Jääkiekko on maalintekopeli ja NHL-maailmassa maalintekovastuu lankeaa tavallisesti suurinta palkkaa nauttiville tähtipelaajille. Näiden muutaman yksilön mukana joukkueet nousevat ja tippuvat.
Nashvillella homma toimi menneellä kaudella. Pelkästään Roman Josi, Filip Forsberg ja Matt Duchene iskivät taululle yli 100 maalia ja 260 tehopistettä. Eikä taso tippunut kolmikon takanakaan: Mikael Granlund ja Ryan Johansen osallistuivat talkoisiin yhteensä 37 maalilla ja 127 pisteellä.
Kolme pelaajaa operoi yli pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla, Granlund ja Johansen 0,8:n.
Tiukkaa teki silti, sillä Nashville ylsi läntisestä konferenssista pudotuspeleihin viimeisenä joukkueena.
Kun edellä mainittujen pelaajien tekemisiä tarkastellaan kuluvan kauden osalta, kantrisoittimesta kajahtaa kokonaan erilainen sointi. Viisikosta kukaan ei yllä pisteen ottelukohtaiseen keskiarvoon. Kun viime kaudella Forsberg ja Duchene iskivät 40 maalia mieheen, nyt odottamat ovat alle 30 ja alle 20 maalia.
Nashville on tehnyt 2,49 maalia ottelua kohden, neljänneksi vähiten koko liigassa. Kuuden ottelun voittoputki katkesi aikaisin tiistaiaamuna Edmontonia vastaan.
Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen nostaa kolme poimintaa Nashvillen ongelmista.
1. Kärki vuotaa
Kärki vuotaa. Jos vielä viime kaudella edellä mainitun kärkiviisikon yhteenlaskettu tehotilaston lukema oli plussalla 20 osumaa, nyt se on pakkasella 41 maalia. Kuudenkymmenen osuman ero on valtava.
Yksi syy maalimäärien laskuun ja kollektiiviseen tuskaan löytyy myös erikoistilanteista. Juuri ylivoimalla Granlundin orkestroima kärkiviisikko teki viime kaudella ison osan tuhoistaan, mutta nyt tehot ovat kateissa.
Nashville on luonut ylivoimalla pelaamaansa tuntia kohden tällä kaudella yhden vaarallisen maalipaikan enemmän kuin viime kaudella, mutta kiekko ei mene verkkoon.
Samalla ylivoimaprosentti on pudonnut yhden kauden aikana 24 prosentista 14:ään – ylivoima on koko liigan toiseksi heikointa.
– Samat aihiot siellä näkyvät kuin viime vuonna, mutta vastustajat ovat tehneet tällä kaudella työnsä hyvin. Sitten siellä on alkanut näkyä myös sellaista, että alkaa mennä tunteisiin, eikä ehkä olla koko ajan ihan into piukassa, Nashvillen viikonloppuna Denverissä paikan päällä nähnyt Lehkonen linjaa.
Kärkipelaajat eivät selviä puhtain paperein viidellä viittä vastaan pelaamisestakaan. Granlundin, Forsbergin ja Duchenen miehittämän – viime aikoina rikotun – ykkösketjun kehittyneet tilastot ovat romahtaneet vuodessa. Esimerkiksi kolmikon maaliodottaman jakauma on viidellä viittä vastaan 43 prosenttia viime kauden 56 prosentin sijaan.
Kun kolmikko viime kaudella voitti vaaralliset maalipaikat 57-prosenttisesti, tällä kaudella lukema on 40. Menneellä kaudella trio voitti pelinsä viidellä viittä vastaan 35–21, nyt se on hävinnyt sen 7–10.
Saman suuntainen on trendi Granlundilla henkilökohtaisella tasolla.
Kun Granlund on ollut jäällä, Nashville on hävinnyt pelin viidellä viittä vastaan 10–20 ja vaaralliset maalipaikat peräti 58-prosenttisesti. Kun puhutaan maaleista, maaliodottamista ja maalipaikoista, Granlund operoi NHL-uransa heikoimmilla lukemilla. Kukaan ei kyseenalaista Granlundin työmoraalia ja sielupelaamista, mutta häneltä on lupa odottaa parempaa numerotulosta.
Toki Granlundin lukemissa näkyy se, että ketju on pelannut illasta toiseen vastustajan parhaita vastaan. Niissä näkyvät myös kollektiivin voimakkaasti laskussa olevat laukaisutehot, joiden voi odottaa kauden edetessä hieman nousevan. Toisaalta Granlund kavereineen aloittaa pelin yli kuusi kertaa kymmenestä hyökkäysalueelta – peli ei voi virrata aloituksista jatkuvasti omiin.
– Jos kärkikentät vuotavat viidellä viittä vastaan ja takaa ei tule tukea, tilanne on ylitsepääsemätön. Vastapuoli on pelannut heidän kärkipelaajat hyvin pois kauden mittaan ja osalla ei tunnu hermo kestävän sitä.
2. Pelaajisto epätasapainossa
Kollektiivinen maalinteon tuska on yksi valmennuksen murheista, mutta ei todennäköisesti suurin kaikista. Huolestuttavinta joukkueen pelissä on vuoto kohti omaa maalia. Kurinalaisuuden rakoilu näkyy paitsi paljaalla silmällä, myös tilastoista: viime kaudella ryhmä antoi viidellä viittä vastaan 9,6 maalipaikkaa omiin ykkössektorista, nyt 12,1.
Menneen viikon perjantaina Winnipegille kirjattiin viisitoista ykkössektorin maalipaikkaa, näistä kolmannes Granlundin ykkösketjua vastaan. Neljän edellisottelun lukema yltää Natural Stat Trick -sivuston mukaan 46:een.
Ongelmaksi on muodostumassa myös epätasapaino pelaajistossa.
Nashville vahvisti hyökkäystään täksi kaudeksi muun muassa Nino Niederreiterilla, joka onkin kymmenellä maalillaan joukkueensa paras maalintekijä, mutta päävalmentaja John Hynes ei ole saanut kasaan toista lyömäasetta kärkiketjun taakse. Menneellä kaudella säihkyneistä nuorista läpimurron jälkeisessä liisterissä tarpovat Yakov Trenin sekä Tanner Jeannot.
Nashville kaipaa kipeästi yhteensä 28 osumaa menneellä kaudelle tehneiden nuorien panosta.
– Pojat pelaavat siinä heidän identiteettiketjussaan isojen poikien peliä, mutta se on nyt näkynyt lähinnä hölmöinä jäähyinä. Kun kärki ei toimita ja taustalta otetaan huonoja jäähyjä, se on kestämätön yhtälö, Lehkonen sanoo.
– Se on kovaa älypeliä, miten pelaa tuollaisen kolmosketjun kovan pelin oikein. Näillä pojilla satuttaminen on tikunnokassa, mutta eivät he mitään coreyperryjä tai patrickmarooneja ole. Se on vaikea yhtälö, kun annetaan kipua, mutta pystytään samalla satuttamaan vastustajaa myös tuloksella.
3. Seurajohto ei ole onnistunut
Lopuksi sopii pohtia seurajohdon toimia kriittisesti.
Joukkueen urheilupuolesta vastaava David Poile on virassaan Nashvillen seurahistorian alusta asti (1998) toiminut lajilegenda, mutta näytöt viime vuosilta eivät ole erityisen hyviä. Jos kevään 2017 suonenveto jätetään laskuista, Nashville on voittanut yhdeksän vuoden aikana kaksi pudotuspelisarjaa.
Eikä tulevaisuus näytä erityisen valoisalta, koska Nashville on varannut heikosti. Nuoria ei ole juurikaan tulossa. Nykyryhmästä löytyy yhdeksän vähintään 30-vuotiasta pelaajaa ja Colton Sissons täyttää kolmekymmentä tulevana vuonna. Rahoista valtaosa on laitettu veteraaneihin ja silti Nashvillesta ei voi puhua varteenotettavana Stanley Cup -ehdokkaana.
Jos ei ole onnistunut joukkue jäällä, niin saman voi sanoa seurajohdosta toimistolla.
– Takamatkaa alkaa olla jo, kun tässä on 30 peliä pelattu. Todennäköisyys nousta pudotuspeleihin on 15 prosentin luokkaa. Colorado-peli oli heille varmasti tärkeä viikonloppuna, mutta olivat siinäkin hieman jaloissa, vaikka vastustajalta puuttui monta avainpelaajaa. Ei Nashvillesta minään mestariehdokkaana voi puhua, Lehkonen linjaa.
Katso alta NHL-viikon upeimmat suomalaissuoritukset.