Nyrkkeilijä Robert Helenius kertoi Ylen Sportliv-sarjassa, miten hän on noussut MM-ottelun kynnykselle kiistellyillä treenimenetelmillä ja kivikautisella ruokavaliolla.
Heleniuksen perusateriaan kuuluu 400 grammaa jauhelihaa, neljä munankeltuaista ja lohenmätiä, mausteena suolaa ja pippuria. Hän noudattaa jaksottaista paastoa ja tiukkaa dieettiä, jossa peruna, pasta ja riisi ovat kiellettyjä. Ottelun alla Helenius saa ahmia hiilareita.
Terveystalon laillistettu ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad pitää Heleniuksen lihapainotteista ruokavaliota varsin äärimmäisenä.
– Urheilijan tärkein polttoaine on hiilihydraatti. En tiedä, miksi sitä kannattaisi tietoisesti rajoittaa kovin alas. Punaisen lihan syöminen yli puoli kiloa viikossa taas lisää muun muassa suolistosyöpien sekä sydän- verisuonitautien riskiä, Lindblad sanoi.
– Punainen liha on hyvä perusruoka, mutta kuten Sokrateskin sanoi jo 2 500 vuotta sitten: kaikkea kohtuudella, mutta ei mitään liikaa. Rajansa kaikella.
Poltto-, rakennus- ja voiteluaine
Lindbladin mukaan ruoan hiilihydraatti toimii polttoaineena, proteiini rakennusaineena ja rasva voiteluaineena. Hän on pohtinut urheilijoiden ruokaongelmia useissa blogikirjoituksissaan. Proteiinin saanti on usein urheilijoilla kunnossa ja rasvakammostakin on ainakin osittain päästy, mutta jos urheilija ei syö hiilihydraatteja, hän ei välttämättä jaksa kovissa suorituksissa.
– Ihminen voi treenata sietämään hiilihydraatittomuutta, mutta silloin hän ei saa sataa prosenttia kropastaan irti. Tämä on vähän sama kuin urheilijat, jotka eivät nuku riittävästi. He voivat pärjätä hyvin, mutta eivät saa itsestään kaikkea irti, Lindblad sanoo.
Hiilihydraatti on pääpolttoaine kovassa urheilusuorituksessa, joten optimaalisen urheilusuorituksen peruste on mahdollisimman tehokas hiilihydraatin käyttäminen energiaksi. Runsasrasvainen ruokavalio lisää rasvanpolttoa, mutta heikentää hiilihydraatinpolttoa.
– Urheilijat haluavat usein pitkällä tähtäimellä kehittää mekanismia, jossa he osaavat polttaa hiilihydraatteja mahdollisimman tehokkaasti. Jos on opettanut kroppansa niin, että se kovassa sykkeessä polttaa rasvaa, niin silloin se ei osaa polttaa “hiilareita”.
Lihapainotteinen ruokavalio voi toimia painonpudotuksessa, mutta Lindblad muistuttaa, että painoa voi pudottaa monella eri tavalla. Järkevintä painonpudotuksessa ja -hallinnassa on varmistaa, että syö riittävästi. Nälän pitää pysyä hallinnassa, jotta ei tule mielitekoja.
Kun nälkä on pelattu pois, halutaan laskea ruoan kaloritiheyttä eli vähennetään kalorimäärää. Tähän erinomainen työkalu on vihannesten, juuresten, hedelmien ja marjojen lisääminen. Kun tämä yhdistetään riittävään syömiseen ja ruokailurytmiin, paino putoaa, Lindblad vakuuttaa.
– Ihminen pääsee normaalipainoiseksi lautasmallin ruoalla, mutta jos pitää päästä niin sanotusti tiukaksi, siihen tarvitaan jo radikaalimpia juttuja. Lautasmallia kannattaa skaalata tarpeen mukaan.
Luolamiesruokavaliota vaikea imitoida
– Uskotteko tosissanne, että ihminen käveli savannilla karhunnahkakalsareissa ja keihäs kädessä ja ajatteli: Minulla on kiljuva nälkä, haluan omenan ja voileivän, Robert Heleniuksen valmentaja Johan Lindström perusteli suojattinsa ruokavaliota Sportliv-sarjassa.
Muun muassa perunaa, pastaa, riisiä, maito- ja viljatuotteita välttävä paleoruokavalio jäljittelee paleoliittisen aikakauden ruokavaliota. Lindbladin mielestä on kuitenkin huomattava, että paleoruokavalio on täysin eri asia kuin paleoliittisen kauden ruokavalio. Tätä niin sanottua luolamiesruokavaliota on vaikea imitoida tänä päivänä, ellei sitten metsästä itse omaa ruokaansa.
– Ei ole mitään järkeä, jos yritämme poistaa tai suosia jotain sen takia, että niin on syöty 30 000 vuotta sitten. Tietyt elintarvikkeet edistävät terveyttä: täysvilja, vihannekset, marjat, hedelmät, pähkinät, palkokasvit, hapanmaitotuotteet, rypsiöljy, oliiviöljy…, Lindblad luettelee.
Lindbladin mielestä kananmuna ja punainen liha ovat molemmat erittäin hyviä peruselintarvikkeita, mutta hän ei usko, että paleoliittisella kaudella ihminen olisi syönyt lihaa vajaat puoli kiloa päivässä.
– Ja silloin se liha, mitä on syöty, on ollut riistaa, jossa ei juurikaan ole rasvaa. Jos syö nyt täysrasvaista jauhelihaa, se on ihan eri asia kuin mitä paleoliittisen ajan ihminen söi. Sen ajan hirvissä ei ole ollut 20 prosenttia rasvaa.
Lindbladin mielestä urheilijalle tai paljon liikkuvalle, kasvavalle nuorelle suositeltava ruokavalio löytyy ihan suomalaisista ravitsemussuosituksista. Tämä sisältää muun muassa täysviljaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä, hapanmaitotuotteita, palkokasveja ja kalaa.
Peruslautasmalli, jossa puolet lautasesta on kasviksia, neljäsosa proteiinia ja neljäsosa hiilihydraattia ei välttämättä riitä urheilijalle. Tuolloin se kannattaa muokata niin, että hiilihydraatteja, proteiineja ja kasviksia tulee jokaista kolmasosa.
– Nykyään hifistellään liikaa. Lautasmallia voidaan muokata urheilijan tarpeisiin. Meillä on hyvä, monipuolinen ruokatarjonta tänä päivänä Suomessa. Hyödyntäisin sitä.
Kaikkiruokainen ja sopeutuva ihminen
Jos ihminen ei halua syödä eläinperäistä ruokaa eettisistä tai uskonnollisista syistä, ei sen pitäisi olla ongelma. Moni huippu-urheilija, kuten esimerkiksi F1-kuljettaja Lewis Hamilton, on kertonut olevansa vegaani.
– Jos vegaaniruoan koostaa oikein, se sisältää hyviä hiilareita, hyviä proteiinia ja hyviä rasvoja, riittävästi rautaa, kalsiumia, sinkkiä, magnesiumia ja kuitua. Säännöllinen ruokailu, tarpeeksi monipuolista ruokaa, niin en näe mitään syytä, miksi se ei sopisi urheilijalle.
Jos urheilija haluaa vähentää vain lihansyöntiä, on Lindbladin mielestä kaikkein terveellisin ruokavalio sellainen, jossa on kohtuudella hapanmaitotuotteita, kananmunaa ja kalaa.
– Ihmisellä ei ole mitään luontaista ruokavaliota, vaan ihminen on kaikkiruokainen. Pystymme syömään melkein mitä tahansa. Jos liha loppuu, syömme hedelmiä. Jos hedelmät loppuvat, syömme mukuloita. Jos mukulat loppuvat, syömme viljatuotteita, villiviljaakin. Ihminen sopeutuu syömään minkälaista ravintoa tahansa, Lindblad muistutti.
Lue myös: