Urheilussa tulleet päävammat ovat nousseet viikonlopun aikana jälleen keskusteluun.
Sunnuntaina Urheilustudion lähetyksessä päävammoista olivat keskustelemassa golfari Matilda Gustafsson ja vapaaottelija Teemu Packalén. Molemmat ovat kärsineet päävammoista.
Gustafsson sai aluksi jääkiekossa kaksi aivotärähdystä. Aivovamman hän sai koulun liikuntatunnilla, kun läheltä potkaistu jalkapallo osui hänen kasvoihinsa. Tämän jälkeen Gustafssonilla ei ollut enää paluuta hänen rakastamansa lajin, jääkiekon pariin, vaan koko elämä meni uusiksi.
Aivovamman seurauksena Gustafssonille tuli toispuolihalvaus, josta hienomotoriikka kärsi merkittävästi. Kirjoittaminen oli hankalaa, ja hänen oli opeteltava kävelemään uudelleen.
– Urheilijana olen tottunut siihen, että hallitsen täysin oman kroppani. Aivovamman jälkeen mietin, mitä tässä oikein tapahtuu, kun jalka ja toinen puoli kehosta ei tee kuin pyydän.
– Meni pari kuukautta ennen kuin sain diagnoosin. Silloin en pystynyt sanomaan sitä ääneen, se oli aivan liian rajua. Nuorelle tytölle se on tyrmäävä diagnoosi.
Lue myös:
Vapaaottelija Packalénin kaksi viime ottelua on päättynyt tyrmäystappioon. Turkulaisella vapaaottelijalla diagnosoitiin aivomustelmia ja ruhjeita. Nyt Packalén on käynyt kontrollikuvissa, jotka olivat puhtaat.
Vaikka pahoja iskuja on uran varrella tullut, Packalén miettii edelleen, jatkaako hän uraansa siitäkin huolimatta, että riski uusille vammoille on olemassa.
– Minut saa tuomita, jos haluaa. Minun tulevaisuuteni on vielä auki, koska minulla on valtava pelko siitä, mitä voi tapahtua. Jos voita tämän pelon, minua ei pysäytä enää mikään.
Ovatko kamppailu- ja kontaktilajit lapsille turvallisia?
Päävammoja raportoidaan eniten lajeissa, joita harrastetaan maailmanlaajuisesti paljon, kuten rugbyssa, amerikkalaisessa jalkapallossa, jääkiekossa ja jalkapallossa. Lauantain Urheiluruudussa neurokirurgian erikoislääkäri Teemu Luoto kehotti vanhempia miettimään, mitä lajeja omien lapsien annetaan harrastaa, kun päävammoja halutaan ehkäistä.
– Suomessa suosituista lajeista, jääkiekosta ja jalkapallosta en ole huolissani. Mutta harkitsisin hyvin tarkkaan, laittaako lapsia lajeihin, joihin liittyvät isot energiat, esimerkiksi vauhti- ja kamppailulajeihin.
Packalénin ja Gustafssonin mielestä lasten on turvallista harrastaa esimerkiksi jääkiekkoa ja kamppailulajeja, koska kontakteja ei sallita ennen tiettyä ikää.
– Jos kamppailu-urheiluun laittaa 10-vuotiaan, puhutaan kamppailukoulusta. Siellä ei isketä ketään päähän. Siellä tehdää kuperkeikkoja ja harjoitellaan painitekniikkoja, Packalén sanoi ja jatkoi:
– Kamppailu-urheilija on 15–16-vuotias, kun iskuja alkaa tulla päähän. Silloinkin nuori on vanhemman vastuulla, mutta sen ikäinen pystyy ehkä jo itse miettimään, mihin on menossa ja haluaako sellaista.
Gustafsson muistutti, että esimerkiksi jääkiekossa tulevat päävammat johtuvat usein sääntöjenvastaisista taklauksista.
– Pelaajien ei tarvitse pelätä, mutta pitäisi tiedostaa, mitä se aiheuttaa toiselle pelaajalle, kun taklaa törkeästi. Tietysti myös yleisöllä on oma vastuu, ettei hurrattaisi törkeyksille.
Erikoislääkäri Luoto muistuttaa, että päävammoja saadaan vähennettyä esimerkiksi suojavarusteita käyttämällä. Gustafsson piti kypärän käytön tärkeydestä painavan puheenvuoron.
– Minusta on järkyttävän näköistä, kun ei käytetä pyöräilykypäriä ja ulkojäillä kypärää. Eikö ole tietoa, kuinka pieni isku voi muuttaa koko elämän ja sen jälkeen kuntoutuu koko loppuelämän? Kannattaisi miettiä pari kertaa, suojeleeko päätään.
Packalén tahtoo muuttaa lajiaan
Kokemustensa vuoksi Packalén haluaa olla mukana muuttamassa kamppailulajeja.
– Meidän lajissamme suuri ongelma on pitkällä aikavälillä tulevat pienet iskut. Haluan esimerkilläni minimoida ne.
Jo tässä vaiheessa kamppailulajit ovat vapaaottelijan mukaan muuttuneet.
– Varsinkin vapaaotteluun ja kamppailu-urheiluun liittyy monta osa-aluetta. Niitä pitää tehdä. Ei ole enää niin, että laitetaan hanskat käteen ja hakataan toista viisi minuuttia päähän. Se on ollut joskus sitä. Minusta tätä pitää tehdä terveellisesti ja ihan hemmetin järkevästi.
Noihin asioihin pitää suhtautua vakavasti. Ja jos jotain tulee, ei sitä paineta villaisella. Ei oteta vain olkapäästä kiinni ja sanota, että sinulla on vain aivotärähdys, vaan ne pitää tutkia.
Teemu Packalén
Packalén sanoo, että riskeistä on alettu hänen lajissaan puhua aiempaa enemmän, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Hänen mukaansa vammoja painetaan edelleen villaisella, ja siihen hän haluaa muutosta.
Turkulaisen asenteeseen vaikuttaa osaltaan se, että hän on paininut kyseisten asioiden kanssa.
– Noihin asioihin pitää suhtautua vakavasti. Ja jos jotain tulee, ei sitä paineta villaisella. Ei oteta vain olkapäästä kiinni ja sanota, että sinulla on vain aivotärähdys, vaan ne pitää tutkia.
Siitä Packalén ei välitä, miten kamppailupiirit suhtautuvat hänen avoimeen puheeseensa lajin ongelmista.
– Rehellinen mielipiteeni on, että se joka tuomitsee, ei ymmärrä mistä puhutaan. Se, joka ymmärtää, tajuaa, että haluan uudistaa lajia.
– Minun tarkoitukseni on, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja niitä pystytään ottamaan huomioon pitkäaikaisessa harjoittelussa. Pitää tiedostaa riski, joka on tulossa. Kun urheilija tekee juuri niin, ollaan isojen asioiden äärellä ja teemme uusia mestareita ja paljon.
Lue myös: