”Nyrkkeilyn maailma on kiehtova ja värikäs, mutta samalla kova ja armoton. Se on voittajien maailma, jossa hyväkin hävinnyt unohtuu – ellei nouse uudelleen huipulle. Tällöin saavutus arvostetaan entistäkin korkeammalle.”
Lainaus on edesmenneen suomalaisen nyrkkeilyjournalismin legendan Ilmo Lounasheimon vuonna 1987 ilmestyneen ”Kehän sankarit” -kirjan esipuheesta. Samalla lainauksella aloitin juttuni vuosi sitten, kun Robert Helenius oli juuri kärsinyt ammattilaisuransa ensimmäisen tappion ja vieläpä tylysti tyrmäyksellä. Lounasheimon tekstilainaus sopii tähänkin yhteyteen erinomaisesti.
Entinen raskaan sarjan Euroopan mestari Robert Helenius kohtaa silmästä silmään tämän Ilmo Lounasheimon sanoiksi pukeman totuuden seuraavassa ottelussaan toukokuussa.
Heleniuksella on kiistatta edessään tähänastisen ammattilaisuransa tärkein ottelu. Siinä hän voi todistaa Lounasheimon sanat todeksi. Kehässä Heleniusta vastassa ei ole vain suurisuinen britti Dereck ”Dell Boy” Chisora, vaan sekä suomalainen että kansainvälinen nyrkkeily-yleisö. ”Pohjolan painajainen” ottelee voitosta, mutta myös uskottavuudestaan nyrkkeilyä seuraavien silmissä.
Heleniuksen uraa on vuosia varjostanut kiistanalainen voitto Chisorasta. Helenius voitti Chisoran raskaan sarjan Euroopan mestaruusottelussa vuonna 2011, kun arvostelutuomarit nostivat Heleniuksen voittajaksi hajaäänituomiolla. Kaikki se, mitä Helenius saavutti ennen tuota ottelua, tuntuu unohtuneen siinä rajussa arvostelussa, jota hän on saanut osakseen Chisora-ottelun jälkimainingeissa.
Ammattilaisura yksi Suomen nyrkkeilyhistorian komeimpia
Helenius jatkoi Euroopan mestari Amin Asikaisen 2000-luvun lopulla Suomessa nostattamaa ammattinyrkkeilyhuumaa. Helenius oli legendaarisen Gunnar ”GeeBee” Bärlundin jälkeen ensimmäinen suomalainen nyrkkeilijä, joka kohtasi arvostetun The Ring –lehden raskaan sarjan listalla kymmenen parhaan joukossa olleen nyrkkeilijän.
Helenius tyrmäsi parhaimmillaan Ringin listalla neljäntenä olleen Lamon Brewsterin. Brewsterin lisäksi kaksi muuta entistä raskaan sarjan maailmanmestaria Samuel Peter ja Sjarhei Liakhovich konttasivat kehässä Heleniuksen tyrmäysiskujen seurauksena.
Helenius on kaksinkertainen Euroopan mestari. Huhtikuussa 2011 hän oli WBO-liiton arvolistalla raskaan sarjan maailmanmestari Wladimir Klitshkon toinen haastaja ja The Ring -lehden listalla sijalla yhdeksän. ”Pohjolan painajaisen” lopullinen läpilyönti raskaan sarjan arvostetuimpien nyrkkeilijöiden joukkoon tyssäsi loukkaantumisiin, ei niinkään miehen nyrkkeilytaitojen katoamiseen.
Helenius tarvitsee näyttävän voiton
Urheiluyleisö on tunnetusti vaativaa. Vain voitto kelpaa. Heleniuksen kohdalla voittokaan ei riitä, sillä voiton pitää tulla näyttävästi, nimekkäästä vastustajasta ja tiukan kehämittelön jälkeen.
Tusinamiesten tyrmääminen ensimmäisessä erässä ei tyydytä kriittistä mediaa eikä pääsylipun maksanutta katsojaa. Kun tähän lisätään vuosi sitten tapahtunut ”työtapaturma” eli tyrmätyksi joutuminen kotikatsomon edessä, soppa alkoi kiehua. ”Helenius on mennyttä miestä, jolla ei ole enää mahdollisuuksia nousta takaisin huipulle”, huusivat otsikot.
Tuntuu siltä, että kaikki mitä Helenius on vuoden 2011 Chisora-ottelun jälkeen tehnyt nyrkkeilyurallaan, on niin asiantuntijoiden kuin yleisen mielipiteen mukaan mennyt pieleen. Tästä syystä Robert Helenius ottelee toukokuussa paitsi Chisoraa vastaan myös omasta uskottavuudestaan nyrkkeilijänä suuren yleisön silmissä.
Jos Helenius voittaa Dereck Chisoran hyvän ottelun jälkeen selvin luvuin tai mieluummin vielä näyttävällä tyrmäyksellä kamppailun loppupuolella, hän voisi tukkia arvostelijoiden suut ja vaientaa kritiikin, jonka kohteena hän on kuusi vuotta ollut. Saattaa olla, että Ilmo Lounasheimon sanat toteutuvat silloin Heleniuksen kohdalla.
”Nyrkkeilyn maailma on kiehtova ja värikäs, mutta samalla kova ja armoton. Se on voittajien maailma, jossa hyväkin hävinnyt unohtuu – ellei nouse uudelleen huipulle. Tällöin saavutus arvostetaan entistäkin korkeammalle.”