Saamelaisten oikeuksien tukeminen olisi Lapista ääniä haluavalle päättäjälle poliittinen itsemurha, tutkimusprofessori arvioi.
Moni ei ollut kuullutkaan saamelaiskäräjälaista ennen kuin hallituksen rivit hajosivat viime viikolla. Asia ei ole kuitenkaan uusi, vaan vääntö on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä, painottaa tutkimusprofessori Rauna Kuokkanen Lapin yliopistosta.
Saamelaiskäräjälaki juontuu 1980-luvun lopulla valmisteilla olleesta saamelaislaista, johon kuuluivat myös saamelaisten maaoikeuteen liittyvät kysymykset.
– Koska laki herätti niin suurta vastustusta paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, maaoikeuskysymykset jätettiin pois ja jäljelle jäi vain saamelaiskäräjälaki.
Tästä laissa on kyse:
Kuokkasen mukaan laki oli raakile jo syntyessään.
Vuonna 1995 lakiin lisättiin paljon porua herättänyt lappalaispykälä. Pykälän mukaan saamelaiseksi voidaan merkitä myös jälkeläinen henkilöltä, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.
– Uudistuksen myötä vaaliluetteloon pystyi kirjautumaan myös henkilöitä, joilla ei ollut aktiivista ja elävää yhteyttä saamelaiskulttuuriin.
Normaalioloissa saamelaiskäräjien alainen vaalivaliokunta päättää, ketkä saavat asettua ehdolle tai äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa. Jos ihminen on lautakunnan päätökseen tyytymätön, hän voi valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Kuokkasen mukaan aluksi kaikki sujui hyvin: Korkein hallinto-oikeus nojasi saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöksiin.
Hankaluudet alkoivat, kun 2000-luvulle tultaessa korkein hallinto-oikeus muutti tulkintalinjaansa ja hyväksyi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon henkilöitä vastoin lautakunnan hylkäävää päätöstä.
Juuri näistä päätöksistä YK:n ihmisoikeuskomitea on ärähtänyt Suomelle. Sittemmin KHO on kertonut muuttaneensa tapaa, jolla se tulkitsee lakia. KHO:n aiemmin tekemien päätösten on nähty rikkoneen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta.
Nykytilanne on näiden päätösten seurausta, Kuokkanen summaa. Saamelaisilla on huoli siitä, että luetteloon tulee huomattavasti aiempaa enemmän ihmisiä, joita käräjät eivät sinne hyväksy.
– Joidenkin arvioiden mukaan suurin osa Lapin väestöstä voisi halutessaan päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tämä tosin tuskin on kovin todennäköistä, hän huomauttaa.
Miksi suomalaiset haluaisivat käräjille?
Kaiken ytimessä on ajatus siitä, kuka hallitsee saamelaisalueiden maita ja resursseja. Esimerkiksi keskustan Lapin vaalipiirin kansanedustaja Markus Lohi on esittänyt (siirryt toiseen palveluun), että saamelaiskäräjät saisi lakiuudistuksessa liian paljon valtaa ja voisi estää saamelaisalueille suunniteltavia maankäyttöhankkeita.
Vaikka uusi laki vahvistaisi velvollisuutta neuvotella alkuperäiskansaa koskevista asioista saamelaisten kanssa, se ei antaisi saamelaisille lisää päätösvaltaa. Toisin kuin jotkut uskovat, saamelaisilla ei ole veto-oikeutta saamelaisalueille suunnitelluissa hankkeissa.
Rauna Kuokkasen mukaan asiaan liittyy paljon väärinkäsityksiä. Kuokkanen huomauttaa, että 1990-luvun alussa puhuttiin jopa "saamelaishallinnon tyranniasta". Väärinkäsitykset liittyvät muun muassa saamelaiskäräjien valtaan ja auktoriteettiin.
– Ajatellaan, että päästään päättämään saamelaisten ja Lapin alueen asioista, mutta todellisuudessa saamelaiskäräjillä on hirveän vähän päätösvaltaa. Ne päättävät lähinnä omasta henkilöstöstään ja vuosittaisten kulttuurimäärärahojen jaosta, joka on kohtuullisen pieni summa.
Kuokkasen mukaan kiistaan kytkeytyy myös uskomus siitä, että saamelaisten maankäyttöoikeudet kasvavat tulevaisuudessa. Osa ihmisistä uskoo, että esimerkiksi alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen, ILO 169:n, ratifioiminen lisäisi automaattisesti saamelaisten maaoikeuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.
Kuokkanen näkee ongelmallisena sen, että aiemmin suomalaisina itseään pitäneet ja saamelaisten oikeuksia vastustaneet henkilöt ovat nyt kääntäneet kelkkansa.
– On koettu, että voidaan saavuttaa jonkinlaista kollektiivista ja yksilötason hyötyä siitä, että mennään saamelaiskäräjille ehdokkaaksi ja äänestäjäksi. Sisältä käsin halutaan jarruttaa saamelaisyhteiskunnan kehittymistä ja kielityön edistämistä.
Poliitikot pelkäävät äänestäjien menettämistä
Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan saamelaiskäräjälain uudistuksella on kiire. Samalla kuitenkin ainakin keskusta ja Lapin kansanedustajat yli puoluerajojen pyristelevät vastaan.
Miksi?
– Kyse on äänistä [vaaleissa]. Olisi poliittinen itsemurha, jos päättäjä alkaisi voimakkaasti puolustamaan saamelaisten oikeuksia Lapissa, Kuokkanen sanoo.
Kuokkasen mukaan iso osa Lapin asukkaista vastustaa saamelaisten oikeuksien edistämistä.
– Päättäjät laskelmoivat, että pääsevät seuraavalle kaudelle.
Keskusta sai 2019 eduskuntavaaleissa lähes kolmanneksen kaikista Lapissa annetuista äänistä. Puolueen valtakunnallinen kannatus Ylen tuoreimmassa kannatusmittauksessa oli 10,9 prosenttia.
Puolueen kansanedustajat ovat esimerkiksi esittäneet julkisuudessa väitteitä, että saamelaiset syrjivät omaa vähemmistöään. Vähemmistöllä viitataan niihin henkilöihin, jotka täyttävät lappalaispykälän ja tunnistautuvat saamelaisiksi. Lakiuudistusta vastustavat saamelaiskäräjäedustajat ovat kertoneet hakeneensa lain täytäntöönpanokieltoa YK:lta.
Tutkimusprofessorin mukaan syrjintään vetoaminen on tehokas keskustelun manipuloinnin keino.
– Se näyttää poliittiselta peluulta, joka uppoaa ihmisiin, jotka eivät tiedä asian pitkää historiaa. Myös Lapin kansanedustajat voivat kuitenkin käyttää tätä omien argumenttiensa tueksi.
Kuokkasen mukaan keskustelussa usein unohtuu se, että kyse ei ole vain siitä, miten ihminen itse itsensä määrittelee.
– Samankaltaista keskustelua käydään myös muiden alkuperäiskansojen keskuudessa, esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa. Ei ole ainoastaan kyse siitä, mihin ryhmään yksilö identifioituu vaan mikä yhteisö tunnustaa sinut osaksi itseään, hän päättää.
Keskusta pöytäsi saamelaiskäräjälain uudistuksen sunnuntaina jo toistamiseen. Pääministeripuolue SDP aikoo kuitenkin viedä lain torstaina eduskuntaan, keskustan vastustuksesta huolimatta. Viimeksi saamelaiskäräjälaki tyssäsi perustuslakivaliokunnan vastustukseen vuonna 2015. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla (r.) ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vetää esitys pois eduskunnasta.
Voit keskustella aiheesta 17. marraskuuta kello 23.00:een saakka.
Juttua päivitetty 15.11.2022 kello 18.49: Lisätty keskustan valtakunnalliseen kannatuslukuun desimaali ja korjattu virheellinen linkki.
Enemmän aiheesta:
Saamelaiskäräjälain uudistus jakaa näkemyksiä saamelaisyhteisön sisällä
Keskusta esti jälleen saamelaiskäräjälain etenemisen eduskuntaan
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja: Haluaako Suomi tietoisesti rikkoa saamelaisten ihmisoikeuksia?