Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Automaatio ja halpatuotanto tekivät lasinpuhalluksesta uhanalaista – nyt Suomi hakee katoavalle taidolle turvaa Unescosta

Suomi ajaa lasinpuhallusta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon muun muassa Saksan, Espanjan ja Ranskan kanssa. Tähän mennessä Suomi on saanut luetteloon vain saunomisen.

Suomi ajaa lasinpuhallusta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon
  • Jonni Aromaa

Lasinpuhalluksen tulevaisuudennäkymät ovat olleet jo pitkään synkeät, mutta nyt tunnelin päässä näkyy hitusen valoa. Suomi päätti liittyä kesäkuussa mukaan monikansalliseen hakemukseen, jonka tavoitteena on saada käsin valmistettuun lasiin liittyvä tieto, taito ja tekniikka Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Ranskan koordinoimassa hakemuksessa ovat Suomen lisäksi myös Saksa, Tšekki ja Espanja.

Lasinpuhaltaja Kaappo Lähdesmäki Osuuskunta Lasismin hytissä
Lasinpuhallus on uhanalainen käsityötaito. Kuva: Pekka Tynell / Yle

Monikansallinen hakemus jätetään sisään ensi keväänä, ja päätöstä odotetaan joulukuussa 2023.

– Jos status tulee, se on siinä mielessä hieno juttu, että saamme sillä alalle näkyvyyttä. Ja virallisen hyväksynnän sille, että lasinpuhallus on merkittävä ja uhanalainen taito, sanoo lasinpuhaltaja Kaappo Lähdesmäki. Hän työskentelee lasisutidiossa Riihimäellä.

Suomen lasimuseo on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa jo usean vuoden ajan asian eteen töitä, ja nyt Suomen virallista hakemusta valmistelee Museovirasto.

Sulaa lasia  Osuuskunta Lasismin hytissä
Käsin valmistettu lasi käy läpi monta tekovaihetta. Kuva: Pekka Tynell / Yle

Suomessa enää yksi lasitehdas

Suomi on saanut tähän mennessä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vain suomalaisen saunaperinteen, mutta sen elinvoimaisuus säilyy todennäköisesti myös jatkossa ilman Unescon vetoapua.

Tilanne on toinen lasinpuhalluksessa. Se on katoava käsityötaito, sillä puhaltajien määrä vähenee kaiken aikaa Euroopassa. Automaatio on vienyt puhaltajilta töitä, ja lasiteollisuus on siirtynyt pitkälti Euroopan ulkopuolelle halpatuotannon maihin. Lasin puhaltaminen on lisäksi kallista.

Jos lasinpuhallus pääsee Unescon listalle, se vahvistaa väistämättä lasinpuhalluksen arvostusta ja asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasinpuhalluksen resursseista on sen jälkeen todennäköisesti helpompi neuvotella esimerkiksi koulutuksen näkökulmasta.

Lasinpuhaltaja Kaappo Lähdesmäki Osuuskunta Lasismin hytissä
Suomi ajaa lasinpuhallusta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kuva: Pekka Tynell / Yle

Suomessa lasinpuhaltajia työllistää teollisesti enää Iittalan lasitehdas, ja lasinpuhalluksen taitoa pitävät Iittalan puhaltajien lisäksi hengissä pienten, yksityisten lasistudioiden lasintekijät, kuten Lähdesmäki.

Hän valmistui lasinpuhaltajaksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta yli 10 vuotta sitten. Lähdesmäki on työskennellyt sekä Humppilan että Nuutajärven lasitehtailla, joista kumpikin on lakkautettu.

– Silloin kun opiskelin, oli vähän enemmän työpaikkoja kuin nyt, joista valita, Lähdesmäki toteaa.

Suomalaiset iskevät Venetsiassa

Kotimaisen taidelasin ympärillä tapahtuu nyt paljon. Suomeen on perustettu uusi yhdistys, Spekulo, jonka tavoitteena on nostaa suomalainen, lasiteollisuuden ulkopuolella syntyvä taidelasi uudelle tasolle. Toimintaa vasta käynnistellään, sillä koronapandemia katkaisi työn.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää lasinpuhallusalaa sekä suomalaisen taidelasin tunnettuutta Suomessa ja ulkomailla.

Kotimaisen studiolasin ympärillä on muutakin liikehdintää: joukko lasimuotoilijoita lähtee syyskuusssa Venetsian lasiviikolle tekemään suomalaista taidelasia ja lasinpuhallusta tunnetuksi. Kansainvälinen tapahtuma perustettiin vuonna 2017 tukemaan Muranon lasiperinnettä, joka sekin on hiipumassa.

Helmi Remes, lasiteiteilija, lasimuotoilija
Lasimuotoilija Helmi Remes lähtee Venetsian lasiviikolle syyskuussa 2021. Kuva otettu Helsingin Suvilahdessa heinäkuussa 2021. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Yksi lasiviikolle lähtijöistä on lasimuotoilija Helmi Remes, joka on koulutukseltaan myös lasinpuhaltaja. Hän on yksi Spekulon perustajajäsenistä.

– Ala on hieman uinunut, mutta olemme siirtymässä ihan selkeästi hiljaisesta vaiheesta uuteen nousuun, Remes iloitsee.

Hän uskoo, että nousun takana on uudenlainen ajattelu.

– Teemme yhteistyötä ja olemme laajakatseisia. Jaamme osaamista ja tekniikoita sekä inspiroidumme yhdessä. Kyse on uudenlaisesta tavasta suhtautua lasin tekemiseen, Remes summaa.

Hän toivoo, että lasinpuhallus pääsee lopulta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

– Tarvitsemme tällaisia tunnustuksia, jotta alasta tulee näkyvämpi tavallisille ihmisille. Ei ole itsestäänselvää, että Suomessa puhalletaan lasia. Sen eteen pitää tehdä töitä, että lasinpuhallus säilyy elinvoimaisena. Laadukasta koulutusta ei voi painottaa liikaa, Remes sanoo.

Hän muistuttaa, että kyse on lopulta vain tunnustuksesta, jos status saavutetaan.

– Lasialan muutos ja kehitys lähtee ruohonjuuritasolta eli meistä.

Kaapo Lähdesmäki pitää kädessään tekemäänsä kilpa-auto taideteosta.
Kaappo Lähdesmäen lasinen auto oli esillä Yö-galleriassa Helsingissä heinäkuussa 2021. Kuva: Jussi Koivunoro / Yle

Korjaus 2.8. klo 8.54 Toisin kuin Museoviraston 22.6. päivätyssä tiedotteessa kerrotaan, Italia ei ole mukana hankkeessa, kuten jutussa alun perin kerrottiin.

Entisessä lasitehtaassa on kuuden lasinpuhaltajan studio, joka on harvinainen menestyjä vaikealla alalla: "Emme juuri kieltäydy hommista"

Suomalaista lasialaa vahvistetaan uudella teolliseen tuotantoon suunnatulla koulutuksella – perusopinnot alkavat Iittalan Lasitehtaalla vuoden alusta

Suomen lasimuotoilun koulutus hajosi pieniin osiin, eikä alalla enää kukaan haikaile mennyttä suuruuden aikaa

Lasinpuhallus uhkaa kadota Euroopasta – Suomi käynnisti Saksan kanssa pelastusoperaation