Voimisteluliiton toiminnanjohtaja Maria Laakso toteaa Yle Urheilulle, että työ lajikulttuurin muuttamiseksi on vielä kesken.
21 entistä rytmisen voimistelun maajoukkue- ja kilpaurheilijaa julkaisivat torstaina avoimen kirjeen. He vaativat Voimisteluliiton, Olympiakomitean ja muun urheiluyhteisön puuttuvan lajin valmennusongelmiin.
Omalla nimellään kirjeen allekirjoittaneiden kokemukset ulottuvat 1980-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin. Heidän mukaansa traumoja aiheuttaneet valmennusmetodit ovat saaneet jatkua vuosia. He ovat huolissaan siitä, etteivät lajin valmennusmenetelmät vaikuta vieläkään olevan nykyaikaisten arvojen mukaisia.
Toiminnanjohtaja Laakso kertoi olevansa pahoillaan urheilijoiden kokemuksista. Voimisteluliitto kertoo aloittaneensa työn lajikulttuurin muuttamiseksi.
– Mutta meille on päivänselvää, että työ on vielä kesken. Voimistelu, me yhdessä seurojen ja valmentajien kanssa, kannamme vastuun, että valmennuskulttuurinmuutos menee perille asti, Laakso kommentoi.
Laakson mukaan rytmisessä voimistelussa on myös sitouduttu siihen, että koko seurakenttä ryhtyy vielä tehokkaammin muuttamaan lajikulttuuria. Hänen mukaan se vaatii vielä konkreettisempia toimia.
– Tulemme linjaamaan lasten oikeuksien mukaan lasten osallistumisesta kansainvälisiin kilpailuihin. Lisäksi rakennamme valmentajille ja seuratoimijoille vielä selkeämpi ohjeistuksia, mikä on sallittu ja kielletty, Laakso sanoo.
Laakson mukaan Voimisteluliitto tekee töitä myös kansainvälisesti ja kansallisesti, että rytmisen voimistelun säännöt ja tuomarointi muuttuvat terveellisimmäksi. Toiminnanjohtajan mukaan liitto on jo pyrkinyt vaikuttamaan kansainvälisen voimisteluliiton johtohenkilöihin.
Entiset voimistelijat eivät olleet tietoisia lajin tuoreiden maajoukkue-edustajien kokemuksista. Entisten voimistelijoiden mukaan jatkuva laihduttaminen, painon seuraaminen, nöyryyttävät kommentit, loukkaantumiset, kovaotteiset metodit ja isot harjoitusmäärät olivat heille arkipäivää.
Voimistelijoiden mukaan on ilmeistä, että rytmisessä voimistelussa on tavoiteltu menestystä lasten ja nuorten hyvinvoinnista välittämättä.
Voimistelijat kommentoivat, että liitto ja urheilutahot ovat hyväksyneet hiljaa epäasiallisen käytöksen vuosien varrella, eikä vastuuta ole otettu. Mitä ajattelet siitä?
– Kulttuurinmuutos tapahtuu hyvin hitaasti. Kun puhutaan pienemmistä ryhmistä ja liittojohtoisista maajoukkuista, niihin on helpompi pureutua. Siellä on tehty valtavasti asioita eteenpäin. Kulttuurinmuutos vaatii jokaisen urheilussa mukana olevan ihmisen pysähtymistä ja myös puuttumista. Rohkeutta siihen, Laakso sanoo.
Vapaavuori: ”Paljon matkaa jäljellä”
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori pitää entisten voimistelijoiden kirjettä rohkeana, tärkeänä ja arvokkaana.
– Olemme huippu-urheilussa ja ennen kaikkea siihen liittyvässä valmennuskulttuurissa ison muutoksen äärellä. Tämä on hyvä herätys myös muistuttamaan siitä, että paljon on matkaa jäljellä, Vapaavuori sanoo Yle Urheilulle.
– Tämä kirje, olkoonkin, että se kuvaa pääosin tapahtumia jo joitakin aikoja sitten, hyvin karulla tavalla kuvastaa, miten vakavista eettisistä ongelmista on ollut kysymys.
Vapaavuori muistuttaa Olympiakomitean tehostamistukipäätöksestä, jossa todetaan Olympiakomitean antavan Voimisteluliitolle tukea juuri rytmisen voimistelun valmennuskulttuurin kehittämiseen ja lajianalyysiin.
Tukirahoihin voidaan puuttua
Vapaavuoren mukaan on selvää, että huippu-urheilussa suorituskyvyn rajojen hakeminen aiheuttaa lieveilmiöitä ja toimintaa, joka ei ole eettisesti millään tavalla kestävää.
– Siitä huolimatta, että pyritään huipulle, se pitää pystyä tekemään tavalla, mikä on eettisesti kestävää. Tämä on asia, mikä koskee koko suomalaista valmennuskulttuuria tavalla tai toisella. Useitakin lajeja, ennen kaikkea niitä, joissa huipulle pyritään hyvin nuoressa iässä.
Jos eettisiin epäkohtiin ei lajiliitoissa puututa, pitäisikö sen jatkossa vaikuttaa lajin saamiin tukirahoihin?
– Ilman muuta pitää. Meidän pitää ennen kaikkea lähteä kannustavin keinoin. Yrittää saada ongelmat esille, ymmärtää, mistä ne johtuvat, kehittää kulttuuria ja pyrkiä positiivisella tavalla muuttamaan valmennuskulttuuria. Viime kädessä on selvää, että myös tukirahojen pitää olla osin riippuvaista siitä, kuinka eettisesti eri lajeissa ja lajiliitoissa toimitaan, Vapaavuori linjaa.