Kuluneesta mankasta raikuva musiikki täyttää aution kamppailulajisalin. Bob Marleyn Is this love virtaa kaiuttimista, kun Glenn Sparv aloittaa yksinäisen treeninsä, päivän toisen.
Täällä hän käy päivittäistä taisteluaan nyrkkeilysäkkiä vastaan. Ensin lentää takki, sitten pipo. Harjoituksen loppupuolella näyttävä kuontalo on läpeensä märkä hiestä.
Oravaisissa syntynyt vapaaottelija on asunut Thaimaassa vuodesta 2012 ja käynyt suurimman osan otteluistaan Aasiassa. Ihannetapauksessa hän nauttisi nytkin auringosta thaimaalaisella rannalla, mutta kun rajat keväällä sulkeutuivat, hän päätti palata kotiin.
– Kun elät ilman vakuutuksia ja tuloja, Suomi on turvallisempi vaihtoehto jos jotain tapahtuu. Mutta ei elämässäni kylläkään täällä paljon mitään tapahdu, Sparv toteaa syksyllä Vaasassa.
Hän pitää itseään kunnossa voidakseen ottaa tarvittaessa vastaan ottelutarjouksen lyhyellä varoitusajalla. Kymmenen ammattilaisvuotta alkavat kuitenkin tuntua kropassa. Ja vaikka hän on voittanut 22 yhteensä 29:sta ottelustaan ammattilaisena, rikastumaan hän ei ole päässyt.
– En kyllä suosittele tätä ammattia kenellekään. Kannattaa käydä koulu loppuun ja mennä töihin, Sparv sanoo itseironisesti nauraen.
Katso Sportlivin minidokkari Glenn "Teddy Bear" Sparvista ja hänen elämästään vapaaotteluammattilaisena klikkaamalla jutun pääkuvaa.
Varttui jalkapalloperheessä
Kun Sportliv tapaa Glenn Sparvin, hän on viettänyt kesän Suomessa ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Huhtikuusta lähtien hänellä on ollut väliaikainen koti isänsä luona Vaasan Isolahdessa.
Kunniapaikalla olohuoneen vitriinihyllyssä komeilee Ruotsin Uddevallassa vuonna 2000 napattu joukkuekuva Norrvalla FF:n jalkapallopojista.
– Vaikka tulimme Oravaisen kaltaisesta pienestä kunnasta, joukkueemme oli yksi Suomen parhaista, Glenn kertoo ylpeänä.
Joukkuetta valmensi isä Tor ja joukkuekavereiden joukossa oli myös isoveli Tim.
.
Timistä tuli vähitellen jalkapalloammattilainen ja maajoukkueen kapteeni. Glennin ura päättyi jo nuorena teininä, kun useat pienet vammat nakersivat hänen motivaatiotaan.
– Tytöt, mopot ja rock'n'roll alkoivat kiinnostaa enemmän.
Kilpailuvaisto herää uudelleen
Vähitellen Glenn Sparv alkoi tuntea itsensä pulskaksi ja epäurheilulliseksi, ja tuumi tarvitsevansa uuden harrastuksen. Valinta kohdistui potkunyrkkeilyyn.
Melko pian hän löysi itsensä salilta joka päivä, ja kun valmentaja eräänä päivänä ehdotti, että hän jäisi potkunyrkkeilyn jälkeen vapaaottelutreeneihin, homma oli selvä.
Jonkin ajan kuluttua valmentaja Risto Koivisto ilmoitti, että Sparvilla olisi ottelu parin viikon kuluttua.
– Sanoin, etten halunnut, etten ollut kiinnostunut, ainoastaan omaksi ilokseen harjoitellut Sparv muistaa nauraen.
Muutaman vuoden horroksessa ollut kilpailuvietti heräsi kuitenkin eloon, ja avausmatsin jälkeen hän halusi kokea saman yhä uudelleen.
Thaimaa kutsuu
Muutaman kotikonnuilla käydyn ottelun jälkeen syntyi ajatus lähteä maailmalle kehittymään. Ihan minne tahansa.
Sparv löysi netin kautta Pohjois-Thaimaan Chiang Maista salin, joka tarjosi majoituksen ja ilmaista treeniä. Hän otti yhteyttä, varasi lipun ja lähti matkaan.
Ajatuksena oli kolmen kuukauden treenijakso, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin hän on edelleen Thaimaassa. Osittain halpojen elinkustannusten takia, osittain työn.
– Euroopasta ei ole enää juuri tullut ottelutarjouksia. Suurin osa tulee Aasiasta ja Australiasta, viimeksi Suomessa vuonna 2014 otellut Sparv sanoo.
Nallekarhu Glenn
Kamppailulajien ammattilaisympyröihin kuuluu olennaisena osana urheilijoiden lempinimet. Glenn Sparv ei ollut keksinyt itselleen mitään sopivaa, kunnes sattuma astui peliin.
Eräs nuori nainen astui sisään thaimaalaiseen saliin etsien miestä, joka näyttää nallekarhulta. Kuvaus sopi vain yhteen tallin urheilijoista ja niin sympaattisesta suomalaisesta tuli Glenn "Teddy Bear" Sparv.
Kontrasti siihen mistä nallekarhu saa elantonsa, voisi tuskin olla suurempi.
– En ole erityisen väkivaltainen, mutta tykkään tappelemisesta. Tunnen jonkin sortin iloa saadessani tapella. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin.
– Ihminen haluaa nähdä väkivaltaa. Niin se vain on. Meillä on ollut gladiaattoreita, ritareita ja sen sellaisia tuhansien vuosien ajan, joten miksi lopettaisimme nyt?
Panoksena oma keho
Viikkoa ennen Sportliv-sarjan Pohjanmaan vierailua Sparv on saanut polvivamman. Taas. Niskassa ja selässä hän tuntee jatkuvaa kipua aamusta iltaan. Oman tarinansa kertovat myös kukkakaalikorvat.
– Kamppailulajien mentaliteetti on, että painetaan päälle kunnes mennään rikki. Otteluun on mentävä, vaikka olisi loukkaantunut.
Jos et pääse otteluun, et myöskään saa palkkaa, Sparv tietää. Taloudellinen paine pistää tappelemaan, vaikka kroppa ei olisi kunnossa.
Luku sinänsä ovat iskut päähän.
– Mitä pään sisällä on tapahtunut ei ehkä tiedä kuin vasta kuusikymppisenä, kun et enää muista mihin pysäköit auton. Mutta se on sen ajan murhe.
Ongelmallinen suhde ruokaan
Perjantaiaamu. Vaasan kauppatorilla on hiljaista.
Vilkkainta meno on kahvilapöydässä, jossa puhelias eläkeläisporukka käy läpi päivän uutisaiheita. Sparv asettuu viereiseen pöytään seuranaan kuppi mustaa kahvia. Nolla kaloria.
Suurimman osan urastaan hän on kilpaillut 77-kilon luokassa. Normaalin painon ollessa hieman yli 100 kiloa, hän on pahimmassa tapauksessa joutunut pudottamaan jopa 30 kiloa 6–8 viikossa. Ottelun jälkeen paino on nopeasti noussut takaisin lähtölukemiin.
– En ehkä kutsuisi sitä syömishäiriöksi, mutta suhde ruokaan on ehdottomasti vaikea.
Sparv saavutti menestystä 77-kiloisissa ja jatkoi sarjassa pitkään toistuvasta jojolaihduttamisesta huolimatta. Mutta ei enää. Siitä lähtien kun hän muutama vuosi sitten siirtyi sarjaan 84 kiloa, hän on voinut paljon paremmin.
– Pilasin monta hyvää vuotta rajulla laihduttamisella.
Eikä hän ole yksin. Sparv on puhunut muiden ottelijoiden kanssa usein siitä, kuinka epäterveellistä kova laihduttaminen on. Tarinoita aggressiivisista viime hetken laihduttamisista löytyy pilvin pimein.
– Mutta ei kukaan kerskaile niillä, vaan enemmänkin todetaan kuinka tyhmää se oli. Seuraavalla kerralla saatat hoitaa homman hieman fiksummin, mutta sitten palaat taas entiseen. Valitettavasti.
Urheilijoille kyse on rahasta – lajissa, jossa ensimmäinen vastustaja on vaaka.
– Jos et selviä painorajasta, palkasta vähennetään kolmekymmentä, neljäkymmentä, viisikymmentä prosenttia riippuen siitä, kuinka paljon menee yli. Sellaiseen sinulla ei kerta kaikkiaan ole varaa.
UFC-unelma elää yhä
Siinä missä jääkiekkoilija unelmoi NHL:stä ja koripalloilija NBA:sta, vapaaottelija haaveilee lajin suurimmasta organisaatiosta UFC:stä.
Toistaiseksi vain viisi suomalaista miestä ja yksi nainen on saanut mahdollisuuden, ja tällä hetkellä Makwan Amirkhani on ainoa, jolla on voimassa oleva sopimus.
Kaksi vuotta sitten Glenn Sparv koki, että hänen pitkäaikainen UFC-unelmansa oikeasti voisi toteutua.
– UFC:n viesti oli koko ajan, että "voita vielä yksi, vielä yksi, vielä yksi". Minä sitten voitin yhden jos toisenkin, mutta mitään ei koskaan tapahtunut.
Kun Sparv katsoo taustapeiliin, hän toteaa hävinneensä juuri ne ottelut, jotka hänen olisi pitänyt voittaa. Samoihin aikoihin UFC ilmoitti, että Thaimaassa asuvalle, Aasiassa ottelevalle ja Australiassa kuuluisalle suomalaiselle oli vaikea löytää paikkaa organisaatiossa.
– Mutta onhan se niin, että niin kauan kun jatkat ja olet elossa ja voitat otteluita, sinulla on mahdollisuus, hän sanoo mietteliäästi.
Ja kuinka kauan aiot jatkaa?
Sparv miettii kysymystä hetken.
– Sinä päivänä kun olet oikeasti kyllästynyt tähän ja lähdet matsiin välinpitämättömällä asenteella, silloin on kyllä aika lopettaa. En halua olla se, joka lähtee puolivillaisesti johonkin otteluun kuittaamaan viimeisen palkkasekin ja joku hakkaa pääni halki.
– Kun homma ei enää maistu, pistän hanskat hyllylle.
Todennäköisempää on kuitenkin, että kroppa on ehtinyt sanoa seis jo ennen sitä.
Aikaa pohdiskeluun
Loppukesän aurinko saa meren hohtamaan värjäten samalla koko maiseman kullankeltaiseksi. Isolahden Kråknäsgrundiin vievä rantapolku on tullut tänä kesänä Glenn Sparville tutuksi.
Kun kalenteri ammottaa tyhjyyttään, hänellä on ollut runsaasti aikaa miettiä elämäänsä ja uraansa.
– Taidan olla sellainen, jolla ei ole koskaan ollut mitään unelmia ja tavoitteita elämässä. Se kuulostaa hieman surulliselta, mutta olen elänyt koko aikuisen elämäni viikko kerrallaan. Olen ajatellut, että kunhan selviän tästä viikosta, kaikki on hyvin.
Sparv myöntää, että on ollut päiviä, jolloin hän on kaivannut tavallista työtä. Tarkemmin ajateltuna sekään ei tosin kuulosta kovin hyvältä.
– Ehkä unelmani onkin se, ettei minun koskaan tarvitsisi tehdä tavallista työtä. Epätavallinen työ voisi sopia, mutta ei tavallinen.
Riippumatta siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Glenn Sparv on saanut kokea paljon enemmän kuin mitä hän uskalsi odottaa astuessaan sisään Vaasan Budo & Fitness -saliin kaksitoista vuotta sitten.
– Yksitoista eri maata, maailman ympäri useita kertoja. Tietenkin olisin voinut tehdä monia asioita paremmin, mutta olen kiitollinen siitä pienestä mitä olen saanut aikaiseksi.
Hän naurahtaa ja jatkaa.
– Jos kuolisin huomenna, kuolisin onnellisena miehenä.
Marianne Nyman
Lue myös: