Lasse Kurvinen kiinnittää rautakengän ajosaappaaseen ja hyppää pyörän selkään. Hetkeä myöhemmin hän heittää pyöränsä sivuluisuun lähes 170 km/h nopeudesta. Kurvinen hakee Heinolan raviradalla flat track -pyöräänsä viimeisiä säätöjä tähtäimessään maailmanmestaruuden uusiminen.
Maapohjaisilla ovaali- tai useampimutkaisilla TT-radoilla ajettava flat track on periaatteessa kaikkien moottoripyöräilylajien kantaisä, mutta sen ensimmäinen maailmanmestaruus jaettiin vasta viime syksynä. Sen vei nimiinsä Lasse Kurvinen Suomesta, 41-vuotiaana.
– Olen odottanut sitä päivää, jolloin vauhtisilmä alkaisi kadota, mutta sitä ei ole vielä tullut. Nyt nautin mestaruuden puolustamisesta. On selvää, että kun itsellä on takana 40 vuotta prätkällä ajoa, niin jonkun kuuluukin tulla ohi.
– Aloitin motocrossin kolmevuotiaana ja myöhemmin ajoin talvisin myös jäärataa. Kun aikuisena kokeilin supermotoa ja enduroa, ehdin jo luulla, että lajikirjoni olisi täynnä, mutta sitten kuvioihin tuli vielä tämä flat track. Ajoteknisesti tämä on vähän samanlaista kuin ajaisi jäärataa hieman kuluneilla jääratarenkailla. Jäältä tuleekin paras osaamiseni tähän lajiin. Molemmissa ajetaan lyhyitä, vauhdikkaita kisaeriä - ja tietysti luistossa.
Insinööriksi opiskellut Kurvinen ehti ennen maailmanmestaruuttaan saavuttaa edellisissä lajeissaan yhteensä 15 SM-mitalia. Flat track ei perinteistä ja MM-statuksesta huolimatta kuulu suuren yleisön tuntemiin valtalajeihin. Sen sijaan se on nykypäivänä monien muiden lajien huippukuljettajille tärkeä harjoitusmuoto. Heihin lukeutuvat esimerkiksi MotoGP-tähdet Valentino Rossi ja Marc Marquez.
– Maailmanmestaruus ei ole tuonut tontteja eikä mammonaa. Tällä lajilla ei rikastu nyt, eikä tämän kauden jälkeenkään. Nautin täysillä siitä, että pystyn harrastamaan tätä lajia yhteistyökumppaneiden tuella sanotaanko puoliammattimaisesti, vaikka normaalisti päivätöissä käynkin.
Amerikkalainen organisaatio esti kilpailemisen maassa
Flat trackin juuret juontavat Yhdysvaltoihin ja viime vuosisadan alkuun.
– Alussa radat olivat puupintaisia lankuista tehtyjä ovaaliratoja. Se oli vähän vaarallistakin, kun lankkuja öljyttiin, jotta katsojille saatiin enemmän nähtävää.
Yhdysvalloissa laji on nykyäänkin suosittua, mutta Euroopan radoilla jenkkikuskeja ei näy. Muutamat Kurvisen kisakumppanit ovat kuitenkin käyneet lajin emämaassa kilpailemassa menestyksekkäästi. Atlantin takana kilpaileminen on ollut myös Kurvisen haaveena ja maailmanmestaruuden jälkeen sieltä olisi järjestynyt huippuluokan kilpailukalustokin. Kuinka ollakaan paikallinen flat track -organisaatio junaili kuitenkin juuri viime vuoden lopulla sääntöihin kuljettajille 39 vuoden yläikärajan. Sääntö koskee nimenomaan Singles -luokkaa, jossa Kurvinen kilpailee.
– Salmisen Juhalla saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Hän nöyryytti heitä kaksi vuotta sen verran pahasti, että ehkä he eivät enää halua päästää suomalaista prätkäkuskia sinne.
Pilke silmässä heittämällään kommentilla Kurvinen viittaa enduron multimestari Juha Salmiseen, joka dominoi Yhdysvaltain GNCC-sarjaa kausilla 2005 ja 2006.
Sanojen mittainen mies
Kurvisen mukaan hänen flat track menestystään selittää monipuolisen ajorutiinin lisäksi osittain myös koronapandemian muokkaama kilpailukalenteri.
– Rakennamme kalustoa pitkäjänteisesti ja pienillä resursseilla. Jos MM-sarja alkaisi toukokuussa, niin kilpailukalusto ei olisi vielä valmiina. Nyt on toinen vuosi putkeen, kun kausi alkoi vasta elokuussa. Se on minulle hyvä. Nyt on kalusto iskussa.
– Totuus on se, että ratalajeissa huonolla kalustolla ei hyväkään kuski pärjää. Pyöräni moottorin virityksestä vastaa Pekka Veräväinen ja jousituksesta Ari Nurmela. Ulkomailla auttaa myös avoin persoona. Sitä kautta olen saanut myös paljon apua Itävallasta ja Italiasta.
– Luonteeltani olen aika rauhallinen ja mietin yleensä vähän liiankin tarkkaan. Sanotaan, että olen sellainen analyyttinen hurjapää. Harjoituksissa analyyttisyys on hyvästä, mutta joskus se kannattaisi kisassa unohtaa.
Kurvisen 450-kuutioisesta motocrosspyörästä rakennetun flat track pyörän huipputeho on noin 60 hevosvoimaa. Ovaaliradoilla pyörässä on sallittu vain takajarru, mutta sitäkään ei käytetä. Ajosaappaaseen kiinnitettävän rautakengän tarkoitus on kulutuskestävyyden lisäksi parantaa luistoa jalan laahatessa maata.
– Ihanneajolinjalla pitäisi pystyä ajamaan, vaikka kaveri on siinä lähellä. Ohituspaikka on hyödynnettävä heti ja oman virheen jälkeen rytmi on saatava heti takaisin. Ajotekniikka on kuskille tietysti se tärkein ominaisuus. Ajokuntoani kehitin keväällä ja alkukesällä motocrossia ajamalla.
MM-tittelillään Lasse Kurvinen todisti myös olevansa sanojensa mittainen kuski.
– Kehuin ala-asteella yhdelle luokkani tytölle, että minusta tulee maailmanmestari. Kaikki nauroivat sille ja itseäni hävetti. Viime syksynä sama tyttö viestitti minulle hymiön kera somessa, että nyt se sitten toteutui.
Maailmanmestaruutensa puolustamisen Kurvinen aloitti voittamalla kauden ensimmäisen MM-osakilpailun Saksan Diedenbergenissä. Seuraavaa osakilpailua odotellessaan hän tekee läppäri sylissään etätöitä jossain päin Keski-Eurooppaa.