Lähtökohdat olivat jopa kaikkien aikojen F1-kaudelle. Vahvassa muistissa oli Max Verstappenin ja Lewis Hamiltonin jännittävä mestaruustaistelu ja dramaattinen loppuratkaisu. Odotettiin tarinan toista osaa. Lisäksi kutkuttivat uudet autot, joiden uskottiin parantavan kilpailua.
Pian kävi selväksi, ettei Hamiltonilla ole mestaruustaistoon asiaa Mercedeksen heikon kilpailukyvyn takia. Hamilton oli poissa pelistä, mutta kuvaan ilmestyi mukaan nopea Ferrari ja Charles Leclerc.
Kun Leclerc otti alkukaudesta muutaman tärkeän niskalenkin Verstappenista, kasassa olivat ainekset kahden nuoren kuljettajan väliseen kaksintaisteluun. Ferrarin luotettavuusongelmat ja strategiset kömmähdykset pudottivat pallon kuitenkin Red Bullille ja ylivertaiselle Verstappenille. MM-taisto oli käytännössä taputeltu jo ennen kesätaukoa.
Loppukaudesta puuttui kliimaksi.
Yllätyksettömiä kisoja
MM-taistelu on yksi asia tarkastella sarjan mielenkiintoa. Toinen on kärjen tason laajeneminen ja se, että mahdollisimman moni talli pystyy ajamaan ainakin toisinaan palkintokorokesijoista. Haluamme nähdä yllätyksiä.
Tätä vuotta edeltäneet kaksi kautta olivat urheilullisesti toimivia kokonaisuuksia. Vuonna 2020 palkintokorokkeella nähtiin 13 kuljettajaa yhteensä seitsemästä eri tallista ja voittajia neljästä eri tallista.
Ennen sitä yhtä monta kuljettajaa oli ollut palkintokorokkeella 2012. Myös viime kaudella kolmen joukkoon yltäneitä oli 13, mutta kahdeksasta eri tallista.
Yllättäviin tuloksiin toki vaikuttivat osaltaan kisat, joissa kärkitallin autot eli Mercedes ja Red Bull kokivat epäonnea. Toisaalta myös vanhojen sääntöjen oltua voimassa pitkään, pienemmät tallit olivat kuroneet etumatkaa kiinni.
Haastajien autot olivat sen verran kilpailukykyisiä, että ne mahdollistivat paikan palkintokorokkeelle, kun sellainen ikkuna aukesi.
Tällä kaudella viikonloppujen ainut jytky koettiin Brasilian aika-ajoissa, kun Kevin Magnussen täräytti häntäpäähän normaalisti kuuluvan Haasin ensimmäistä kertaa paalupaikalle.
Tämän kauden aikana palkintokorokkeella vieraili ainoastaan seitsemän eri kuljettajaa. Suurtallien Red Bullin, Ferrarin ja Mercedeksen kuljettajien lisäksi palkintokorokkeelle ylsi ainoastaan McLarenin Lando Norris. Hänkin vain kerran.
Formula ykkösiin tullut kulukatto on hyvä uudistus, mutta se ei näy ainakaan vielä voimasuhteiden tasoittumisena. Uusilla autoilla on helpompi seurata, mistä johtuen kisoissa on nähty viime kautta enemmän ohituksia. Kärkitaistoon halutaan kuitenkin enemmän väriä.
MotoGP:n esimerkki
Formula 1 kiinnostaa tällä ehkä enemmän kuin koskaan. Siitä kiitoksen saavat kaupalliset oikeudet omistava Liberty Media sekä Netflixin puhuttu dokkari Taistelu paalupaikasta, joka on tuonut sarjalle paljon uusia nuoreja faneja.
Erittäin tärkeillä Amerikan markkinoilla ihmiset ovat ottaneet lajin omakseen ja katsomot ovat pullollaan. Verstappenin innoittama Hollanti-huuma näkyy monissa Euroopan kisoissa oranssina yleisömerenä.
Kiinnostuksen kasvaessa vaatimustaso kuitenkin nousee. Halutaan nähdä entistä mielenkiintoisempia kisoja. Halutaan nähdä enemmän kuskeja ajamassa palkintokoresijoista, voitoista ja maailmanmestaruuksista.
Kun puhutaan radalla tapahtuvasta kilvanajosta, ratamoottoripyöräilyn kruununjalokivi MotoGP on tällä hetkellä sitä, mitä formula ykkösiin kaivataan. F1 on erittäin mediaseksikästä, mutta urheilullisesti MotoGP on heiluttanut monta vuotta tahtipuikkoa.
Viimeisen kolmen vuoden aikana MotoGP:ssä on nähty joka kerta vähintään 14 eri kuskia palkintokorokkeella sekä 7–9 voittajaa per kausi.
Vaikuttavampaa on kuitenkin mestareiden vaihtuvuus. Viimeisen neljän kauden aikana MM-voittoon on ajanut aina eri kuljettaja. Mestari on tullut joka kerta eri tallista.
Laaja taso ei ole MotoGP:ssä kuitenkaan itsestäänselvyys, sillä sarjassa on nähty Valentino Rossin ja Marc Márquezin piinaavan pitkiä hallintajaksoja.
Toteutuuko 12 vuoden takainen huippuhetki?
Ajatus siitä, että formula ykkösten MM-voittotaistossa nähdään enemmän vaihtuvuutta, ei ole kuitenkaan utopiaa. Ei tarvitse mennä kuin 2000-luvun alkupuolelle.
Vuosina 2006–2010 maailmanmestaruuteen ylsi aina eri tallin kuljettaja.
Jokaista kautta yhdisti myös se, että mestaruudesta ajoivat eri tallien kuljettajat. Kaudella 2010 mukana oli peräti kolmen eri tallin kuski, kun Red Bullin Sebastian Vettelillä ja Mark Webberillä, Ferrarin Fernando Alonsolla sekä McLarenin Hamiltonilla oli viimeisessä kisassa mahdollisuus maailmanmestariksi.
Vaikka Max Verstappen vaikuttaa tällä hetkellä ylivoimaiselta kuljettajalta, sarjassa saatetaan hyvinkin pian nähdä taas neljän kuljettajan välinen MM-taisto.
Sarjassa on tällä hetkellä kolme kärkitallia, jotka olivat loppukaudesta ilahduttavan lähellä toisiaan. Mercedes osoitti viimeisissä kisoissa hyvää kilpailukykyisyyttä. Menestykseen tottunut talli ei rämmi toista kautta putkeen.
Ferrari oli alkukaudesta erittäin nopea. Mikäli se saa strategisen osaston kulkemaan, italialaistalli on ensi kaudella entistä vaarallisempi.
Leclercissä on aitoa mestaruuspotentiaalia. Mercedeksellä on puolestaan kaksi mestaruuteen kykenevää kuljettajaa. Kuljettajien puolesta ainekset ovat kasassa. Kalusto pitää vain saada kuntoon.
Hyvä viihdetuote kantaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Mikäli formula 1 haluaa pitää uudesta ja vanhastakin yleisöstä kiinni, urheilullisen puolen pitää loistaa.
Alla F1-kauden 2022 lopulliset pistetaulukot.
Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Voit keskustella aiheesta maanantai-iltaan klo 23 asti. Kommentoiminen vaatii Yle-tunnuksen.