Yhdysvaltalaisen Stranger Things -tv-sarjan neljännen tuotantokauden ensimmäiset jaksot tulivat nähtäväksi Netflix -suoratoistopalvelussa 27.5. Kausi on ollut Netflixin katsotuin seitsemän viikkoa putkeen ja kymmenen suosituimman ohjelman joukossa 93 maassa, Suomi mukaan lukien.
Kausi ylitti kahden viimeisen jakson myötä miljardin katselutunnin rajan ja nosti sen Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi englanninkieliseksi tuotannoksi. Ykkössijaa pitää edelleen eteläkorealainen Squid Game.
Oulun yliopiston elokuvatutkimuksen yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Aino Isojärvi tunnustautuu Stranger Things -faniksi. Hän on seurannut sarjaa jo ensimmäiseltä kaudelta.
– Katseluelämys jäi heti mieleen. Asuin tuolloin leikkimökkimäisessä kesäasunnossa, ja hämärässä piskuiselta läppärin näytöltä tuijoteltu jännityssarja lapsinäyttelijöineen sai minut huvittuneena muistelemaan, kun katsoin joskus pienenä kiellettyjä sarjoja – kuten Salaisia kansioita – aikuisilta salaa pelotellakseni itseäni, Isojärvi muistelee.
Esikuvana genreklassikot
Mistä sarja sitten kertoo? Liikaa paljastamatta tarina sijoittuu 80-luvun kuvitteelliseen pikkukaupunkiin Yhdysvaltain keskilännessä, jossa joukko varhaisnuoria joutuu taisteluun maailmaa uhkaavaa, tuonpuoleista pahuutta vastaan.
Mukaan nivotaan kylmän sodan uhkaa, hallituksen salaisia kokeita, demoneja ja yliluonnollisia kykyjä.
Kauhu- ja scifi-elementtejä on käytetty menestyksekkäästi jo 90-luvulta Twin Peaksin ja Salaisten kansioiden tapaisista hittisarjoista aina 2000-luvulle Lostiin saakka. Stranger Thingsin tyylilaji ei siis ole sinänsä uusi.
Isojärvi näkee monen asian loksahtaneen sarjassa onnekkaasti kohdilleen. Ensimmäinen kausi julkaistiin vuonna 2016, jolloin pelkästään Netflixillä oli maailmanlaajuisesti noin 89 miljoonaa maksavaa tilaajaa, alle puolet nykyisestä. Palvelut etsivät tuolloin sisältöjä, joilla erottua joukosta.
– Tähän koloon scifiä, kauhua, fantasiaa, romantiikkaa, nuortenfiktiota ja jopa epookkia yhdistelevä, yksipuolisen vakiintuneita lajityyppejä kaihtava Stranger Things sujahti mainiosti. Se ei ollut liian pelottava ollakseen määritelmällisesti silkkaa kauhua, sopien näin sellaisellekin, joka ei tyypillisesti katsonut kauhua.
Vaikka sarja perustuu alkuperäisideaan toisen Netflix-hitin Squid Gamen tavoin, sarjan luoneet Matt ja Ross Duffer eivät peittele esikuviaan. Innoittajina ovat toimineet muun muassa Steven Spielbergin ja John Carpenterin elokuvatsekä kauhukirjailija Stephen Kingin teokset.
Hollywood Reporterin haastattelussa veljekset kertoivat keskustelleensa Kingin romaaniin perustuvan Se-elokuvan ohjaamisesta ennen Stranger Thingsiä. 2010-luvun alussa. Myöhemmin toisen ohjaajan johdolla valmistuneen elokuvan yhdessä pääroolissa nähtiin myös Stranger Thingsissä näyttelevä Finn Wolfhard.
Nuoruutta ja kasarinostalgiaa
Sarja on tehnyt nuorista näyttelijöistään tähtiä, mutta tämä oli pitkään este sen tuotantoon pääsylle. Dufferien mukaan kymmenet tv-kanavat vierastivat ajatusta sarjasta, jonka päähenkilöt olisivat lapsia, mutta joka ei olisi suunnattu lapsille.
Isojärven mukaan tämä toi kuitenkin sarjaan tuoreutta.
– Nuoruuden teema on sarjassa hyvin kokemuksellinen Se tarkoittaa uusien asioiden kokeilua ja tutkimista – kaikkea sellaista, mitä on vapaus tehdä, ennen kuin ryhtyy asettamaan itselleen muita velvoitteita. Toki rinnalla on mahdollista nähdä esimerkiksi nörttikulttuurin kehitys ja sen niin kutsuttu aikuistuminen. Tämä näkyy esimerkiksi sarjan markkinoinnissa, joka hyödyntää näkyvästi sosiaalista mediaa meemeineen.
– Sisällöllisesti Stranger Things suosii lisäksi monimuotoista näyttelijäkaartia, joka mukailee tämänhetkistä, syrjintää vastaan taistelevaa ajatusmaailmaa, joka mahdollistaa edelleen hyvin monenlaisten yleisöjen kiinnittymisen (sarjaan).
Sarjan maailma on vahvasti 80-lukulainen korvalappustereoista ja videopelihalleista taustamusiikkina kuultavaa synthwavea myöten. Myös kappalevalinnat ovat sidoksissa aikakauteen.
Esimerkiksi neloskaudella kuullut Kate Bushin ja Metallican kappaleet ovat saaneet runsaasti kuuntelijoita hiljattain. Bushin Running Up That Hill vuodelta 1985 nousi listaykköseksi kuudessa maassa ja keräsi yli 57 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa sarjan ansiosta.
Dufferit viittaavat itseensä usein 80-luvun lapsina, Isojärvi huomauttaa. He ovat kuitenkin syntyneet vuonna 1984, eli huomattavasti sarjansa päähenkilöitä myöhemmin.
– Stranger Thingsiä voikin pitää kunnianosoituksena tai pastissina 1980-luvun mediakulttuurille. Tämä lisää sarjan samaistuttavuutta ja tunnistettavuuspintaa. Sinun ei tarvitse olla itse elänyt 1980-lukua eläytyäksesi sen korostetun menneeseen tunnelmaan, vaan pääset kiinni samoihin nostalgian huuruihin, mikäli olet katsonut edes yhden kasarielokuvan.
Sarjan kuvaamien kylmän sodan tunnelmien voi sanoa muuttuneen odottamattoman ajankohtaisiksi Ukrainan sodan vaikutuksesta. Se tuo sarjalle uusia jännitteitä, Isojärvi pohtii.
– (Kylmä sota) ei ole enää yksinomaan kiehtova kuriositeetti, vaan voi nyt heijastella todellisiakin huolenaiheita, kuten viihteellä on tapana.
Tarinan loppu häämöttää
Sarja on kasvanut kuudessa vuodessa kokonaiseksi brändiksi oheistuotemarkkinoineen. Tarina on laajentunut kirjoihin, sarjakuviin ja videopeleihin, joista yksi on suomalaisen Next Games -peliyhtiön luomus.
Sarjan on ilmoitettu päättyvän seuraavaan kauteen, mutta jatkoa on kerrottu olevan luvassa spin off -sarjan muodossa. Tiedossa on vain, että uudessa sarjassa nähtäisiin uudet päähenkilöt.
Isojärven mukaan Stranger Things on osaltaan kohottanut tv-sarjojen asemaa. Kaupallisesti merkittävien sarjojen budjetit ja mittakaava ovat kasvaneet. Stranger Thingsin neljännen kauden jaksokohtaisen budjetin on kerrottu olleen 30 miljoonaa dollaria (artikkeli maksumuurin takana).
Vertailun vuoksi Game of Thronesin kuudennen kauden budjetiksi kerrottiin 10 miljoonaa dollaria jaksolta vuonna 2016.
Lue lisää: