Olympialaisten pronssimitalisti Matti Mattsson haki viikonvaihteessa Espoon SM-uinneista "omansa" eli rintauinnin Suomen mestaruudet. Voittoajat 58,22 ja 2.05,39 satasella ja 200 metrillä olivat mukiinmenevät olympiatauon jäljiltä, sillä ankarampi rähinä alkaa harjoituksissa vasta joulusta.
– Oli tietoinen valinta, että syksy on menty normaalia rennommin. Mutta vaimolle Maijulle olen jo kotona sanonut, että joulun jälkeen alkaa armoton tykitys, Mattsson kertoo.
– En tiedä, odottaako sitä enää niin innolla kuin joskus ennen, mutta on kiva lähteä tekemään, kun vauhdin saa päälle. Joku intohimo itsensä rääkkäämiseen löytyy edelleen.
MM-pronssin 2013 saavuttanut Mattsson, 28, sai nykyisen valmentajansa Eetu Karvosen kanssa uransa uudestaan raiteilleen Rion 2016 olympialaisten epäonnistumisen jälkeen.
Henkisenä tukena on myös perhe. Ensihoitajana työskentelevä vaimo Maiju, nelivuotias tytär Varpu ja alle vuoden vanha Aarni-poika.
Mattsson kiitteli perhettään ja valmentajaansa toistuvasti olympiauintien aikaan.
– Olen oppinut, että uinti on vain uintia. Ei mitään sen enempää. Ja kliseisesti olen ajatellut, että olympialaisetkin on vain kilpailu, Mattsson selittää ajatusmaailmansa kevenemistä viime vuosikymmenen loppupuolella.
Arvokas EM-"mitali"
Entinen ajatusmalli kävi liian raskaaksi ennen edellisiä olympiakisoja.
– Olin urheillut sillä lailla, että neljä vuotta tykittää harjoituksia ja sitten "on se päivä". Piti onnistua, Mattsson muistelee.
Mattsson karsiutui Rion kisojen finaalista ja pettyi häpeän rajoille.
Ilo löytyi uudesta asenteesta ja perheestä.
– Olemme lähteneet ajattelemaan asiaa sillä lailla, että tulisi sellainen positiivinen onnistuminen, oli kisa kuin kisa. Se on henkisesti paljon helpompaa, Mattsson kuvaa nykytyyliään, jossa hän tekee kelpo tulosta pitkin vuotta ja kilpailukautta.
Ja kotona odottaa aina palkinto.
Mattsson kertoo esimerkin viime keväältä, kun hän oli jäänyt Budapestin EM-kisoissa neljänneksi.
– Kun pääsin kotiin, Varpu oli tehnyt minulle mitalin, koska en ollut saanut sitä kisoista, Mattsson muistelee.
– Kotona on se kannustus, oli tulos mikä tahansa. Se on iso henkinen apu.
Käännökset ja startti
Tokion olympiafinaalissa Mattsson ui voitosta. Palkkioksi heltisi pronssi 200 metrin rintauinnissa. Taistelu voitosta jatkui hyvän matkaa viimeistä allasväliä, mutta Mattsson ja Karvonen ovat löytäneet suorituksesta rutkasti parantamisen varaa.
– Valmistautuminen meni aika lailla putkeen. Se meni äärimmäisen hyvin, kun ei ollut oikein minkään näköisiä ongelmia, Mattsson kertaa viime kesää.
– Mutta muutaman kymmenen kertaa olen katsonut olympiafinaalia. Toisesta käännöksestä lähtee kolme kymmenystä ainakin pois, kun se onnistuu. Siinä oli sen verran virhettä siinä keskimmäisessä käännöksessä.
Huono käännös osui Mattssonin nopeimman allasvälin perään. Siihen hupeni aikaa, mikä luonnollisesti kumuloitui kankeilla loppumetreillä.
Lähtö on toinen kehityskohde.
– Myös siitä voisi saada hiukan pois, mutta menee varmaan hetki ennen kuin se kantaa hedelmää, kun olen kymmenen vuotta startannut yhdellä tyylillä.
Kerta päivässä riittää
Mattsson on startannut rauhallisesti Pariisin 2024 olympiadiin. Ruuvi alkaa nyt kiristyä, mutta sitä kierretään harkiten.
– Suomalaisella on usein sellainen ongelma, että ruuvia pistetään hiukan vielä kireämmälle, kun tulee menestystä. Että jos tulisi vielä kovempi menestys seuraavana vuonna. Itse tein tämän virheen 2013 MM-mitalin jälkeen.
Mattssonin uran ahdistunut jakso kohti Rion olympialaisia alkoi siitä virheestä. Henkisesti kepeämpi reitti löytyi valmentajanvaihdoksesta ja asennemuutoksesta.
– Kummankaan ei ole tarvinnut koskaan korottaa ääntään toiselle. Olemme aikuisia ihmisiä ja molemmilla on sama päämäärä, Mattsson kertoo yhteistyöstä Karvosen kanssa.
– Vuodesta 2018 on Eetun kanssa treenattu pelkästään aamuisin altaassa ja se on toiminut.
Mattsson ryhtyi harjoittelemaan vain kerran päivässä, kun hän valmentajansa kanssa huomasi perheellisenä kuormituksen kasvavan liialliseksi.
Mattsson uskoo olevansa ainoa Tokion olympialaisten rintauinnin finalisti, joka valmistautui kisoihin vain kerran päivässä harjoitellen. Hän saattoi olla myös finalisteista se, joka nautti työstä eniten.
– Olen nauttinut harjoitusarjesta sen ajan, kun Eetun kanssa on tehty yhteistyötä. Meillä on tietty pilke silmäkulmassa, kun tehdään sitä arkityötä, Mattsson korostaa.
Lue lisää: