Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Täällä ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset tapahtuvat jo nyt – Mana, 7, kuoli äitinsä viereen pakolaisleirin majassa

Afrikkalaiset ovat vähiten syypäitä ilmastonmuutokseen, mutta kärsivät siitä kaikkein eniten. Baidoan kaupungissa Somaliassa sadat tuhannet ilmastopakolaiset odottavat apua ja surevat kuolleita lapsiaan.

Lähikuva pienestä laihasta somalialaisesta vauvasta, jonka rintakehää lääkäri kuuntelee stetoskoopilla aliravitsemusklinikalla
Lääkäri tutki kahden kuukauden ikäistä Mohamedia Pelastakaa Lapset -järjestön klinikalla Baidoassa lokakuussa. Kuva: Pasi Toivonen / Yle
  • Pasi Toivonen

BAIDOA, SOMALIA Saavumme yhteen Baidoan kymmenistä pakolaisleireistä kuin sotilasosasto: Kolme panssaroitua maastoautoa, joissa kolme televisioryhmää. Kolme avolava-autoa, joiden kyydissä 12 aseistettua vartijaa.

Asetelma tuntuu väärältä ja nurinkuriselta: meitä eurooppalaisia toimittajia ja kuvaajia suojellaan kuin valtiovieraita.

Ympärillä on silmänkantamattomiin taipuisista kepeistä, kankaista ja muovinpalasista rakennettuja puolipallon muotoisia paimentolaismajoja.

Niissä asuu ihmisiä, joita ei kukaan ole onnistunut suojelemaan kuivuudelta ja nälältä.

Satelliittikartalla Somalian eteläosan vehreä alue, pääkaupunki Mogadishu ja Baidoan kaupunki.
Kuva: Harri Vähäkangas / Yle, ©Mapcreator.io | OSM.org

”Al-Shabaab vei viimeiset vuohet”

Baidoan kaupunkiin Keski-Somaliaan on pelkästään tämän vuoden aikana saapunut yli 250 000 ilmastopakolaista. Suurin osa heistä on paimentolaisia, joiden elinkeinon on tuhonnut jo kaksi vuotta jatkunut, historiallisen paha kuivuus.

Pakolaisäiti Wayaama Bakaar kertoo, että ennen tätä kuivuutta heillä oli vihreää laidunmaata ja 45 vuohta.

– Jos tarvitsimme jotain, saatoimme myydä yhden vuohistamme. Mutta nyt kaikki eläimet ovat kuolleet kuivuuteen, eikä meillä ole mahdollisuutta palata kotiin, Bakaar sanoo.

Tarina toistuu miltei samanlaisena leiristä ja majasta toiseen. Eläimet ovat kuolleet tai niitä on jäljellä niin vähän, että perhettä ei enää pysty elättämään.

Ja vähäistäkin omaisuutta verottaa Baidoan ympäristöä hallitseva terroristijärjestö al-Shabaab.

Somalialainen pakolaisäiti istuu oranssisilla pressuilla peitetyn majan suuaukossa muovituolillapakolaisleirillä, sylissään pieni vauva.
Kuva: Pasi Toivonen / Yle
Somalialainen violettiin huntuun pukeutunut pakolaisäiti juottaa teltan oviaukossa pienelle vauvalle maitoa vihreästä muovimukista.
Wayaama Bakaar on menettänyt kuivuudelle kaksi lastaan, kolmevuotiaan tytön ja kahdeksanvuotiaan pojan. Kuva: Pasi Toivonen / Yle

Al-Shabaabista ei kukaan uskalla puhua omalla nimellään, mutta tämäkin tarina toistuu samanlaisena.

– Al-Shabaab ei auttanut meitä mitenkään. He tulivat ja vaativat kaikilta perheiltä rahaa, ja ellei sitä ollut he veivät osan viimeisistä vuohistamme, nimettömänä pysyvä leirin asukas kertoo.

Apua ei riitä kaikille

Baidoa on paimentolaisperheille viimeinen toivo kuivuuden, nälän ja Al-Shabaabin uhan keskellä.

Sen ympärille kasvaneilla leireillä heillä on edes pieni mahdollisuus saada apua Somalian hallitukselta tai kansainvälisiltä avustusjärjestöiltä: vettä, ruokaa tai raha-avustuksia.

Somalialainen pakolaisäiti Adey Isak teltassa kahden lapsensa kanssa surumielisen näköisenä.
Adey Isak lähti kuivuutta pakoon jalkapatikassa kahdeksan lapsen kanssa. Kuva: Pasi Toivonen / Yle

Mutta moni on joutunut pettymään. Pakolaisäiti Adey Isak tuli lapsineen Baidoaan noin kuukausi sitten.

– Tähän mennessä emme ole saaneet apua keneltäkään muulta kuin naapureiltamme täällä leirissä. Saimme eilen puoli kiloa riisiä ja söimme sitä illalla. Tänään emme vielä ole syöneet mitään vaikka on jo iltapäivä, Isak kertoo.

Mittakaavat Baidoassa ovat toivottomat, niin kuin ne ovat Somalian, Etiopian ja Kenian kuivuusalueilla muutenkin.

Lähes miljoona somalialaista on jo joutunut jättämään kotiseutunsa kuivuuden vuoksi. Avustusjärjestöjen ja hallitusten resurssit eivät millään riitä kaikkien apua tarvitsevien auttamiseen.

”Jos apua ei saada, täällä kuolee paljon ihmisiä”

Pelastakaa Lasten viestintäpäällikkö Mowlid Mudan lähettää vahvan viestin Egyptissä menossa olevaan ilmastonmuutoskokoukseen.

Hänen mukaansa on kohtuutonta, että ihmiset jotka ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen kärsivät siitä nyt eniten.

Afrikkalaiset ovat tuottaneet vain neljä prosenttia maailman tähänastisista ilmastopäästöistä. Ilmastopakolaisuudesta Afrikan osuudeksi arvioidaan nyt ja tulevaisuudessa noin 40 prosenttia.

Pelastakaa lasten viestintäpäällikkö Mowlid Modan punainen lippis päässään pakolaisten telttaleirissä Somaliassa.
– Nämä ihmiset eivät ole syypäitä ilmastonmuutokseen, mutta he ovat sen uhreja. Heitä on autettava juuri nyt, sanoo Pelastakaa Lasten viestintäpäällikkö Mowlid Mudan. Kuva: Juan Reina / Yle

Avustusjärjestöt ovat soittaneet hälytyskelloja jo kuukausia. YK arvioi, että nälkäkriisin torjumiseen tarvitaan pikaisesti yli 100 miljoonaa dollaria. Rahoista on saatu kokoon vain reilu kymmenys.

Maailma ei kuule hätähuutoa Afrikan kuivilta tasangoilta.

– Täällä on todellinen nälänhädän uhka. Jos apua ei saada nopeasti lisää, näissä leireissä kuolee paljon ihmisiä, Mudan sanoo vakavana.

Vuoden 2011 nälänhädässä Somaliassa kuoli arviolta 260 000 ihmistä, joista puolet lapsia. Nyt alkamassa olevasta nälkäkatastrofista voi tulla vielä pahempi. Video: Juan Reina

”Pystymme pelastamaan miltei jokaisen lapsen”

Pelastakaa Lasten ylläpitämällä aliravitsemusklinikalla näemme kuivuuden traagiset kasvot. Tänne tuodaan joka päivä lapsia, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään ja siihen liittyviin tauteihin.

Lähdemme ylilääkäri Mohamed Osmanin mukaan kierrokselle. Pienissä huoneissa on kymmenittäin laihoja, pieniä lapsia ja äitejä, joiden katseessa on sekä syvää huolta että toivoa.

Kaksivuotias Abdirazak kävi lähellä kuolemaa. Video: Juan Reina

Kaksivuotias Abdirazak on tuotu klinikalle päivää aikaisemmin. Hän oli silloin vakavasti aliravittu, kuivunut ja tajuton.

Abdirazak painaa vain viisi kiloa. Mohamed Osman tarttuu hänen jalkoihinsa, painaa peukaloilla ja näyttää miten jalkateriin jäävät syvät painaumat.

– Tämä turvotus on selkeä merkki vakavasta aliravitsemuksesta. Mutta me saamme Abdirazakin kyllä toipumaan. Olemme antaneet hänelle ravintoliuosta ja kahta eri antibioottia, ja hän voi jo selvästi paremmin.

Mohamed Osman vakuuttaa, että klinikalla pystytään pelastamaan miltei jokainen aliravittu lapsi, joka sinne tuodaan.

– Paitsi ne, jotka kuolevat käsiimme jo klinikan kynnyksellä. Emmekä tietenkään pysty pelastamaan niitä, jotka kuolevat matkalla Baidoaan tai tuolla leireissä kaupungin laidoilla.

Kotiutettavien lasten huoneen ovella sekä lapset että äidit hymyilevät. He ovat pelastuneet kuoleman porteilta.

Lääkäri tutkii mustakaapuisen nuoren äidin sylissä olevaa laihaa vauvaa stetoskoopilla somalialaisella aliravitsemusklinikalla
Ylilääkäri Mohamed Osman tutkii kahden kuukauden ikäistä Mohamedia, joka aliravitsemusklinikalle tullessaan kärsi yskästä, ripulista ja oksentelusta, eikä pystynyt syömään lainkaan. Kuva: Pasi Toivonen / Yle

”Mana ei ollut sairas, vain nälkäinen”

Kuljemme pakolaisten telttakylästä kuivalle tasangolle, matalien pensaiden ja korallimaisten kivenlohkareiden välistä pujotellen.

Aseistetut vartijat levittäytyvät laajalle alueelle, kymmenien metrien päähän meistä. Olemme kaupungin laidalla, lähellä al-Shabaabin aluetta.

Horisontissa näkyy ihmishahmo pienen kummun päällä. Kun pääsemme lähemmäs varmistuu, että tämä on se, mitä lähdimme etsimään.

Haudankaivaja ja kumpu, johon kahden viime viikon aikana on haudattu 15 aliravitsemukseen kuollutta lasta.

Yksi heistä on Mana, Adey Isakin seitsemänvuotias tytär.

– Mana oli leikkisä ja puhelias tyttö. Hän oli lapsistani se, joka osasi sytyttää tulet. Ja aina kun tarvitsin kupin teetä, Mana laittoi sitä minulle, Adey Isak kertoo, suru silmissään.

Somalialainen pakolaisäiti Adey Isak teltassa punaisessa hunnussa viiden lapsensa kanssa, surumielisen oloisena.
Adey Isakin lapsista toiseksi vanhin, seitsemänvuotias Mana, ei selvinnyt nälästä ja matkan rasituksista. Kuva: Pasi Toivonen / Yle

Adey Isak lähti kotikylästään Qasidheeristä noin kuukausi sitten, jalkapatikassa kahdeksan lapsen kanssa. Perheen isän oli jäätävä kylään, hoitamaan kuolemaisillaan olevaa äitiään.

Qasidheeristä Baidoaan on matkaa yli sata kilometriä, rutikuivaa tasankoa halkovaa tietä pitkin. Äidin ja nälän heikentämien lasten matka Baidoaan oli raskas.

Isak kertoo, että loppumatkasta he saivat aasikyydin. Se ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan hänen toisiksi vanhinta lastaan, Manaa.

– Mana väsyi ja heikentyi matkalla tänne. Kun pääsimme perille ja saimme majamme pystytettyä, hän kuoli.

– En vienyt Manaa sairaalaan, koska hän ei ollut sairas. Hän oli vain nälkäinen, eikä sairaalassa hoideta nälkää.

Puolipallon muotoisia majoja ja pakolaisia somalailaisella pakolaisleirillä Baidoan kaupungissa keskipäivän kuumuudessa.
Kun kuivuus on tappaa eläimet, ei paimentolaisperheillä ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ilmastopakolaisiksi omassa maassaan. Kuva: Pasi Toivonen / Yle