Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Tähtiloisto häikäisi olympiakävijöiden kokoontumisessa

Jousiampujamestari Tomi Poikolainen vakuuttui olympiakonkarien tarinoista alumnitapahtumassa.

Marja-Liisa Kirvesniemi ja Marjut Rolig
Marja-Liisa Kirvesniemi ja Marjut Rolig osallistuivat Olympiakomitean järjestämään Olympia-alumnitapahtumaan. Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
  • STT Urheilu

Kun Helsingin IFK pelaa Töölön Nordenskiöldinkadun hallissa jääkiekko-otteluaan, Kehä kolmosen ulkopuolelta saapuneen vierasjoukkueen sanotaan häikäistyvän pääkaupungin kirkkaista valoista. Maanantai-iltana "Nordiksen" valaistus himmeni täysin läheisessä hotellissa kokoontuneiden olympiaurheilijoiden tähtiloiston rinnalla.

Perinteisessä olympia-alumnitapahtumassa oli mukana satapäin suomalaisia urheilijoita, valmentajia ja taustahenkilöitä kaikista Suomen olympiajoukkueista vuodesta 1948 vuoteen 2018 saakka.

Eliittijoukon nestori oli 92-vuotias Aimo Vartiainen, joka osallistui alppihiihdossa ensimmäisenä suomalaisena olympiakisoihin Sveitsin St. Moritzissa 1948. Kokemuksen äänellä puhui myös seiväshyppysuuruus Eeles Landström, joka kahden Euroopan mestaruuden lisäksi saavutti lajissaan olympiapronssia Roomassa 1960.

– Se oli Suomen ainoa yleisurheilumitali Roomasta, muistutti Landströmin "pitkästä, pitkästä aikaa" tavannut Juhani Manninen, jonka olympiasavotta Roomassa päättyi pituushypyn karsintakilpailussa.

– Paremman tuloksenhan sinä Roomassa teit, seipään varassa 455 ylittänyt Landström lohkaisi pituuskarsinnassa 734 hypänneelle Manniselle.

Kulta-Poikolainen keskittyi olennaiseen

Landström oli arvokisoissa vuorenvarma tuloksentekijä.

– Olin hankkinut kokemusta kaikenlaisista kilpailuista. En pelästynyt isoissa kisoissa, hän muisteli.

Seiväshyppy on konstikas laji. Landström kiteyttää lajin olemuksen persoonallisesti:

– Kyllä seipäällä ylöspäin pääsee, mutta kun sieltä pitäisi tulla alaskin.

Olympiakonkarien tarinointi on jousiampujamestari Tomi Poikolaisen mielestä hykerryttävää kuultavaa. Hänenkin Moskovan 1980 olympiakullastaan tulee ensi kesänä 40 vuotta.

– Aamupäivällä oli alumnitapahtumaan liittyvä seminaari, jossa Tokion 1964 kisojen kävijöitä muisteli kokemuksiaan. Toivon, että nuoremmat urheilijat kuulisivat näitä mielettömän hienoja tarinoita. Nykypäivän urheilija ei voi kuvitellakaan, minkälaisissa oloissa aikoinaan urheiltiin, viisiin olympiakisoihin 1980–96 osallistunut Poikolainen huomautti.

Olympia-Moskovasta jäi tarinoita kerrottavaksi, eikä kisajärjestäjien kotiinpäin vedon vuoksi kovin imartelevia. Kolmiloikkafinaalissa mittamies liputti brasilialaisen suursuosikin, jo edesmenneen Joao Carlos de Oliveiran jättiloikat varmuuden vuoksi yliastutuiksi, vaikka de Oliveira ei ollut suorituksessaan välttämättä ehtinyt edes hyppylankulle.

– Kaikenlaista puhuttiin, mutta keskityin vain kisasuoritukseen ja suljin muun pois, Poikolainen kuvaili.

Eeles Landström
Seiväshyppääjä Eeles Landström ilahdutti kuulijoita tarinoillaan. Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Ampumahiihto puri Roligiin

Maastohiihtäjä Marjut Rolig sivakoi Albertvillen talvikisoissa naisten 5 kilometrin perinteisen tavan olympiavoittajaksi vuonna 1992. Rolig ei piehtaroi menneessä.

– Albertvillen kulta tulee mieleen oikeastaan vain, kun joku kysyy siitä, Hämeenlinnassa perheineen asuva Rolig sanoi.

Hän ei ole hylännyt hiihtoharrastusta, mutta varsinaisesti Roligin pitää huippu-urheilussa kiinni läheinen lajisukulainen, ampumahiihto.

Hämeenlinnalainen Ahveniston Ampumahiihtäjät on menestyvä seura, jonka puheenjohtaja on oma mies Petri Rolig. Marjut Rolig kuuluu seuran johtokuntaan, ja tytär Jessika Roligilla on jo aikuisten sarjasta Suomen mestaruus.

Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen kaltaiset kansainväliset kestomenestyjät ovat Suomen huippu-urheilussa nykyisin harvassa.

– Kyllä Suomelle menestystäkin tulee, mutta ei välttämättä olympialajeissa. Urheilussa on nykyään niin paljon vaihtoehtoja, alumnitapahtumaan Lillehammerin 1994 olympiakisojen edustusasuun sonnustautunut Marjut Rolig summasi.

Melonta kaipaa piristysruisketta

Myös Mikko Kolehmaiselle 1992 oli kultainen vuosi. Hän meloi Barcelonassa miesten kajakkiyksikköjen 500 metrin olympiakultaa.

Melonta oli Suomessa kymmenisen vuotta sitten nousussa, mutta viime vuodet ovat olleet harmaampia.

– Toivon mukaan melonnassa olisi Suomella edustusta ensi vuonna Tokion olympiakisoissa, mutta tiukkaa se tekee, Mikkelissä asuva Kolehmainen tuumi.

Hän on ollut olympia-alumnitapahtumassa laskujensa mukaan kerran aiemmin.

– Lämminhenkinen tilaisuus tämä on. Täällä tapaa tuttuja, joihin ei muuten ihan joka päivä törmää.

Lue myös:

Rolig ja Rantanen otettuja kunniamerkeistään – "Ei tällaista osaa odottaa"

Maakunta kokoaa leveät hartiat superlupaustensa tueksi – Hiihtäjä, hyppääjä, nyrkkeilijä ja meloja saavat tukea toisistaan

Valitsimme kaikkien aikojen 100 parasta suomalaisurheilijaa – katso lista ja kommentoi!