Kaikki alkoi ihastumisesta.
Janita Autio oli törmännyt netissä blogiin, jota kirjoitti muuan Arttu Mustonen.
Cool ja vou, Autio ajatteli, joku poika pitää blogia. Hänestä tuntui, että hän ihastui nuorukaiseen pelkkien tekstien perusteella.
Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Aution sisko tutustui Mustoseen ja intoili sisarelleen, että oli löytänyt tälle poikaystävän, sellaisen juuri sopivan.
Kävi myös ilmi, että Autiolla ja Mustosella oli yhteisiä kavereita, ja pian kaksikko tapasikin toisensa.
Autio oli omien sanojensa mukaan ihan rakastunut. Ennen pitkää Mustonenkin ihastui.
Onnea kesti vuoden verran. Kihloja ehdittiin miettiä, samoin sitä, milloin häät järjestettäisiin. Lopulta pari tajusi, että suhde ei toimi. Seurustelun sijaan he ovat mieluummin ystäviä.
Ja tässä he nyt ovat. Kaksi ikisinkkua, niin he itseään luonnehtivat. Puhumassa sinkkuudesta ja siitä, millaista se on, kun on varttunut ympäristössä, jossa vaalitaan perhearvoja ja jossa on tavallista mennä naimisiin nuorella iällä.
Kuuntele, kun Autio ja Mustonen kertovat tarinansa omin sanoin toimittaja Henna Korkalan haastattelussa. Kaksikko pohtii laajemmin myös sitä, millaisen jäljen lapsuus ja nuoruus lestadiolaisessa yhteisössä ovat heihin jättäneet:
Entisiä lestadiolaisia, nykyisiä vaikuttajia
Janita Autio ja Arttu Mustonen, molemmat 27 vuotta, kertaavat tarinaansa toisiaan täydentäen.
Ensitapaamisesta on lähes kymmenen vuotta. Kaksikko sanoo olevansa parhaita ystäviä, ja se kuuluu etäyhteyden päähänkin. Tunnelma on välitön ja nauru herkässä.
Toisaalta Autio ja Mustonen ovat tottuneet esiintymään yhdessä. Heillä on ollut syksystä asti yhteinen Toivottomat sinkut -podcast, joka esittelytekstinsä mukaan sisältää "kahden toivottoman ikisinkun häröilyä ja tarinointia sinkkuelämän kommelluksista".
Kumpikin on myös sosiaalisen median vaikuttaja. Autiolla on kuvapalvelu Instagramissa yli 35 000 seuraajaa, Mustosella puolestaan runsaat 12 000.
Entistä pariskuntaa yhdistää kaiken muun ohella heidän taustansa. Kotoisin he ovat alkujaan Pohjois-Pohjanmaalta, ja molempien juuret ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.
Se vaikuttaa edelleen esimerkiksi siihen, miten nykyiseen deittikulttuuriin suhtautuu, Autio sanoo.
Liike ei tuntunut omalta
Vanhoillislestadiolaisuus on suurin evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavista herätysliikkeistä. Jäseniä siihen arvioidaan kuuluvan yli 100 000.
Liike on näkynyt perinteisesti juuri Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Pohjanmaalla sekä Koillismaalla. Yhteisö on tullut tunnetuksi etenkin suurista perheistään ja muutenkin perhekeskeisyydestään.
Siksi Autio ja Mustonenkin olivat tosissaan menossa kihloihin ja naimisiin, vaikka olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä. Se oli heille normaalia.
– Kontrasti on ihan jäätävä verrattuna siihen, millaista elämää on nähnyt ja mitä kaikkea kuullut, nyt kun on itse elänyt sinkkuna, Autio toteaa.
Mustosen mukaan lestadiolaisessa yhteisössä ei käytännössä ole deittailukulttuuria. Uusia ihmisiä tapaa lähinnä yhteisten kavereiden ja tapahtumien kautta.
Jos tuttavuus etenee seurusteluasteelle saakka, monta kertaa päädytään myös avioon.
Se on absurdia, Mustonen sanoo.
– Millaisella todennäköisyydellä sitä tapaa jonkun ihmisen kertalaakista? Sellaisen, jonka kanssa menee naimisiin ja elää koko loppuelämänsä.
Eronsa jälkeen Autio ja Mustonen ovat irtautuneet myös lestadiolaisuudesta. He kuvailevat irtautumista prosessiksi. Päätös ei ollut yhtäkkinen, vaan kypsyi pikkuhiljaa.
Autio huomasi, ettei ajattele kaikista asioista niin kuin yhteisössä on tavattu ajatella.
Mustosella kysymysmerkkejä oli ollut nuoresta asti. Lopullinen käännekohta oli, kun hän totesi kuuluvansa seksuaalivähemmistöön ja tuli kaapista ulos.
– Tajusin silloin, että en pysty olemaan tässä mukana.
Kumpikaan ei halua kuitenkaan puhua pahaa kasvuympäristöstään. Välit perheeseen ovat tiiviit ja lämpimät, ja tuttavia yhteisön sisältä löytyy yhä.
Mustonen on osallistunut edelleen esimerkiksi lestadiolaisen liikkeen vuoden suurtapahtumaan, Suviseuroihin.
Kaksikko toivoo, että lestadiolaisuudesta puhuttaessa muistettaisiin mainita myös se hyvä, mitä liikkeessä heidän mielestään on.
– Itse koen, että olen saanut sieltä hyvän arvopohjan. Myös yhteisöllisyys on ollut vain positiivinen asia. Siitä, että on iso ja läheinen perhe ja paljon serkkuja ja sukua, tulee lämmin olo, Autio sanoo.
Mustonen toteaa, että lähtökohtia osaa arvostaa, kun on kuullut, millaisia taustoja muilla on ollut.
– Lestadiolaisuus on niin iso asia ja erilainen tapa elää, että en usko, että se poistuu ikinä täysin kenestäkään, joka lähtee yhteisöstä pois.
Deittailussa arvot eivät aina kohtaa
Välillä arvopohja on niin vankka, että ainakin Aution on vaikea sovittaa sitä yhteen nykypäivän deittailun kanssa. Sitä kun on kutsuttu jopa välinpitämättömäksi.
Autio kertoo, että vapautuminen on ottanut aikansa. Asioita on pitänyt pohtia paljon ja pikkuhiljaa.
– Jos alkaisin vaikkapa seurustella, suhtaudun siihen edelleen niin, että olen tosissani. Enkä niin, että lähdetäänpä vähän testaamaan.
Mustonen on sopeutunut deittailukulttuuriin kivuttomammin. Hän on jopa pitänyt siitä ja kokenut sen omakseen.
Hän kuvaa 2020-luvun deittailua sellaiseksi, jossa suhaillaan sinne tänne ja katsellaan, olisiko tuo hyvä vai olisiko jossain joku vieläkin parempi.
Hänelle itselleen on sopinut se, että on voinut mennä, tehdä ja kokeilla ja olla erilaisten ihmisten kanssa, ja hän on todennut, että niin on hyvä.
– Olen aina ollut outolintu enkä ole pystynyt samastumaan moniinkaan lestadiolaisuudessa olleisiin ajatuksiin, Mustonen pohtii.
Sinkkuna on kiva olla
Millaista puhetta kaksi toivotonta ikisinkkua kaipaisi sinkkuna olemisesta?
Ainakin siitä pitäisi ylipäätään puhua nykyistä enemmän, Mustonen sanoo. Pelkästään jo siksi, että sinkkujen määrä on kasvanut vuosi vuodelta.
Kaksikkoa harmittaa, että sinkkuus nähdään usein eräänlaisena välivaiheena elämässä. Jopa aikansa kulttisarja Sinkkuelämää, englanniksi Sex and the City, päättyi niin, että kukin päähenkilöistä oli parisuhteessa.
– Parisuhteesta ja perhe-elämästä puhutaan niin kuin ne olisivat se goal, päämäärä, johon kaikki haluavat jossain vaiheessa. Sinkkuus jää jalkoihin. Se on kuin huono välivaihe, Mustonen tulkitsee.
Tähän sinkkuuden kokemusasiantuntijat toivovat muutosta.
– Sinkkuus on ihan jäätävän siistiä, Autio sanoo.
– Sitä, että on sinkku, ei pidä hävetä.
Mustosen mukaan oletus siitä, että sinkku on aina etsimässä parisuhdetta, ei sekään pidä paikkaansa.
– Aina mietitään, että voi kun tuokaan ei ole vielä löytänyt ketään. Entä jos hän ei ole edes etsinyt? Sekin voi olla yksi syy, että ei ole ketään. Että ei välttämättä halua.
Lue myös: Ilona Koivisto: Ei sulle mikään kelpaa, ikisinkku!
Mitä Autio ja Mustonen sitten omalta tulevaisuudeltaan toivovat: haaveilevatko he parisuhteesta tai perheestä vai onko mukava elellä elämää rauhassa ja yksin, tässä ja nyt?
Autio sanoo haluavansa joskus kyllä perheen, mutta sen aika ei ole vielä.
– Tällä hetkellä on kiva olla näin.
Mustonen on nauttinut siitä, että on löytänyt tasapainon itsensä kanssa ja voinut tehdä vapautuneesti kaikkia niitä asioita, mitä parisuhteessa ei ehkä voisi.
Se, että on voinut mennä ja tulla niin kuin on halunnut, on ollut hänestä täydellistä. Eikä ole tarvinnut olla tilivelvollinen kenellekään.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 5. huhtikuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi:
Samuel on vanhoillislestadiolainen, naimisissa, neljän lapsen isä ja biseksuaali
Kymmenen väitettä lestadiolaisuudesta – saako uskova juoda, meikata tai kilpaurheilla?
Analyysi: Mies päättää yhä, mistä lestadiolaisuudessa puhutaan
Maltillinen muutos kytee lestadiolaisuudessa – sallitaanko meikit ja naispappeus vielä joskus?