääntyy valmentajansa Jarmo Punkkisen puoleen ja julkisuuteen liittyvissä asioissa auttaa manageri Harri Halme. Avopuoliso Jarkko Siltakorvelta Mäkäräinen kysyy kaikkea mahdollista, mutta ovatko neuvot aina hyviä ja noudattaako tämä niitä, onkin eri asia.
– En kysy julkisesti, mitä minun pitäisi tehdä, vaikka tosi monella onkin tekemisistäni mielipide, hän naurahtaa.
– He eivät ole neuvomassa minua silloin, kun se ratkaisu pitää tehdä.
Eikä sosiaalinen media ole Mäkäräisen mielestä pelkästään paha paikka, sillä siellä voi kuitenkin itse vaikuttaa, mitä seuraa. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä Mäkäräinen on joskus joutunut Suomessa miettimään, mitä voi julkaista. Etenkään huumorin viljely ei ole aina onnistunut.
– Se on vaikea ala, ja siksi usein pitää olla tarkkana, ettei asioita vahingossakaan voida ymmärtää väärin. Luonnollisessa ympäristössä viljelen huumoria enemmän, ja siksi välillä mietin, annanko itsestäni 100-prosenttisesti oikean kuvan.
Urheilijan rooli määrää julkisuutta enemmän
Kun kilpailukausi alkaa, Mäkäräinen jättää median seuraamisen vähemmälle ja keskittyy omaan tekemiseensä. Hän ei pane painoarvoa sille, mitä monen tuhannen kilometrin päässä ollaan mieltä hänen tekemisistään, sillä julkisuudessa näkyy vain murto-osa todellisuudesta.
– Talvisaikaan luen mediaa tosi vähän. Toistaiseksi listallani on Yle Urheilu ja kestävyysurheilu.fi-sivusto. Karjalaista luen silloin tällöin. Iltapäivälehtiä en ole lukenut enää moneen vuoteen, Mäkäräinen kertoo.
Keski-Euroopassa Ruhpoldingin tai Anterselvan tapaiset paikkakunnat elävät ja hengittävät ampumahiihtoa. Niissä Mäkäräinen ei pysty välttämään huomiota. Siinä missä Suomessa hän saa harjoitella rauhassa Kontiolahden stadionilla, on Ruhpoldingissa harjoituksissakin kymmeniä katsojia seuraamassa urheilijoiden edesottamuksia.
Yhteiskuvia ja nimikirjoituksia, kuulumisten kyselyitä ja kannustusta. Mäkäräiselle tämä on mukavaa arkipäivää, mutta enimmäkseen hän saa matkoillaan liikkua kaduilla tavallisena turistina.
Suomessakaan Mäkäräinen ei mieti, mitä hän voi tai ei voi tehdä. Ihmiset tunnistavat, mutta eivät tule iholle. Julkisuutta enemmän Mäkäräistä rajoittaa se tosiasia, että hän on urheilija. Urheilija, joka ei voi sairastua kesken harjoitus- tai kilpailukauden.
– En ota riskejä. En esimerkiksi mene leffaan, koska takanani voi istua joku, jolla voi olla kova flunssa. Talven aikana kieltäydyn yleisötilaisuuksista, koska suoraan sanoen pelkään, että joku flunssainen ihminen tulee liian lähelle eikä ajattele asiaa.
Internetin ja sosiaalisen median myötä urheilijoilta vaaditaan tänä päivänä enemmän. Aiemmin talvilajien urheilijat saattoivat olla täysin pimennossa kesät. Kun talvi- ja kilpailukausi alkoi, he ilmestyivät kisoihiin. Niistä kirjoitettiin sanomalehtiin ja kerrottiin radiossa ja televisiossa, mutta siinäpä se oli.
Nykyään pitää erottua tai antaa ainakin enemmän. Sosiaalisessa mediassa ei ole pakko olla aktiivinen, mutta se edesauttaa asioita.
– Se on oma valinta, sillä ihmisiä mekin olemme. Minusta tässä ajassa itsensä esiintuominen on ylipäätänsäkin lisääntynyt, Mäkäräinen sanoo.
Jutut kannattaa lukea huolellisesti
Mäkäräinen on vuosien varrella oppinut mediasta ja sen toimimisesta yhtä ja toista. Hän myöntääkin, että kilpauran päätyttyä olisi suorastaan hassua, jos hän ei hyödyntäisi saamiaan oppeja ja kontakteja.
– Monet entiset urheilijat ovat edelleen sellaisissa töissä, joissa he ovat pystyneet hyödyntämään urheilu-uran aikaista julkisuutta ja sitä, mitä he ovat oppineet.
Kaisa Mäkäräinen on monena vuonna ollut Suomen suosituimpia ja seuratuimpia urheilijoita. Hänestä on kirjoitettu ja tehty juttuja monen kirjan ja elokuvan verran. Mutta onko median antama kuva hänestä oikea?
– Välillä netissä haetaan klikkauksia ja otsikot on kaivettu jostain sivulauseen osasta. Siellä on paljon dramatiikkaa, hän naurahtaa.
– Mutta kun jutun lukee tai haastattelun kuuntelee huolellisesti, niin uskon, että se on kohtuullisen oikea kuva minusta.
Se vähälle huomiolle jäänyt juttuaihe
Media kirjoittaa usein siitä, minkä toimittajat kokevat mielenkiintoiseksi. Mäkäräinen on itse ollut usein hämmentynyt, miten vähän häneltä kysytään hänen konkreettisesta perustyöstään eli harjoittelusta.
Mäkäräinen haluaisi mielellään kertoa haastatteluissa millaisia hänen harjoitusviikkonsa ja -päivänsä oikeasti ovat olleet ja millaisia ampumaharjoituksia hän on tehnyt, sillä niissä tehdään usein muutakin kuin ammutaan viisi laukausta mustiin metallilätkiin.
– Kun itse katson jotain muuta lajia, mietin usein, miten he treenaavat. Miten paljon voi tehdä toistoja ja tuleeko se tulos vain toistojen kautta? Mistä kaikki lähtee niin, että päädytään siihen lopputulokseen, Mäkäräinen pohtii.
– Esimerkiksi ampumahiihdossa tie alkupisteestä siihen pisteeseen, että ammutaan nopeat nollat kisassa, on älyttömän pitkä.
Hänen mielestään välillä tuntuukin epäreilulta, että aina puhutaan, kuinka monta sakkoa kisassa tuli ja jos ampuu yhden ohi, niin se on huono suoritus. Harva ampumahiihtäjä pääsee 100-prosenttiseen tulokseen harjoituksissa, ja vielä harvempi pääsee siihen kisoissa.
– Työmäärä ja urheilijan arki on epäselvää yllättävän monelle.
Lue myös:
Johaug ylivoimainen raastavassa ylämäkikisassa – Mäkäräinen Pärmäkoskea vahvempi
Kaisa Mäkäräinen latasi täyslaidallisen kauden päätteeksi – nyt kritiikki on johtamassa muutoksiin