Jalkapallomaailman viikon suurin uutinen kantautui Englannista, kun perinteikäs Newcastle siirtyi saudiarabialaiseen omistukseen.
Entiseen omistajaan pettyneet kannattajat riemastuivat ja kerääntyivät sankoin joukoin stadionin ulkopuolelle. Ihmisoikeusjärjestöt tyrmistyivät ja kritisoivat Valioliigaa ja englantilaista jalkapalloa.
Seuran uusi omistaja on sijoittajaryhmä, jonka suurin omistaja on Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto. Puheenjohtajana toimii Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman,jota on syytetty muun muassa lokakuussa 2018 Istanbulissa Saudi-Arabian konsulaatissa tapahtuneen toimittaja Jamal Khashoggin murhan tilaamisesta. Valioliiga hyväksyi kaupan sen jälkeen, kun se sai "lailliset sitovat vakuudet", että Saudi-Arabian valtio ei hallinnoisi seuraa.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on kritisoinut jo pitkään Saudi-Arabian ihmisoikeustilannetta, joka on yksi maailman huonoimmista.
Sananvapaus on rajallinen, kuolemanrangaistus on käytössä ja hallituksen arvostelijoita voidaan pidättää summittaisesti. Naisten ja vähemmistöjen oikeudet ovat puutteelliset ja lukuisista parannuksista huolimatta naiset ovat esimerkiksi yhä miesten holhouksen alaisuudessa.
– Saudi-Arabia on absoluuttinen kuningaskunta, jossa ei ole demokraattisia elementtejä mukana. Tapauksessa nousevat esiin eettiset kysymykset: onko moraalisesti hyväksyttävää, että englantilaisen jalkapallojoukkueen omistaa käytännössä valtio, joka syyllistyy hyvin vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin? Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola sanoo.
"Ihmisoikeusrikkomukset yhdistävät"
Newcastle ei ole ensimmäinen jalkapalloseura, joka siirtyy kyseenalaiseen omistukseen. Manchester City siirtyi jo vuonna 2008 Abu Dhabi United Groupin omistukseen, jota hallinnoi Arabiemiraattien varapääministerinä toimiva sheikki Mansour bin Zayed al Nahyan. Ranskalainen PSG on ollut qatarilaisen valtio-omisteisen hallintayhtiön Qatar Sports Investmentin (QSI) omistuksessa vuodesta 2012.
– Demokratian puutteen suhteen maat ovat kaikki samanlaisia. Ihmisoikeusrikkomukset yhdistävät maita. Se, mikä pätee Saudi-Arabiaan, pätee myös Qatariin ja Arabiemiraatteihin. Ero on lähinnä siinä, että Saudi-Arabia on näihin kahteen pieneen valtioon verrattuna huomattavan vaikutusvaltainen valtio, Juusola avaa.
Se, että kaikki maat ovat kiinnostuneet pönkittämään mainettaan urheilun avulla, ei ole sattumaa.
– Kyse on vaikutusvallan näyttämisestä. Kyse on osittain alueellisesta kilpailusta: halutaan tehdä se sama, mitä naapuritkin ja vielä näyttävämmin, jos mahdollista.
Maiden tavoitteena on muuttaa kielteistä mielikuvaa.
– Se on pehmeää valtaa. He pyrkivät luomaan itsestään positiivista kuvaa ja vaikuttamaan siihen, miten ihmiset nämä valtiot ja niiden politiikan mieltävät: että ihmiset yhdistäisivät ne ennen kaikkea urheiluun sen sijaan, että ne nähtäisiin ihmisoikeuksia rikkovina valtioina. Jalkapallo on maailman seuratuin urheilulaji ja Valioliiga on tällä hetkellä ehkä kaikista tärkein, Juusola kertoo.
Kolmas tekijä liittyy vauraiden maiden varoihin.
– Kaikki valtiot pyrkivät sijoittamaan muuhunkin kuin öljyyn ja kaasuun. He pyrkivät sillä tavalla monipuolistamaan taloutta. Kaikki ovat hankkineet omistukseensa muutakin, ja erityisesti Iso-Britannia on ollut mielenkiinnon kohteena.
Miksi juuri Iso-Britannia?
Tutkija Hannu Juusola nostaa esiin useita syitä, miksi Iso-Britannia houkuttelee etenkin Saudi-Arabiaa sijoittamaan.
– Kyse on maiden välisistä historiallisista suhteista. Iso-Britannia pyrkii houkuttelemaan ulkopuolista sijoitustoimintaa, se ei ole turhan tarkka, mitä taustalla on. Samasta syystä myös venäläiset oligarkit ovat sijoittaneet sinne. Se on kansainvälisten sijoitusmarkkinoiden kannalta suosiollinen kohde verotuskäytäntöjen ja muiden takia, Juusola avaa.
Esimerkiksi lontoolaisseura Chelsea on venäläisen oligarkki Roman Abramovitshin omistuksessa, eikä Abramovitsh ole turhaa kiristänyt kukkaronnyörejään.
Lähi-idän maiden intoon ostaa jalkapalloseuroja liittyy Juusolan mielestä ongelmia, sillä omistuksilla pyritään käyttämään urheilua hyväksi maineen paikkauksessa.
– Voidaan pysähtyä miettimään, mikä vastuu meillä katsojina on siitä, että kannatamme joukkuetta, jonka omistavat tahot käyttävät urheilua sportswashingiin, Juusola sanoo.
Sportswashing on termi, joka on tullut tutuksi viime vuosina. Sillä viitataan, kuinka urheilua hyödynnetään siirtämään huomiota pois esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksista.
Lue myös:
Times: Roman Abramovitsh myymässä Chelsean – hintalappu yli 2 miljardia